Browsing by Subject "laadullinen asennetutkimus"

Tutkielma tarkastelee, laadullisen asennetutkimuksen menetelmän avulla, Euroopan parlamentin täysistuntokeskusteluissa esiin nousevaa argumentointia ja asennekäsityksiä keskusteluissa, jotka liittyvät seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin. Tutkimuksen aineistona on kolme Euroopan parlamentin täysistuntokeskustelua vuosilta 2017 ja 2019. Feministinen politiikan tutkimus toimii tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä, jossa esitellään eri feministisen ajattelun suuntauksia ja näiden näkemyksiä politiikan, sukupuolen, seksuaalisuuden ja kehon välisistä suhteista. Tutkielman aihe on ajankohtainen. Naisten oikeuksien heikentämispyrkimykset Euroopan unionin jäsenvaltioissa ja globaalisti ovat heikentäneet seksuaalioikeuksien toteutumista kaikkialla maailmassa. Konservatiivisten liikkeiden voimistumisella on ollut vaikutusta myös Euroopan parlamentin politiikkaan ja päätöksentekoon. Aikaisempi tutkimus osoittaa, että etenkin kysymys oikeudesta aborttiin, ehkäisyn saatavuus ja kokonaisvaltainen seksuaalikasvatus jakaa Euroopan parlamentin eri ryhmät vastakkain. Vihreät ja vasemmistoryhmät kannattavat feminististä määritelmää ja ratkaisuja, kun taas radikaalit ja konservatiivinen oikeisto vastustavat näitä. Tämän tutkielman tuloksista voidaan todeta, että asenteet aborttioikeutta, vähemmistöjen oikeuksia ja seksuaalikasvatusta kohtaan jakaa Euroopan parlamentin jäsenet vastakkain. Näitä oikeuksia kannattavat parlamentin jäsenet (EPP, S&D, ALDE, GUE/NGL, RE, Vihreät/ALE) argumentoivat ihmisoikeuksien ja yksilön vapauden kautta, jonka lisäksi nämä tunnistavat seksuaalisuuden, sukupuoli-identiteetin ja sosiaalisen sukupuolen (engl. gender) merkityksen yksilön kehitykselle ja hyvinvoinnille. Vastustavat parlamentin jäsenet (EKR, ID, EFDD, EPP) argumentoivat jäsenvaltioiden toimivaltaan ja syntymättömän lapsen oikeuksiin vedoten. Näiden puheenvuorojen esittäjät arvottavat perinteisiä perhe- ja sukupuolirooleja sekä biologisen sukupuolen (engl. sex) merkitystä. Yksittäiset EPP-ryhmään kuuluvat parlamentin jäsenet poikkeavat ryhmän linjasta kaikissa keskusteluissa, kun taas muihin ryhmiin kuuluvien parlamentin jäsenten esittämät yksittäiset puheenvuorot ovat ryhmäpuheenvuorojen kanssa linjassa. Analyysin tuloksista nousee lisäksi esiin, että puheenvuoroissa korostuu kaksijakoinen sukupuolikäsitys ja naisidentiteetti rakentuu pitkälti valkoisen, keskiluokkaisen, heteroseksuaalisen naiskäsitteeseen ympärille. Sukupuolen moninaisuutta ja muita sosiaalisia kategorioita ei oteta tarpeeksi huomioon keskusteluissa. Useat parlamentin jäsenet tarkastelevat naisia yhtenäisenä ryhmänä, mikä häivyttää näkyvistä marginaaliryhmät ja erilaiset kokemukset. Vaikka argumentaatiota käytiin puolesta ja vastaan, voidaan todeta, että yleinen asenne seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia kohtaan on myönteinen. Huomattavasti suurempi osa parlamentin jäsenistä kannattaa näiden oikeuksien toteutumista ja tunnustaa näiden oikeuksien merkityksen yksilön kehitykselle ja hyvinvoinnille.

