Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "kytkeytyneisyys"

Sort by: Order: Results:

  • Indeksi viherkäytävien ekologisen toimivuuden arviointiin – Indeksin rakentaminen ja testaus käytännön esimerkin avulla 
    Aro, Niilo (2022)
    With the growth and concentration of urban areas, methods for minimizing the impacts of fragmentation and habitat loss on biodiversity are needed. Spatial Conservation Prioritization (SCP) methods, which holistically assess the connectivity of urban areas, provide an effective tool for prioritizing conservation efforts, but producing these analyses require large amounts of high-quality data on e.g., the spatial distribution of biodiversity features in the area. An index-based approach is a simpler way to evaluate the ecological quality of single corridors, and could be a cheaper alternative to SCP methods, especially in cases where prior environmental data is limited or there is a frequent need for new analyses. In this study, I created an index-based method to evaluate the ecological quality and functionality of wildlife corridors. The three-step approach included a literature review on factors affecting the functionality of wildlife corridors as well as the building and testing of the index. The main objective in creating the index was to provide a tool that is easy to use and interpret, and that could be used in decision-making to minimize human impact on nature. The index is based on scientific literature and provides information on the ecological functionality of wildlife corridors in facilitating the dispersal of organisms. From the literature review I identified certain key elements of functionality for wildlife corridors. These elements included sufficient width of the corridor to form an undisturbed core habitat, the absence of barriers and disturbance within the corridor and the connectivity of the corridor habitat itself. When tested on fictitious example corridors, the index was able to differentiate wildlife corridors according to their ecological quality. To further test the index, it was applied on a real-world wildlife corridor located in Uusimaa as a case study. The index was found to be effective on evaluating the ecological functionality of wildlife corridors, but further development needs were also discovered. The most important next steps are to fine-tune the parameter values given to factors hindering dispersal (resistance values) based on an extended literature review, and systematic testing on real-world corridors to spot irregularities and possible mistakes. At its current state the index can be used to identify features that impede or promote the ecological functionality of the corridor, even without extensive prior inventories on the areas’ biodiversity features.
  • Sammakkoeläimet pääkaupunkiseudun kosteikoilla : ympäristötekijät esiintymisen ja runsauden selittäjinä 
    Ensiö, Meri (2021)
    Kaupungistuminen on uhka luonnon monimuotoisuudelle. Sen merkittävimpiä haittavaikutuksia ovat elinympäristöjen katoaminen ja jäljelle jääneiden alueiden kytkeytyneisyyden heikentyminen. Lisäksi monille lajeille tärkeät kosteikot ovat vaarassa hävitä kaupunkirakentamisen tieltä tai kärsiä muista ihmistoiminnan aiheuttamista haitoista. Sammakkoeläimet ovat elinkiertonsa aikana riippuvaisia sekä maa- että vesiekosysteemeistä, joten kosteikot ovat niille välttämättömiä. Ne ovat paikallisia eläimiä, jotka eivät pysty siirtymään nopeasti uusille alueille. Siksi ne ovat erityisen herkkiä kytkeytyneisyyden heikentymiselle ja muille kaupunkiympäristön haasteille, kuten lisääntymis- ja talvehtimisympäristöinä toimivien kosteikkojen häviämiselle. Sammakkoeläinten monimuotoisuus ja määrä vähenevätkin yleensä lähestyttäessä tiheään rakennettuja keskustoja. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää huonosti tunnettujen sammakkoeläinten lajikirjoa ja runsautta pääkaupunkiseudun eli Helsingin, Espoon ja Vantaan kosteikoilla sekä tarkastella onko elinympäristöjen kytkeytyneisyydellä vaikutusta sammakkoeläinten runsauteen ja lajimäärään tutkimusalueella. Lisäksi selvitetään vaikuttaako kosteikon kasvillisuus ja sitä ympäröivän alueen maankäyttö sammakkoeläimiin. Tutkimuksessa on mukana neljä pääkaupunkiseudulla tavattavaa sammakkoeläinlajia: ruskosammakko (Rana temporaria), viitasammakko (Rana arvalis), rupikonna (Bufo bufo) ja manteri (Lissotriton vulgaris), jotka kartoitettiin 50 kosteikolta. Manterin läsnäolo kartoitettiin aktiivisuuspyydyksillä, ja muiden lajien läsnäolo selvitettiin kurnutuslaskentojen avulla keväällä 2018. Kasvillisuuden peittävyys arvioitiin maastossa koeruutujen avulla, ja maankäyttöä tutkittiin paikkatietoanalyysiä hyödyntäen. Kosteikkojen kytkeytyneisyyden määrittelyyn käytetään pääkomponenttianalyysiä, jonka perusteella ne