Browsing by Subject "kunnallinen sosiaalityö"

Tämän tutkimuksen kohteena on yhteiskunnallinen vaikuttamistyö osana kunnallista sosiaalityötä. Tarkoituksena on tuottaa tietoa kunnallisessa sosiaalityössä työskentelevien sosiaalityöntekijöiden ajatuksista, asenteista ja kokemuksista sosiaalityön yhteiskunnallisesta vaikuttamistehtävästä. Tutkimuksessa yhteiskunnallisella vaikuttamistyöllä tarkoitetaan sosiaalityöntekijän työtä, jonka tarkoituksena on yhteiskunnallisiin rakenteisiin vaikuttaminen sosiaalityön arvojen mukaisesti niin sosiaalityöntekijän omassa työorganisaatiossa, kunnallisessa sosiaalipolitiikassa kuin yleisesti yhteiskunnassakin. Yhteiskunnallinen vaikuttamistyö ymmärretään osaksi sosiaalityön yhteiskunnallista ja eettistä tehtävää. Se perustuu sekä kriittiseen ja analyyttiseen ymmärrykseen yhteiskunnallisista rakenteista että vahvaan sitoutumiseen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tavoitteeseen. Tutkimus pyrkii vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: 1) Miten sosiaalityöntekijät suhtautuvat yhteiskunnalliseen vaikuttamistyöhön? 2) Miten sosiaalityöntekijät kokevat toimintaympäristöjensä suhtautuvan yhteiskunnalliseen vaikuttamistyöhön? ja 3) Kuinka hyviksi tai huonoiksi sosiaali-työntekijät kokevat mahdollisuutensa tehdä yhteiskunnallista vaikuttamistyötä? Tutkimus on toteutettu kvantitatiivisena kyselytutkimuksena. Tutkimusaineisto muodostuu Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla työskentelevien sosiaalityöntekijöiden kyselyvastauksista (n = 130), jotka on kerätty verkkolomakkeella keväällä 2017. Kyseessä on poikkileikkausaineisto ja kokonaistutkimus. Vastausprosentiksi tuli lopulta noin 15 %. Katoanalyysin perusteella aineisto on kuitenkin työskentelykunnan, pätevien sosiaalityöntekijöiden osuuden sekä ikäjakauman perusteella edustava. Aineiston analyysissä tutkitaan suorien jakaumien tarkastelulla sosiaalityöntekijöiden yhteiskunnalliseen vaikuttamistyöhön liittyvien kokemusten ja näkemysten yleisyyttä sekä ryhmittelyanalyysin, ristiintaulukointien ja keskiarvovertailun avulla niiden yhteisvaihtelua. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että merkittävä osa pääkaupunkiseudun sosiaalityöntekijöistä pitää yhteiskunnallista vaikuttamistyötä tärkeänä. Enemmistö sosiaalityöntekijöistä on kiinnostunut ja halukas toteuttamaan vaikuttamistyötä, mutta kokee mahdollisuutensa siihen huonoiksi. Sekä oma suhtautuminen että koetut mahdollisuudet ovat yhteydessä siihen, miten sosiaalityöntekijä kokee toimintaympäristönsä suhtautuvan vaikuttamistyöhön. Koettu mahdollisuuksien puute on yhteydessä sosiaalityöntekijän omaan passiiviseen suhtautumiseen sekä toimintaympäristön kielteiseen suhtautumiseen. Vain joka neljäs vastaaja on sitä mieltä, että yhteiskunnallista vaikuttamistyötä pidetään omassa työyhteisössä tärkeänä osana sosiaalityöntekijän työtä. Enemmistö kokee, ettei kunnassa olla kiinnostuneita heidän tiedostaan ja näkemyksistään eikä heidän yhteiskunnallista asiantuntemustaan hyödynnetä. Lähes joka viides on kokenut vaientamista omalla kohdallaan, kun työnantajan edustaja on pyrkinyt rajoittamaan vaikuttamista. Lähes kaksi viidestä uskoo, että vaikuttamisesta voisi seurata työpaikalla ikävyyksiä, mikä kertoo vaientamiseen liittyvästä pelon ilmapiiristä. Sosiaalityöntekijöiden kokemuksiin heikoista mahdollisuuksista näyttävät olevan yhteydessä erityisesti vaientamiseen liittyvä pelon ilmapiiri työpaikalla sekä sosiaalityöntekijän kokema epävarmuus siitä, minkälainen vaikuttaminen omassa työssä on sallittua. Pelon ilmapiirissä epävarmuus johtaa vaikenemiseen ja ylläpitää sitä, kun tieto muiden kokemista seurauksista saa vaikenemaan jo ennalta. Tästä näkökulmasta myöskään passiivinen tai pessimistinen suhtatutuminen vaikuttamiseen ei ole kovinkaan yllättävä. Heikkojen mahdollisuuksien taustalla nähdään tässä tutkimuksessa olevan erityisesti toimintakulttuuri, jota leimaavat järjestelmäkeskeisyys ja pelon ilmapiiri ja jossa yhteiskunnallista vaikuttamistyötä ei mielletä sosiaalityöntekijän tehtäväksi. Jos toimintakulttuuria leimaa vaikeneminen, on johdonmukaista myös pitää yksilökohtaista työtä vaikuttamistyötä mielekkäämpänä. Kiinnostava tulos on, että korkeintaan kolme vuotta sosiaalityöntekijänä työskennelleet vastaajat suhtautuvat vaikuttamistyöhön useammin kiinnostuneesti ja aktiivisesti ja arvioivat myös työyhteisönsä suhtautumisen positiivisemmaksi kuin kokeneemmat kollegansa. Näitä eroja saattaa selittää uuden sosiaalityöntekijäsukupolven erilainen ammatti-identiteetti, joka ei ole enää yhtä vahvasti kytköksissä järjestelmäkeskeisyyteen.