Tutkielman aiheena on selvittää, millaiseksi työntekijöiden kehittämisideoiden esittäminen ja taustatekijöiden koettu suhde määrittyy haastateltavien kommentoidessa kyseistä suhdetta kuvaavia asenneväittämiä. Tarkastelun kohteena ovat työntekijöiden argumentaatiossa rakentuvat asenteet. Kehittämisideoiden esittäminen määrittyy aiempaan tutkimuskirjallisuuteen pohjautuen tässä tutkielmassa osaksi muutosorientoituneen organisaatiokansalaisuuskäyttäytymisen (change-oriented organizational citizenship behavior), eli CO-OCB:n, käsitettä. Taustatekijöillä viitataan haastateltaville esitettyihin tutkimuskirjallisuudesta nostettuihin tekijöihin, joiden voidaan mahdollisesti nähdä vaikuttavan kehittämisideoiden esittämiseen. Työntekijöiden argumentaatiossa rakentuvia asenteita tarkastellaan laadullisen asennetutkimuksen teoreettis-metodologisesta lähestymistavasta käsin. Laadullinen asennetutkimus on lähestymistavaltaan konstruktivistinen ja pohjaa retoriseen sosiaalipsykologiaan, jolloin asenteita tutkittaessa otetaan huomioon argumentaation sosiaalisesti rakentunut luonne. Laadullisessa asennetutkimuksessa asenteen käsite nähdään relationistisesta lähestymistavasta käsin, eli asenne käsitetään argumentaatiossa rakentuvaksi ilmiöksi. Puheessa esiintyvää argumentaatiota tutkimalla saadaan uutta tietoa kehittämisideoiden esittämisestä sosiaalisena ilmiönä. Tutkimuksen aineisto koostui julkisen alan organisaatiossa toteutetusta kahdeksasta yksilöhaastattelusta, joihin rekrytoitiin osallistujia yhden toimialan asiantuntijatehtävissä toimivista työntekijöistä. Haastattelut toteutettiin keväällä 2016. Puolistrukturoiduissa haastatteluissa käytettiin kuutta asenneväittämää, joihin pyydettiin kommentointia. Kussakin asenneväittämässä haastateltaville tarjottiin valmiina yksittäinen kehittämisideoiden esittämiseen väitetysti vaikuttava taustatekijä, kuten esimerkiksi esimiehen tuki. Haastateltavat ottivat puheessaan kantaa esitettyihin väittämiin ja tarkentaviin kysymyksiin. Tutkimustuloksissa nousi esiin kymmenen eri asennetta liittyen kehittämisideoiden esittämiseen ja taustatekijöihin. Asenteet muodostettiin aineistosta esiin nousseista kannanottojen ja perusteluiden luokitteluista. Työntekijöiden asennoituminen kehittämisideoiden esittämisen ja taustatekijöiden koettuun suhteeseen näyttäytyi monipuolisena ja olevan sosiaalisesta ja kulttuurisesta kontekstista riippuvaa. Koettu taustatekijöiden ja työntekijöiden kehittämisideoiden suhde ei näyttäytynyt yksiselitteisenä. Kehittämisideoiden esittämiseen asennoiduttiin puheessa ryhmätoimintana sekä muutoksen välineenä. Jatkotutkimuksissa CO-OCB:ta tulisi tutkia huomioiden käyttäytymisen sosiaalinen ja kulttuurinen konteksti sekä erityisesti sosiaalisen identiteetin tutkimusnäkökulma. Lisäksi tärkeää on huomioida muuttujien monimutkaiset vuorovaikutussuhteet ja yhteyttä välittävät tekijät. Organisaatiot voivat pyrkiä tukemaan työntekijöiden kehittämisideoiden esittämistä usealla eri tavalla.

Tutkielmassa tarkastelen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sosiaalisen median toimintaa Facebookissa aikavälillä 8.4.2012-8.4.2013. Kirkko Suomessa –sivun aineisto on jaettu sisällön erittelyn avulla kolmeen eri kehykseen: uskonnolliseen kehykseen, sekulaariin kehykseen ja välimaastokehykseen. Tulkitsevan kehysanalyysin avulla aineisto on jaettu pienempiin kategorioihin, jotka kertovat millaista sisältöä kirkko sivullaan jakaa. Määrällisen sisällön erittelyn avulla olen tutkinut millaisia teemoja sivun käyttäjät suosivat. Tutkimukseni toinen aineisto koostuu Taloustutkimus Oy:n tekemästä haastattelusta, jossa on haastateltu Kirkko Suomessa –sivun käyttäjiä. Haastattelun kohderyhmänä olivat kirkon passiivijäsenet. Laadullisen asennetutkimuksen avulla on selvitetty käyttäjien asenteita Kirkko Suomessa –sivua ja sen päivityksiä kohtaan. Asennetutkimuksen tarkoituksena on ollut tutkia ovatko käyttäjien asenteet kirkkoa kohtaan muuttuneet sen jälkeen, kun he ovat alkaneet seurata Kirkko Suomessa –sivua Facebookissa. Haastattelun aineisto on myös jaettu sisällön erittelyä käyttäen kahteen kehykseen: korkeamman asteen uskonnolliseen kehykseen ja protouskonnolliseen kehykseen. Näiden kehysten sisällöt on jaettu