luokiteltiin kolmeen luokkaan: heikosti kytkeytynyt, hyvin kytkeytynyt ja erinomaisesti kytkeytynyt. Sammakkoeläimiä havaittiin 40 kosteikolta. Yleisin havaittu laji oli ruskosammakko ja toiseksi yleisin manteri. Viitasammakosta ja rupikonnasta kertyi vain vähän havaintoja. Sammakkoeläinten lajimäärä, sekä ruskosammakon ja viitasammakon runsaus, olivat suurempia niillä kosteikoilla, jotka olivat hyvin kytkeytyneet. Lisäksi kolme tai neljä sammakkoeläinlajia havaittiin todennäköisemmin erinomaisesti kytkeytyneiltä kosteikoilta. Odotusten vastaisesti rupikonnan ja manterin runsaus olivat suurimmillaan heikosti kytkeytyneillä kosteikoilla. Sekä kosteikon kasvillisuudella että maankäytöllä havaittiin olevan merkitystä sammakkoeläimille. Runsas vesikasvillisuus vaikutti positiivisesti sammakkoeläinten lajimäärään sekä ruskosammakon ja manterin runsauteen. Puustoisten alueiden runsaus kosteikon lähistöllä vaikutti positiivisesti sammakkoeläinten lajimäärään ja ruskosammakon runsauteen. Lisäksi kosteikkojen määrä lähialueilla vaikutti positiivisesti sammakkoeläinten lajimäärään. Manterin runsauteen vaikutti negatiivisesti rakennetun alueen määrä kosteikon lähistöllä. Maankäytön merkitys ja sen vaikutukset sammakkoeläimiin on tärkeää tunnistaa, jotta elinympäristöjä voidaan suojella tehokkaasti. Tämä tutkimus vahvistaa käsitystä siitä, että pelkästään pienvesiä suojelemalla ei voida turvata sammakkoeläinten selviytymistä, vaan pitää huomioida myös kosteikkojen läheinen maaympäristö. Kaupunkiympäristössä on sammakkoeläinten kannalta tärkeää säilyttää mahdollisimman yhtenäisiä metsä- ja viheralueita sekä niiden välisiä yhteyksiä. Lisäksi on tärkeää ylläpitää runsasta vesikasvillisuutta kosteikoilla ja jättää kosteikkojen ympärille mahdollisimman luonnontilaisia suojavyöhykkeitä.
  • Suojelualueiden merkitys lintuyhteisöissä ilmenevien ilmastonmuutoksen vaikutusten vähentämisessä 
    Tiusanen, Maria (2018)
    For a long time protected areas have been vital in conserving species and biodiversity. But due to climate change it is important to study whether the protected area networks are able to fulfill their goals also in a changing climate. Because of climate change the amount of southern species is increasing. At the same time the number of northern species is declining as are the suitable habitats for them. In order to adapt to changes in the climate, species are forced to shift their distributions poleward and upward. As a result, species communities are changing and some species may be threatened with extinction. It is therefore urgent to study whether the protected areas can alleviate the effects of climate change and whether they are capable to protect biodiversity in a changing climate. The aim of the study was to investigate whether the protected areas in Finland have been able to alleviate the effects of climate change in the bird species communities. The study was based on line transect bird censuses carried out in 182 protected areas during the years 1980–1999 and 2000–2015. Community temperature index (CTI) was used to study bird communities’ response to temperature change. Thus, CTI is used as a climate change indicator. CTI is based on the average temperature of the species range. A higher CTI value therefore indicates that a higher proportion of birds in the community are warm-dwelling species whereas the low CTI value indicates the opposite. The aim was to find out how the size of the protected area, connectivity between the protected areas and the type of habitat had affected the change of CTI between research periods. Protected areas were divided into three groups based on their location: northern, central and southern parts. 14 models were built in each part, ranked according to their AIC values. Linear regression analysis was used as the analytical method. During the research period, CTI had risen in 155 protected areas indicating a change in the direction of warmer bird communities. However, we found out that certain features of protected areas were able to alleviate the effects of climate change. Better connectivity decreased the changes in bird communities in the northern and central parts. But in the southern parts a similar effect was not found, possibly due to the smaller size of the protected areas and the lower degree of connectivity. The larger size of the protected area was supposed to reduce the changes in CTI but the results did not support this hypothesis. In all parts open habitats were more effective in alleviating the effects of climate change than the forest habitats. On the basis of the results, increasing the connectivity between protected areas could potentially be advantageous for the species suffering from climate change.

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO