Browsing by Subject "kunnalliset vuokra-asunnot"

Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millä tasolla asumisviihtyvyys ja muuttohalukkuus kaupungin vuokra-asunnoissa ovat, ja onko näissä havaittavissa alueelliseen eriytymiseen tai maahanmuuttajien alueelliseen keskittymiseen viittaavia ilmiöitä. Viitekehyksenä käytetään alueellista eriytymistä ja maahanmuuttajien alueellista keskittymistä käsittelevää kansainvälistä ja kotimaista tutkimusta. Lisäksi huomioidaan asumisuran käsite, eli eri ryhmien asumistarpeet ja -toiveet sekä resurssit niiden toteuttamiseen. Tutkielmassa käytetty aineisto on Helsingin kaupungin tietokeskuksen Asumisviihtyvyys Helsingin kaupungin vuokra- ja asumisoikeustaloissa 2008 -tutkimuksen kvantitatiivinen aineisto. Tilastoanalyysin tärkein menetelmä on logistinen regressioanalyysi. Alueellisen eriytymisen ja maahanmuuttajien alueellisen keskittymisen kannalta aineistolla on kaksi merkittävää vahvuutta, vaikka se rajoittuukin tiettyihin vuokra-asuntoihin: Ensinnäkin kaupungin vuokra-asunnot ovat keskittyneet tiettyihin kaupunginosiin, eivätkä sijaitse tasaisesti ympäri kaupunkia. Toisekseen rajatun asukasvalinnan kautta kaupungin vuokra-asunnot ovat tärkeä asumismuoto pienituloisille ja erityisryhmille, kuten tietyille maahanmuuttajaryhmille. Vuoden 2008 asumisviihtyvyystutkimuksessa kyselylomake myös käännettiin useammalle kielelle myös maahanmuuttajataustaisten asukkaiden mielipiteiden selvittämiseksi. Asumisviihtyvyyttä tarkasteltiin kahden muuttujan, tyytyväisyys asuntoon ja viihtyminen asuintalossa, avulla. Valtaosa vastaajista oli tyytyväisiä asuntoihinsa, vieraskieliset hieman niin sanottua kantaväestöä harvemmin. Suuri osa eroista selittyi demografisilla tekijöillä, jotka linkittyvät asumistarpeisiin. Toisaalta osa eroista selittyy myös erilaisilla preferensseillä. Vieraskieliset myös viihtyivät asuintaloissaan hieman kantaväestöä heikommin. Asumispreferenssien lisäksi tässä on huomioitava se mahdollisuus, että vieraskieliset asuvat jollain tavalla epäviihtyisämmissä, mahdollisesti rauhattomammissa taloissa. Muuttohalukkuutta lähestyttiin sen kautta, onko vastaaja harkinnut muuttaa asunnostaan sekä haluaisiko hän muuttaa rauhallisempaan ympäristöön. Muuton harkitseminen oli hyvin yleistä, etenkin nuoremmilla vastaajilla ja lapsiperheillä. Yleisimmin muuton harkitsemisen syyksi mainittiin asuntoon liittyvät tekijät, eli suuri osa harkituista muutoista selittyy eri elämänvaiheiden erilaisilla asumistarpeilla. Suuri osa harkituista muutoista tapahtuisi toiseen kaupungin vuokra-asuntoon. Lähtökohtaisesti vieraskielisillä oli suhteellisesti kantaväestöä enemmän muuttoaikeita, mutta ero johtui pääsääntöisesti demografisista tekijöistä. Rauhallisempaan ympäristöön haluaisivat muuttaa pääasiassa nuoremmat vastaajat sekä vieraskieliset. Muuton harkitsemiseen verrattuna näyttää siis siltä, että vieraskieliset joko asuvat levottomammilla alueilla tai kärsivät rauhattomuudesta kantaväestöä enemmän, mutta eivät silti ole harkinneet muuttoa niin usein, kuin voisi olettaa. Todennäköisesti kyseessä on pula resursseista, joilla toteuttaa asumistoiveita. Alueellisista tekijöistä rauhallisempaan ympäristöön haluamista edesauttoivat alueen matala koulutustaso sekä vieraskielisten osuus alueen väestöstä — kaikilla kieliryhmillä. Alueellisesta eriytymisestä ei varsinaisia tuloksia saatu, mutta on mahdollista, että jonkinlaista eriytymistä tapahtuu myös kaupungin vuokra-asuntosektorin sisällä. Maahanmuuttajien alueellisesta keskittymisestä voi päätellä, että mikäli tietyillä maahanmuuttajaryhmillä olisi paremmat mahdollisuudet toteuttaa asumispreferenssejään, ei keskittymiä ainakaan kaupungin vuokra-asuntosektorilla muodostuisi.