pienempiin kategorioihin ja niitä on analysoitu käyttäen laadullista kehysanalyysiä. Kirkko Suomessa –sivun analyysin tuloksia on verrattuna keskenään haastattelun analyysin tuloksiin ja niistä on etsitty yhteneväisyyksiä ja erovaisuuksia. Aineistojen kehyksiä verrattaessa huomattiin, että yhteistä aineistoille oli ainoastaan uskonnolliset teemat. Kirkko Suomessa –sivulla tämä uskonnollinen aineisto oli luokiteltu uskonnollisen kehyksen alle ja haastattelussa korkeamman asteen uskonnollisen kehyksen ja protouskonnollisen kehyksen alle. Työni keskeinen tulos on, että kirkko jakaa Facebook –sivullaan kolmenlaista sisältöä: uskonnollista, sekulaaria ja näitä kahta yhdistävää sisältöä, jonka nimesin välimaastopäivityksiksi. Haastateltavat eivät kuitenkaan pitäneet päivityksiä sekulaareina, vaan protouskonnollisina ja suurin osa toivoi päivityksiltä heikkoa uskonnollisuutta. Tutkimuksen tulokset korreloivat aikaisemmin tehtyjen tutkimusten kanssa, joissa on huomattu suomalaisten suosivan yksityistä uskonnon harjoitusta ja hengellisyyden kaipausta institutionaalisen uskonnollisuuden sijaan. Haastateltavat myös toivoivat kirkon ottavan kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin, jota kirkko ei kuitenkaan näyttänyt sivullaan tekevän.

Suomen työvoiman monimuotoisuus on kasvussa erityisesti kansainvälisen muuttoliikkeen ja globalisaation myötä (TTL, 2020). Kuitenkin samaan aikaan moni ala kärsii työvoimapulasta, ja tilanteen ennustetaan pysyvän samanlaisena pitkään (Larja & Peltonen, 2022). Suomi on yksi Euroopan rasistisimmista maista. Vähemmistöryhmien kokema syrjintä ja ulossulkeminen työelämästä ylläpitävät eriarvoisuutta ja pahentavat työvoimapulaa. Syrjintää esiintyy myös työhönottoprosesseissa. Työnantajien negatiivisten asenteiden ja syrjivien ajattelumallien on osoitettu estävän vähemmistöjen pääsyä työmarkkinoille (Zschirnt & Ruedin, 2016). Helsingin kaupunki päätti aloitta vuonna 2021 pilotoinnin, jossa se käyttää positiivista erityiskohtelua lisätäkseen työnhakijoiden tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Tutkielmassa vastattiin tutkimuskysymyksiin ”Millaisia kannanottoja ja perusteluita kommentoijat esittävät positiivista erityiskohtelua kohtaan?” ja ”Mitä retorisia keinoja asenteiden ilmaisuissa käytetään, ja millaisia asenteita kommentoinneista voidaan tunnistaa?” Aineisto koostui kahden keskustelualustan kommentointiketjuista sisältäen 44 kommenttia. Helsingin kaupungin pilotoinnista kertovaa uutista käytettiin virikeväittämänä. Tutkielman teoreettismetodologinen viitekehys muodostui sosiaalisesta konstruktionismista. Analyysissä käytettiin laadullista asennetutkimusta (Vesala & Rantanen, 2007). Aineiston luokittavassa analyysistä havaittiin kolme kannanottoluokkaa. Positiivista erityiskohtelua vastustavat kritisoivat sen käyttöä syrjiväksi ja epäoikeudenmukaiseksi. Kyseenalaistavan kannanoton ilmaisseet suhtautuivat myönteisesti positiiviseen erityiskohteluun, mikäli he hyötyivät siitä itse. Myönteisen kannanoton ilmaisseet perustelivat positiivisen erityiskohtelun käyttöä sillä, että se kompensoisi työmarkkinoilla tapahtuvaa syrjintää. Tulkitsevan analyysin perusteella positiivinen erityiskohtelu koetiin pääsääntöisesti negatiiviseksi käytännöksi. Sen jakavaa oikeutta pidettiin oikeudenmukaisena, mutta menettelytapojen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta se koettiin epäoikeudenmukaisena. Myönteisesti positiiviseen erityiskohteluun suhtautuneet pitivät jakavaa oikeudenmukaisuutta menettelytapojen oikeudenmukaisuutta tärkeämpänä. Positiivisen erityiskohtelun kannattajat kuvailivat aliedustettuja ryhmiä myönteisemmin kuin sitä vastustavat. Kommentoijat tunnistivat työhönottosyrjinnästä kärsiviä ryhmiä aikaisempien tutkimustulosten mukaisesti. Positiivisesta erityiskohtelusta keskusteltiin hyötyjän tai häviäjän näkökulmista käsin. Häviäjän näkökulmasta kommentoineet suhtautuivat useammin negatiivisesti positiivista erityiskohtelua kohtaan. Kommentoijien kuvailtu positiivisen erityiskohtelun käytännön toteutus erosi lain ja yhdenvertaisuusvaltuutetun määrittelemästä toteutustavasta. Käytännön toimenpiteiksi ehdotettiin selkeämpää tiedottamista positiivisen erityiskohtelun mahdollisuuksista.

