Browsing by Subject "kuntastrategiat"

Ympäristötietoisuuden seurauksena syntyneet kansainväliset ja kansalliset tavoitteet päästövähennyksille näkyvät voimakkaasti niin yksityisyritysten kuin julkisten toimijoiden toiminnassa. Koska asumisen suorat tai välilliset päästöt muodostavat yhden maailman suurimmista päästölähteistä, ovat kaupungit päätyneet asettamaan kunnianhimoisia tavoitteita alueidensa rakentamisen sekä asumisen päästövähennyksiin liittyen. Väestönkasvusta ja kaupungistumisesta seurannut tarve maa-alan varaamiseen rakentamisen ja asumisen käyttöön on kasvattanut entisestään keskustelua ympäristölle ystävällisempien rakentamisen tapojen käyttämiseksi, minkä takia kaupungit pyrkivät hyödyntämään monipuolista keinovalikoimaansa osoittaakseen asemansa edellyttämää kykyä ja halua toimia ympäristön hyväksi. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia puisen korjaus- ja lisäkerrosrakentamisen tunnettuutta kaupunkiorganisaatioissa, sekä saada vastaus näiden rakentamisen tapojen merkityksestä kaupunkien ilmastotekoina. Tutkimuksen toisen pääkysymyksen avulla pyrittiin tunnistamaan kaupunkien keinovalikoimaa edellä yksilöityjen puurakentamisen muotojen edistämiseksi, sekä tunnistamaan haasteita tämän keinovalikoiman toteuttamisessa. Tutkimus koostui kahdeksasta teemahaastattelusta, joissa rakentamisen ja rakentamisen ympäristökysymysten parissa työskentelevät asiantuntijat neljästä eri kaupungista kertoivat näkemyksiään kaupunkien toiminnasta. Teemahaastatteluiden tukena tutkimuksessa tutkittiin kaupunkien strategiapapereita ja rakentamiseen liittyviä keskeisiä asiakirjoja, jotka auttoivat luomaan kokonaiskuvan puisen korjaus- ja lisäkerrosrakentamisen tavoitteiden ja tavoitteisiin tähtäävien toimenpiteiden välillä. Tutkimuksen tuloksena havaittiin yleinen positiivinen suhtautuminen puun käyttöön korjaus- ja täydennysrakentamisen materiaalina, sekä näiden rakennustapojen yleinen tunnettuus. Positiivisesta imagostaan huolimatta puisen korjaus- ja lisäkerrosrakentamisen roolit kaupunkien hiilineutraalius- ja ilmastotavoitteissa osoittautuivat marginaalisiksi, johtuen suurelta osin kaupunkien suppeista keinoista vaikuttaa rakennusten ja asuntojen omistajien päätöksiin. Merkittävimmäksi kaupunkien keinoksi edistää lisäkerrosrakentamista nähtiin sen mahdollistaminen kaavoituksessa, vaikka myös kustannusvaikuttamisella ja maankäytön maksuilla on mahdollisuus vaikuttaa asumisen tiivistymiseen. Hidasteena puisen korjaus- ja lisäkerrosrakentamisen yleistymiselle tutkimuksessa korostuivat myös rakentamisen konservatiiviset tavat, asunnon omistajien tiedonpuute, puumateriaalin kustannukset ja tuotto- / kustannuslaskennan haastavuus, sekä muiden päästövähennystoimien priorisointi. Positiivisen imagonsa ja ominaisuuksiensa takia puisella korjaus- ja lisäkerrosrakentamisella voidaan nähdä olevan merkittävää potentiaalia tulevaisuuden ratkaisuissa, mutta vielä tällä hetkellä kaupungit keskittävät resurssejaan muihin energiatehokkuuden ratkaisuihin, sekä liikenteen ja energiantuotannon päästövähennyksiin, joiden tulokset ovat nopeammin havaittavissa ja vertailtavissa tämänhetkisten ympäristövaikutusarviointityökalujen avulla.