Browsing by Subject "kyvykkyys"

Helsingin kaupungissa suoritettiin vuonna 2017 yksi Suomen historian laajimmista organisaatiouudistuksista. Uudistuksessa virastohallinto lakkautettiin ja yhdistettiin neljän toimialan alaisuuteen. Samassa yhteydessä uudistettiin päätöksentekorakenteita ja menetelmiä sekä siirryttiin kaupungin ylimmän johdon osalta pormestarimalliin. Muutos on ollut totaalinen ja konkreettinen, se on koskettanut jokaista kaupungin virkahenkilöä tai toimihenkilöä. Muutoksen mittakaava huomioiden, olen olettanut muutoksella olleen organisatooristen muutosten rinnalla merkittäviä toiminnallisia ja sosiaalisia vaikutuksia, jotka ovat voineet heijastuneet henkilöstön tehtävistä suoriutumisessa. Tässä tutkielmassa olen analysoinut, miten Helsingin kaupungin kaupunkiympäristön toimialan paikkatieto-organisaatio ja sen paikkatietokyvykkyys on muuttunut ja kehittynyt tarkasteluajanjaksolla 2015‒2020. Ensisijaisesti olen analysoinut paikkatietokyvykkyyden muutosta organisaatiouudistuksen viitekehystä. Paikkatietokyvykkyyden arvioinnin olen suhteuttanut Helsingin kaupungin paikkatietokypsyyden analyyseihin, jotka toteutettiin kaupungissa vuosina 2010 ja 2014. Toisena tutkimuskohteena olen analysoinut kaupunkiympäristön toimialan paikkatietoanalytiikan nykytilaa. Paikkatietoanalytiikan osalta olen analysoinut ketkä ja millä tekniikoilla analytiikka hyödynnetään, missä tehtävissä analytiikan tuloksia hyödynnetään ja mitkä ovat analyysitoiminnan lopputuotteet. Olen selvittänyt myös mitä vaikutuksia tai vaikuttavuutta paikkatietoanalytiikalla on ollut toimialan työtehtävissä. Keskeinen tutkielman aineisto muodostui strukturoidusta kyselytutkimuksesta, joka kohdennettiin koko kaupunkiympäristön henkilökunnalle. Kyselytutkimus sisälsi osittain samoja kysymyksiä, kuin vuoden 2010 paikkatietokysely ja vastauksista muodostui näin vertailukelpoinen aikasarja. Kyselytutkimus sisälsi kysymyksiä myös muista tutkimuksen aihepiireistä. Kyselytutkimuksen lisäksi tein 5 puolistrukturoitua asiantuntijahaastattelua kaupungin paikkatietokehityksessä mukana olleille virkahenkilöille paikkatietosektorin hiljaisen tiedon esille saamiseksi. Molemmat tutkimukset toteutettiin anonymisoituina siten, että tulokset on tulkittu tarkimmillaan toimialan tai kaupungin palveluyksikötasolle. Kirjallisten lähteiden analyysillä kartoitin kansallisen ja Helsingin kaupungin paikkatietoympäristön keskeisimmät hankkeet, joilla on selkeä vaikutus Helsingin kaupungin paikkatiedolliseen toimintaan viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Merkittävimmät tekijät ajanjaksolla ovat olleet EU:n Inspire -direktiivistä alkunsa saaneet tietojen avoimuuteen ja yhteiskäyttöisyyteen tähtäävät hankkeet sekä näille alisteiset paikalliset hankkeet. Kirjallisuusanalyysiin sisältyi myös paikkatietokyvykkyyden näkökulmana olleen oppivan organisaation tematiikan sekä vaikutuksen ja vaikuttavuuden erojen hahmottaminen. Paikkatietokyvykkyys tarkoittaa tämän tutkielman kontekstissa organisaation kykyä hyödyntää paikkatietoja ja paikkatietotekniikan luomia mahdollisuuksia tehtävissään ja tuottaessaan palveluita tarkoituksenmukaisella tavalla. Vaikutukset ovat toimenpiteiden suoria tai epäsuoria lyhyen aikavälin seurauksia, vaikuttavuus taas pitkän aikavälin ilmiö, joka perustuu vaikutuksiin ja niiden eri ulottuvuuksiin. Tämän tutkielman tuloksissa olen tarkastellut paikkatietokyvykkyyttä segmentoiden sen strategiseksi kyvykkyydeksi, paikkatietojen hyödyntämisen kyvykkyydeksi, viestintä ja yhteistyökyvykkyydeksi sekä paikkatietotukitoimintojen kyvykkyydeksi. Yleisellä tasolla havaitsin, ettei organisaatiouudistuksella näytä olleen merkittävää vaikutusta kaupunkiympäristön toimialan paikkatietokyvykkyyteen. Vaikutus on ollut hetkellisen disruptiivinen, mutta ohimenevä. Strategisen kyvykkyyden kohdalla on viitteitä tason heikkenemisestä, kun taas paikkatietojen hyödyntämisen kyvykkyys on kehittynyt positiivisesti. Muutoin merkittävää muutosta ei ole havaittavissa suuntaan tai toiseen. Paikkatietoanalytiikan tilannekuva-analyysistä ilmenee, että analytiikka on tuntematonta toimilalalla, mutta koetaan tärkeäksi. Analytiikan osaaminen on keskittynyt kaupunkisuunnittelu- ja kaupunkimittauksen yksiköihin. Menetelmällisesti analytiikka paikkatieto-ohjelmistoilla tai internetkarttapalveluiden kuvaruututulkintaa ja tuotokset pääsääntöisesti perinteisiä tiedon visualisointeja tai rekisteriaineistojen muokkauksia.