Itsemurha on kiistanalainen ja tabuluontoinen, ristiriitaisia tunteita herättävä aihe yhteiskunnassamme. Itsemurhaan sekä itsemurhan tekijään kohdistuu monia myyttejä, stereotypioita ja stigmatisoivia asenteita. Kirjallisuudessa on esitetty, miten itsemurha näyttäytyy länsimaisessa kulttuurissa vahvasti itsekkäänä tekona ja miten sen tekijä näyttäytyy usein negatiivisessa valossa. Itsemurha ja itsetuhoinen käyttäytyminen ovat vaikeita kokemuksia läheisille; arvioiden mukaan yhden ihmisen itsemurha traumatisoi lähipiirissään keskimäärin 6–10 henkilöä. Tutkielman lähtökohtana oli myytti itsemurhan itsekkyydestä sekä samalla kiinnostus ymmärtää, miten itsemurha rakentuu niiden puheissa, joita se on läheisesti koskettanut. Tavoitteena oli selvittää, miten henkilöt, jotka ovat menettäneet läheisensä itsemurhalle tai joiden läheinen on yrittänyt itsemurhaa, kommentoivat itsemurhan itsekkyysmyyttiä sekä minkälaisia asenteita näissä kommenteissa rakentuu. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä oli sosiaalinen konstruktionismi ja relationistinen sosiaalipsykologia. Teoreettis-metodologisena lähestymistapana käytettiin laadullista asennetutkimusta, jonka mukaan asenne käsitettiin argumentaatiossa tunnistettavaksi ilmiöksi, jota tulkitaan ja jäsennellään asennekäsitteen kautta. Tutkimuksen keskeiset tulkintakäsitteet olivat asenne ja subjektipositio. Aineisto koostui neljästä puolistrukturoidusta yksilöhaastattelusta, ja haastateltaville esitettiin väittämä: ”Mielestäni itsemurha on itsekäs teko.” Haastateltavat esittivät itsekkyysväittämään kannattavia ja torjuvia kannanottoja sekä epäsuoran kannattavan ja kritisoivan kannanoton. Näiden kannanottojen pohjalta analysoitiin yhteensä 6 asennetta. Asenteiden esittäminen mahdollistui haastateltaville erilaisiin subjektipositioihin (läheisen positio, itsetuhoisen henkilön positio sekä kriittisen ulkopuolisen positio) asettumalla ja positioita vaihtamalla. Samoista subjektipositioista käsin esitettiin myös vastakkaisia asenteita. Puolet haastateltavista kannatti itsemurhien itsekkyysmyyttiä toisen puolen kumotessa sen. Itsekkyys rakentui myyttiä kannattaneiden asenteissa laadullisesti erilaiseksi sen mukaan, mistä positiosta käsin haastateltava käsitteli aihetta. Myytin torjuneiden asenteissa itsemurha rakentui seuraukseksi mielenterveyden häiriöstä, itsetuhoisen ihmisen positiosta ”palvelukseksi” läheiselle sekä yksilön oikeudeksi. Kriittisen näkökulman yhteydessä arvottaminen itsessään rakentui negatiiviseksi ja kritisoitavaksi asiaksi. Itsemurha rakentui kaikkien haastateltavien puheessa epätoivottavaksi seuraukseksi riippumatta sitä, vastustiko vai kannattiko haastateltava itsekkyysmyyttiä. Merkittävää oli, etteivät haastateltavat pelkästään arvottaneet itsemurhia, vaan arvottaminen laajeni eettisiin kysymyksiin ihmisten oikeuksista ja velvollisuuksista sekä yhteiskuntakritiikkiin liittyen yhteiskunnan puutteellisiin ja virheellisiin representaatioihin itsemurhista ja mielenterveydestä. Lisäksi arvottaminen eteni metatasolle haastatteluväittämän sekä sen taustalla olevan arvomaailman päätyessä kritiikin kohteeksi. Haastateltavat esittivät vastakkaisia näkemyksiä suhteessa itsemurhaan. Osa vetosi ihmisten velvollisuuteen ottaa huomioon tekonsa seuraukset muiden ihmisten perspektiivistä, yksi haastateltava sitä vastoin painotti jokaisen oikeutta saada päättää omasta elämästä, vedoten näin oikeuteen toteuttaa itsemurha. Oman edun tavoittelu rakentui niin itsekkääksi ja kielteiseksi kuin toivottavaksi ja kannustettavaksi asiaksi itsemurhien yhteydessä. Kiinnostavasti itsemurha rakentui seuraukseksi niin muiden edun huomiotta jättämisestä kuin vastakkaisesti sen huomioimisesta. Kokoavasti sanottuna itsemurhien rakentumisessa ei ollut avainasemassa se, mistä positiosta käsin arvottamista tehtiin, vaan merkitystä oli sillä, minkälaisiin oikeuksiin ja velvollisuuksiin haastateltavat vetosivat, minkälaisia syitä teon taustalla nähtiin olevan suhteessa vastuun, egoismin, altruismin ja mielenterveyden kehyksen teemoihin sekä minkälaiseksi itse arvottamisprosessi rakentui. Tutkimus problematisoi itsemurhan rakentumista yksilöllistetyksi ja