Browsing by Subject "leukanivelartroosi"

Tämän tutkielman tarkoituksena on kartoittaa leukanivelartroosin eli leukanivelrikon diagnostiikkaa erilaisilla kuvantamisen modaliteeteilla, ja koostaa aiheesta kirjallisuuskatsaus. Tämän kirjallisuuskatsauksen painopiste on erityisesti leikekuvantamisessa, kartiokeilatietokonetomografiassa (KKTT) sekä magneettikuvauksessa. Pyrimme selvittämään, minkälaisia tekijöitä on artroosin taustalla, ja kuinka artroottinen leukanivel kuvautuu eri kuvantamismodaliteeteilla. Aineistona tutkimusta varten hyödynnettiin anatomian oppikirjojen lisäksi lääketieteellisiä ja hammaslääketieteellisiä tietokantoja, kuten Pudmedia sekä aihetta käsitteleviä tieteellisiä artikkeleita. Pubmedissa aineisto rajattiin vuoden 2010 jälkeen julkaistuihin artikkeleihin, tapausraportteihin sekä kuviin. Leukanivelartroosi on yksi purentaelimistön toimintahäiriöistä (TMD) ja yleisin leukanivelsairaus. Sen taustalla on jokin häiriötekijä, kuten palautumaton diskusdislokaatio, leukanivelen yliliikkuvuus tai poikkeava kuormitus. Artroosissa esiintyy leukanivelen nivelpinnoilla patologisia muutoksia, kuten litistymistä ja osteofyyttejä eli niin sanottuja luupiikkejä. Sairaus on luonteeltaan etenevä. PTG on yleisin kuvantamismodaliteetti, mutta tarvittaessa voidaan tapauskohtaisesti tutkimusta täydentää tarkentavilla KKTT- tai magneettikuvantamisilla. Ne ovat täten jatkotutkimuksia, eivätkä rutiininomainen osa hammaslääkärin tutkimuksia. KKTT:ssa lukuisista kaksiulotteisista röntgenkuvista muodostetaan kolmiulotteista kuvaa. Menetelmä soveltuu leukanivelen luisten komponenttien kuvantamiseen. Myös magneettikuvauksella saadaan kolmiulotteista kuvaa ja silläkin saadaan kohtuullinen kuva kovakudoksista, mutta sen erityinen etu verrattuna KKTT:aan on sen kyky kuvantaa pehmytkudoksia. Näin ollen magneettikuvaus sopii esimerkiksi leukanivelen rustoisen välilevyn (diskus) kuvantamiseen, mihin KKTT:n erotuskyky ei riitä.