Sosiaali- ja terveydenhuollon kasvavana haasteena on henkilöstöpula, joka varsinkin hoitoalalla on huomattava este laadukkaiden lakisääteisien palveluiden tuottamiselle. Hoitoalan työvoimatilanteen parantamiseksi sosiaali- ja terveydenhuoltoalan houkuttelevuutta ja vetovoimaisuutta on kehitettävä monella taholla ja aiheesta käydään vilkasta yhteiskunnallista keskustelua niin mediassa kuin asiantuntijaorganisaatioissa. Talent management eli kyvykkyyksien johtaminen on kokoava käsite sellaisille prosesseille, joilla organisaatiot pyrkivät tunnistamaan, houkuttelemaan, rekrytoimaan, johtamaan, säilyttämään ja kehittämään kyvykkäitä työntekijöitä. Aiemmassa tutkimuksessa kyvykkyyksien johtamisen on havaittu vaikuttavan positiivisesti työhön sitoutumiseen sekä työssä suoriutumiseen Huolimatta kansainvälisen kyvykkyyksien johtamisen tutkimuksen kasvavasta määrästä, suomalaista tutkimusta hoitotyön johtamisen kontekstissa on tehty vähän. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää hoitotyön lähiesihenkilöiden käsityksiä hoitotyön kyvykkyydestä ja kyvykkyyksien johtamisesta hoitotyön kontekstissa. Tutkimukseni täyttää näin ollen aiemman tutkimuksen aukkoja ja osallistuu ajankohtaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun hoitoalan henkilöstöpulan syistä sekä pohtii johtamisen keinoja, joilla vastata näihin haasteisiin. Tutkimuskysymykset olivat: 1) mitä hoitotyön kyvykkyys merkitsee hoitotyön lähiesihenkilöiden näkökulmasta ja 2) millaisia näkemyksiä hoitotyön lähiesihenkilöillä on kyvykkyyksien johtamisesta? Tutkimus toteutettiin laadullisena haastattelututkimuksena. Aineisto koostui seitsemästä, hoitotyön lähiesihenkilön teemahaastattelusta, jotka analysoitiin abduktiivisen eli teoriasidonnaisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkielman tuloksien perusteella hoitotyön lähiesihenkilöt ymmärtävät hoitotyön kyvykkyyden kolmitasoisena ilmiönä: yksilön, yhteisön ja toimintaympäristön tasolla. Haastateltavien näkemyksissä hoitotyön kyvykkyyksien johtamisessa on tunnistettavissa tutkimuskirjallisuudessa kuvattuja kyvykkyyksien johtamisen osa-alueita, mutta kyvykkyyksien johtaminen konkretisoituu henkilöstöjohtamisen kautta, varsinkin päivittäisjohtamisen keinoin. Tulokset osoittavat myös mitkä tekijät lähiesihenkilöiden näkökulmasta edistävät tai estävät hoitotyön kyvykkyyksien johtamista. Tulokset tukevat monin osin aiempaa kyvykkyyksien johtamisen tutkimusta vaikka juuri tässä kontekstissa tehtyä aiempaa tutkimusta ei juurikaan ole. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että hoitotyön kyvykkyyksien johtaminen on koko henkilöstöä koskevaa lähiesihenkilön toimintaa ja se on integroitu, erottamaton osa lähiesihenkilön päivittäistä henkilöstöjohtamista. Yksilökeskeinen ja eksklusiivinen talent management -ajattelu ei sellaisenaan näytä istuvan julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon kontekstiin vaan hoitotyön kyvykkyyksien johtamista kuvaavat paremmin inklusiivinen sekä kollektiivinen käsitys kyvykkyyksistä ja niiden johtamisesta. Jatkossa olisi keskeistä tutkia hoitotyön kyvykkyyttä erilaisissa hoitotyön ympäristöissä sekä kyvykkyyksien johtamisen näyttäytymistä eri organisaatiotasoilla. Tulevaisuudessa olisi tärkeää saada lisää ymmärrystä lähiesihenkilötyön merkityksestä ja vaikutuksesta hoitotyön veto- ja pitovoimatekijöihin.

Positive pedagogy is a pedagogical approach that has gained popularity in recent years. In this thesis, I research how the culture of abledness appears in the discourses of the positive pedagogy guide Huomaa hyvä! - Näin ohjaat lasta ja nuorta löytämään luonteenvahvuutensa. I connect the increased popularity of positive pedagogy to the rise of therapeutic ethos in education, which includes for example the popularisation of interventions in mental health and wellbeing as well as the way societal issues are located in individuals as disorders. My aim is to understand how abledness is discursively constructed and how these developing definitions of abledness support special education in its goal to improve equality. I examine discursive conventions in the context of disability studies (and especially crip theory), using the concept of compulsory able-bodiedness by Robert McRuer. In the analysis I follow critical discourse analysis. I categorise three intertwined discourses from the material: the discourses of natural potential, becoming fully human, and abled happiness. Abledness is linked to being human in all three discourses. The meaning of abledness is mostly found in being dynamic – abledness essentially means to become more abled. I identify that compulsory able-bodiedness does not extend to everyone in the material – it’s compulsiveness is limited. The naturalised responsibility to improve one’s character strengths only applies to those who are able enough to begin with.