itsekkääksi teoksi; tällöin itsemurhan tekijän voitiin tulkita olevan vastuussa teostaan ja empatian kokeminen häntä kohtaan voi hankaloitua. Tällöin myös itsemurhien luonne sosiaalisena ilmiönä jää huomiotta. Itsemurhan käsitteellistäminen yksilöllistettynä ilmiönä voi vaikeuttaa läheisen suruprosessia ja itsemurhan tehneeseen tai itsetuhoiseen läheiseen suhtautumista. Tutkimus osoittaa, että sosiaalisen konstruktionismin ja laadullisen asennetutkimuksen lähestymistavat voivat tarjota relevantin ja toimivan lähtökohdan itsemurhien asennetutkimuksen valtavirran rinnalle. Tutkimustulokset voivat auttaa ymmärtämään paremmin itsemurhiin liittyvää arvokeskustelua sekä niitä tapoja, joilla itsemurha rakentui läheisten puheessa heidän ottaessaan kantaa itsemurhan itsekkyysmyyttiin. Samalla tulokset voivat antaa lisää näkökulmia itsemurhan tehneen läheisille tarkoitettujen interventioiden kehittämiseen sekä itsemurhaan liittyvän suruprosessin ymmärtämiseen.

Aviation emissions are on the rise as a result of growing numbers of air passengers and more efficient emission reductions in other industries. There are, however, a number of different means to achieve emissions reductions in aviation as well: these include, for example, technological solutions, taxes and different emissions compensation systems. In addition to these, a change in air travel behaviour has been suggested as a means to achieve emission reductions. However, there is no agreement about which solution or solutions should be prioritized. My thesis examines attitudes related to air travel and climate change in 17 Finnish blog texts. The blog texts were analysed using a qualitative attitude approach. The texts were analysed as collections of reactions to the claim that because of climate change, individuals should fly less. Based on the differences and similarities in reactions, or arguments, I categorized them and formed four groups of attitudes which highlight different ways of thinking about reducing individual air travel. The four groups of attitudes are the following: 1) attitudes that agree that individuals should fly less, 2) attitudes that question the claim, 3) mixed attitudes, and 4) attitudes that attempt to avoid the issue. As a part of the analysis, I also examined the bloggers’ perceptions about who should bear the responsibility for reducing aviation emissions and I also examined how these perceptions differ between the four groups of attitudes. The bloggers’ understandings of air travel vary between air travel as an unnecessary luxury and a view that flying is a crucial part of modern world and giving up air travel is not realistic. To achieve emission reductions, some bloggers are willing to switch from flying to travelling by land and sea, or they are ready to reduce travel altogether. Other bloggers stress the importance of technological solutions and policy measures in reducing emissions. Among the visible themes is also a tendency to stress the importance of doing things in moderation, which also applies to air travel. Some bloggers also wonder whether there are some reasons that could justify air travel from time to time. In any case, it is typical that bloggers show varying attitudes towards air travel and consider counterarguments to their initial arguments. In the blog texts, reducing aviation emissions comes across as a complex issue. Studying attitudes can help build knowledge about which means of reducing emissions are considered fair and desirable. Studying attitudes can also help locate barriers to environmentally friendly behaviour. In Finland, there is little research on attitudes towards air travel, and the results of my thesis can be utilized, for example, in planning transport policies or campaigns that promote sustainable travel. However, it should be noted that using blogs as research material poses some questions about the validity and the generalizability of the results. The public and potentially commercial nature of blogs may affect which kinds of attitudes are expressed. Because of this, it is important to study attitudes towards air travel by using different methods and material as well.

