Browsing by Subject "liikeverbi"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2021)Tutkielmani käsittelee verbien liukua, luisua, liukastua, luiskahtaa ja luistaa semantiikkaa. Lähestyn aihetta Suomi24-keskustelupalstalta kerätyn aineiston kautta. Aineistoesimerkkejä on kustakin verbistä 150 kappaletta. Tutkielmani tavoitteena on löytää tarkastelemieni verbien merkityspiirteistä yhdistäviä ja erottavia tekijöitä. Tutkielmani teoreettisena viitekehyksenä toimii kognitiivisen kielitieteen suuntaus, josta erityisesti kognitiivinen kielioppi on tärkeässä roolissa. Tärkeänä teoreettisena konseptina toimii liikeverbin liikkuvan entiteetin eli muuttujan liikkeen hahmottuminen suhteessa tyypillisesti laajaan paikallaan pysyvään entiteettiin, jota kutsutaan kiintopisteeksi. Toinen tärkeä teoriasta nouseva tekijä on liikkeen jakaminen spatiaaliseen, fyysisessä tilassa tapahtuvaan. liikkeeseen ja abstraktiin liikkeeseen, mikä luo perustan tutkielman analyysilukujen rakenteelle. Tutkielman analyysiosiossa tarkastelen jokaista verbiä omassa alaluvussaan, minkä jälkeen vertailen aineistosta nousseita havaintoja. Verbien spatiaalista liikettä tarkastelevissa luvuissa erittelen liikkeen eri osatekijöiden roolia verbien käytössä. Tärkeimmiksi osatekijöiksi nousevat liikkumispinnan ominaisuudet, liikkeen alku- ja päätepiste sekä muuttujan ominaisuudet. Abstraktia liikettä käsittelevissä luvuissa rakennan analyysini verbien merkitysryhmien ja niiden taustalla olevien metaforien varaan. Spatiaalisen liikkeen tapauksissa verbit luiskahtaa ja luistaa saavat harvoin muuttujakseen elollista olentoa, kun taas verbi liukastua vaatii elollisen muuttujan. Verbeille liukastua ja luistaa ei ole tyypillistä hahmottaa suuntaa, kun taas muille liukumisverbeille suunnan hahmottaminen on normaalia. Verbit liukua ja luisua ovat spatiaaliselta käytöltään kaikista joustavimpia eri liikkeen osatekijöiden suhteen. Verbin liukastua kuvaama liike on tarkimmin määritelty. Eri verbien erot tulevat vahvemmin esille abstraktin liikkeen analyysissa, jossa monella verbillä esiintyy merkityksiä, joita muilla aineiston verbeillä ei esiinny. Myös spatiaaliselta liikkeeltään samantyyppiset liukua ja luisua erottuvat selvästi toisistaan abstraktin liikkeen osalta.
-
(2019)Tutkielmassa tarkastellaan verbejä pudota, tippua ja tipahtaa ja niiden polysemiaa. Tutkimuskysymykset keskittyvät verbien jakamiin merkityksiin ja verbien ilmaisemien liikeprosessien muuttujien ominaisuuksiin: Millaisia erilaisia merkityksiä verbeillä pudota, tippua ja tipahtaa on? Millaisia rajoitteita verbit asettavat liikkeessä olevalle oliolle? Työssä pyritään lisäksi löytämään eroja verbien välillä ja muodostamaan kuva niiden tyypillisistä käytöistä. Aineisto on koottu Kielipankin Korp-palvelimen Suomi24-internetfoorumikeskustelujen kokoelmasta ja se koostuu yhteensä 300 esiintymästä. Aineiston kieli on vapaamuotoista kirjoitettua puhekieltä. Teoreettisena viitekehyksenä toimivat kognitiivinen kielentutkimus, Langackerin kognitiivinen kielioppi ja Goldbergin konstruktioteoria. Lisäksi tutkielmassa hyö-dynnetään kognitiivisen kielentutkimuksen teorioita polysemiasta, metaforista ja voimadynamiikasta. Työssä osoitetaan, että verbien merkitykset voidaan jakaa viiteen pääryhmään: ’liikkua painovoiman vaikutuksesta alaspäin’, psykofyysinen asennonvaihdos alaspäin, ’metaforisesti liikkua alaspäin vastaanottajan luo’, statuksen muutos eli ’metaforisesti liikkua alaspäin ryhmästä toiseen’ ja arvon metaforisesti alaspäin suuntautunut muutos. Päämerkitykset voidaan jakaa kahteen ryhmään liikeprosessin luonteen mukaan. Merkitysten esiintymislaajuus vaihtelee verbeittäin. Tutkielmassa selviää myös, että pudota on verbeistä neutraalein, tippua suosii abstraktisen ja subjektiivisen liikkeen merkityksiä, ja tipahtaa esiintyy yleensä objektiivisen liikkeen merkityksessä. Tutkielman tulokset osoittavat, että kieli muuttuu ja merkitykset kehittyvät. Aineistossa esiintyy useita sellaisia merkityksiä, joita ei ole 1960-luvun sanakirjan tai tuoreimman Kielitoimiston sanakirjan määritelmissä. Lisäksi aineistosta käy ilmi, että 2000-luvun vaihteessa pelätty ”kielenhuolto-ongelma” eli verbien käyttö laajentuneessa merkityksessä on levinnyt 2010-luvun kieleen, jossa ilmiö elää vahvana. Tutkielma antaa lähtökohdat jatkotutkimukselle, jossa tarkoituksenmukaista olisi tutkia verbien käyttöä muissakin kielimuodoissa.
Now showing items 1-2 of 2