Tiedekunta/Osasto – Fakultet/Sektion – Faculty Sosiaalitieteiden laitos Laitos – Institution – Department Valtiotieteellinen tiedekunta Tekijä – Författare – Author Christel Lavenius Työn nimi – Arbetets titel – Title ”Millanen sä oot Ig:ssä ei tarkota et sä oot semmonen oikeessa elämässä”. Laadullinen asennetutkimus 14-17-vuotiaiden identiteetti-ja profiilityöstä Instagramissa. Oppiaine – Läroämne – Subject Sosiaalipsykologia Työn laji – Arbetets art – Level Pro gradu-tutkielma Aika – Datum – Month and year Heinäkuu /2019 Sivumäärä – Sidoantal – Number of pages 74+16 Tiivistelmä – Referat – Abstract Tämän tutkielman tarkoituksen on selvittää miten teinitytöt esittävät itseään Instagramissa ja millaisia asenteita ilmiöön liitetään. Tämän päivän nuoret viettävät merkittävän ison osan hereillä olo ajastaan Instagramissa, mikä on luonnollisesti myös johtanut siihen, että identiteettityö on suurimmaksi osaksi siirtynyt nettiin. Koskaan aikaisemmin nuorilla ei ole ollut niin hyvää mahdollisuutta ilmaista ja esittää itseään kuin tänä päivänä. Palvelun avulla he pääsevät kokeilemaan erilaisia identiteettejä, joita he sitten hyväksyvät tai hylkäävät muilta saadun palautteen perusteella. Palvelu on kuitenkin tunnettu siitä, että siellä usein esiinnytään suotuisassa ja idealisoidussa valossa. Näin ollen Instagram antaa usein vääristyneen kuvan todellisuudesta, mikä puolestaan voi aiheuttaa kateutta, sosiaalista vertailua ja ahdistusta. Siitä huolimatta, että tutkimustulos osoittaa, että Instagram lisää negatiivisia tunnetiloja, hyödyntävät nuoret sitä itsensä ilmaisuun ja oman minän löytämiseen. Tutkielmani teoreettinen tausta pohjautuu Erving Goffmanin vaikutelman hallinta teoriaan, aikaisempaa identiteettitutkimukseen sekä sosiaaliseen mediaan liittyviin tutkimuksiin. Tutkimuksen aineisto on kerätty kahdella fokusryhmällä, jossa seitsemän 14-17-vuotiasta tyttöä Helsingistä osallistui keskustelemaan Instagramissa tapahtuvasta profiilityöstä sekä itsensä esittämisestä. Analyysin olen tehnyt laadullisen asennetutkimuksen avulla. Tässä tutkimusmenetelmässä ollaan kiinnostuneita erittelemään ja tulkitsemaan sitä mitä ihmiset arvottavat kommentoidessaan heille tärkeitä asioita tai kiistakysymyksiä. Aineiston suurin löydös oli ristiriitaiset asenteet itsensä esittämistä kohtaan. Itsensä esittämistä arvotettiin haastattelun eri kohdissa eri tavoin, riippuen osallistujien motiiveista. Kun osallistujat keskustelivat omasta esiintymisestään, arvotettiin toimintaa myönteisesti. Kun osallistujat puolestaan kommentoivat toisten Instagram esiintymistä arvotettiin toimintaa negatiivisesti. Tytöt kritisoivat myös naiskäyttäjien kuvia enemmän kuin poikien. Haastatteluiden myötä osallistujat loivat myös puhetapoja, joiden avulla he keskustelivat itsensä esittämisestä ja joiden kautta he esiintyivät minulle ja toisilleen. Analyysissä esittelenkin näitä puhetapoja, joilla itsensä esittämisestä ja profiilityöstä puhuttiin, sekä kuvailen tapoja, joiden avulla osallistujat esiintyivät haastattelutilanteessa. Tutkimukseni tavoitteena on lisätä ymmärrystä sosiaalisen median merkityksestä identiteettityössä, jotta vanhemmat sukupolvet ymmärtävät ilmiön laajuuden ja vaikutukset, sekä osaavat tukea teini-ikäisiä paremmin haastavan elämänvaiheen läpi. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Instagram, itsensä esittäminen, profiilityö, vaikutelman hallinta, laadullinen asennetutkimus

Self-help -oppeihin nojautuvien hyvinvointipalveluiden tarjonta on kasvanut viime vuosina. Yhä useammat hyödyntävät erilaisten valmentajien ja konsulttien palveluita yksityis- ja työelämässään. Rhonda Byrnen The Secret-bestsellerin sekä muiden suurelle yleisölle kirjoitettujen self-help-kirjojen mukaan kaikilla ihmisillä on mahdollisuus saavuttaa lähes mitä tahansa oman asenteen ja positiivisen ajattelun avulla. Kriitikkojen mukaan tällainen ajattelu on esimerkki maagisesta voluntarismista, joka liioittelee käsitystä ihmisen toimijuudesta. Debatti on osa laajempaa tieteellistä keskustelua ihmisen toimijuuden rajoista. Self-help-teemoihin nojaavien palveluiden yleistyessä myös tarve aiheen tutkimukselle on kasvanut. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten self helpiin ja elämäntaidon valmentamiseen liittyvä toimijuus rakentuu haastateltavien elämäntaidon valmentajien puheissa. Elämäntaidon valmentajien puheita peilataan toimijuuskeskusteluun osallistuneiden teoreetikkojen näkökulmiin. Tutkielman aineisto koostuu kuudesta väittämämetodin avulla kerätystä yksilöhaastattelusta, jotka toteutettiin syksyllä 2015. Haastateltavat harjoittivat elämäntaidon valmennusta oman yrityksen tai toiminimen kautta. Aineisto on kerätty ja analysoitu laadullisen asennetutkimuksen metodeja käyttäen. Aineistosta löytyi viisi erilaista tulkintarepertuaaria, joihin haastateltavat vetosivat kommentoidessaan väittämiä: yksilön oman asenteen repertuaari, rakenteiden repertuaari, itsensä löytämisen repertuaari, sosiaalisen tuen repertuaari sekä sattuman ja kohtalon repertuaari. Nämä repertuaarit on löydettävissä myös osasta valittuja toimijuusteorioita. Tässä aineistossa haastateltavat korostavat yksilön omaa toimijuutta huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi rakenteiden vaikutusta, mutta jokainen haastateltava tunnustaa myös rakenteiden merkityksen. Useampi haastateltava nimesi alan ongelmaksi liiallisen yksilön korostamisen ja halusi selvästi erottautua siitä omalla argumentaatiollaan. Nähtäväksi jää, onko itsensä auttaminen ja yksilön oman toimijuuden korostaminen ohi menevä trendi, vai pysyvä muutos yhteiskunnassa.

Suomen evankelis-luterilainen kirkko on omassa energia- ja ilmastostrategiassaan sitoutunut tavoittelemaan hiilineutraaliutta vuoteen 2030 mennessä. Päästäkseen tavoitteeseensa kirkko pyrkii kannustamaan kaikkia seurakuntia sitoutumaan kirkon omaan ympäristöjärjestelmään eli ympäristödiplomiin. Kirkon ja seurakuntien ympäristötoimijuus ei kuitenkaan tapahdu ristiriidattomalla kentällä, kun niihin kohdistetaan erilaisia odotuksia niin jäsenten, luottamushenkilöiden, työntekijöiden, kuin muunkin yhteiskunnan suunnalta. Tässä tutkielmassa tarkasteltiin seurakunnan työntekijöiden asennoitumista seurakunnan ympäristötoimijuutta kohtaan. Tutkielmassa hyödynnettiin laadullisen asennetutkimuksen teoreettis-metodologisia lähtökohtia. Laadullinen asennetutkimus pohjaa diskursiivisen psykologian ja edelleen sosiaalisen konstruktionismin viitekehykseen ja siinä asenteet ymmärretään kognitiivisesta valtavirtatutkimuksesta poiketen sosiaalisesti rakentuviksi ilmiöiksi. Tutkielman aineisto kerättiin haastattelemalla seitsemää Seinäjoen seurakunnan työntekijää puolistrukturoidun virikehaastattelun avulla. Haastattelussa haastateltaville esitettiin kuusi väittämää, joita he saivat kommentoida ja pohtia vapaasti. Aineiston tulkinnassa hyödynnettiin asenteen, ympäristötoimijuuden ja diskurssin käsitteitä. Tutkimuksen perusteella seurakunnan hyväksytystä ympäristötoimijuudesta piirtyy melko hienovarainen, sovitteleva ja neuvotteleva kuva. Seurakunnan työntekijät ilmaisivat pääosin myönteisiä asenteita työnantajansa ympäristötoimijuutta kohtaan ja lähtökohtaisesti he pitivät seurakunnan aktiivista ympäristötoimijuutta itsestään selvänä ja hyväksyttävänä asiana. Samalla he kuitenkin esittivät kommenteissaan tietynlaisia reunaehtoja sille, minkä näkivät olevan hyväksyttävää ympäristötoimintaa seurakunnalle. Nuo reunaehdot olivat paikoin melko jyrkkiä ja rajasivat siten voimakkaastikin seurakunnan ympäristötoimijuutta. Tutkimuksen tulokset vahvistavat käsitystä siitä, että seurakunta toimii ristiriitaisten odotusten keskellä ja sen täytyy tasapainoilla toisaalta ympäristöasioissa edelläkävijänä ja esimerkkinä toimimisen ja toisaalta kaikkien seurakuntalaisten huomioon ottamisen välillä.

Työelämän murros suorittavasta työstä asiantuntijatyöhön vaatii tekijältään yhteistyötaitoja ja vahvaa toimijuutta. Keinona toimijuuden tukemiseksi moni organisaatio järjestää business coaching -palveluita työntekijöilleen. Business coaching on valmennusprosessi, jonka tavoitteena on asiakkaan toimijuuden lisääminen ja tukeminen. Myös business coaching -valmentajat itse edustavat työelämän muutosta, sillä heidän työnsä vaatii yhtä lailla vahvaa toimijuutta ja yhteistyötaitoja. Tutkielman tavoitteena on tarkastella toimijuuden konstruointeja ja retorista toimijuutta valmentajien puheessa liittyen coaching-prosessiin. Yhteistyön keskeisyyden vuoksi toimijuuden lisäksi keskiöön nousee henkilökemian käsite. Aikaisemmassa tutkimuksessa on havaittu, että toimivat henkilökemiat rakentuvat jopa yhteistyön mahdollistavaksi tekijäksi. Lisäksi business coaching -yhdistykset määrittelevät yhteistyön yhdeksi coachin keskeiseksi osaamisalueeksi. Tutkielma noudattaa laadullisen asennetutkimuksen metodologiaa. Aineisto koostuu neljästä haastattelusta, jotka on toteutettu puolistrukturoidusti. Haastateltaville on esitetty laadullisen asennetutkimuksen mukaisesti kuusi väittämää ja pyydetty kommentoimaan niitä. Tutkielma keskittyy toimijuuteen henkilökemioiden ja yhteistyön näkökulmasta ja siksi analyysi on rajattu yhteen väittämään kohdistuvaan kommentointiin: ”Henkilökemiat ratkaisevat, miten coaching onnistuu”. Tutkielman teoreettinen viitekehys on sosiaalinen konstruktionismi ja aineiston analyysissa keskiössä ovat toimijuuden konstruoinnit sekä haastateltavien retorinen toimijuus. Aineistossa rakentuu viisi asennetta perustuen haastateltavien esittämiin argumentteihin ja perusteluihin. Aineistossa korostuu kuva coachista aktiivisena toimijana, jolla on kyky ja taito vaikuttaa prosessin onnistumiseen. Henkilökemioiden mahdolliset haasteet ovat ylitettävissä. Asiakkaan toimijuus rakentuu hieman passiivisemmaksi kuin valmentajan. Silti myös asiakkaan toimijuus on coachingin onnistumisen kannalta tärkeää. Haastatellut valmentajat osoittavat myös vahvaa retorista toimijuutta. Aikaisempi tutkimus aiheen parissa on keskittynyt tarkastelemaan objektiivisia mittareita, joilla voidaan perustella coachingin tehokkuutta ja taloudellista hyötyä. Tämä konstruktionistinen tutkielma laajentaa coachingin ympärillä käytyä tutkimuskeskustelua. Tutkielman perusteella voidaan ehdottaa mielekkäitä aiheita jatkotutkimukselle business coachingin ympärillä.