Browsing by Subject "lobbari"

Tutkielmassa tarkastellaan kansanedustajien ja lobbareiden näkemyksiä heidän työnsä kannalta onnistuneesta poliittisen vaikuttamisen strategiasta. Tutkimuskysymykset ovat: ”Millaisena notkean modernin aikakauden kansanedustajat ja lobbarit näkevät työnsä kannalta onnistuneen vaikuttamisstrategian?”, ”Mikä näkemyksiä yhdistää ja erottaa” sekä ”Millaisille poliittisen vaikuttamisen strategioille sekä niiden mukaisille keinoille, kohderyhmille ja ajankohdille näissä ammateissa annetaan painoarvoa?”. Tutkimusmenetelmänä sovelletaan laadullista sisällönanalyysia. Kysynnän tutkimukselle luo lisääntynyt kanssakäyminen kansanedustajien ja lobbareiden välillä sekä tämän myötä voimistunut kansalaiskeskustelu eri ammattikuntien rooleihin liittyen. Teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään poliittista vaikuttamista, suomalaista päätöksentekoa, poliittisen vaikuttamisen toimintaympäristön muutosta sekä lopulta lobbausteorioista kumpuavia vaikuttamisen strategioita. Vaikuttamisen strategiat määritellään vaikuttamisen keinojen, kohderyhmien ja ajankohdan mukaan käyttäen Binderkrantzin ja Jaatisen teoretisointeja. Näiden lopputuloksena muodostetaan neljä keskeistä strategiaa: mobilisointi-, media-, hallinnollinen ja parlamentaarinen strategia. Näistä kaksi ensimmäistä luokitellaan epäsuoriksi strategioiksi ja kaksi viimeistä suoriksi strategioiksi. Strategioiden pohjalta luodaan kuvaaja, joka auttaa aineiston tulkitsemisessa. Tutkimuksen aineistona toimii kolmen nykyaikaisesti vaikuttavan kansanedustajan ja kolmen viestintätoimistossa työskentelevän vaikuttajaviestinnän konsultin anonyymit haastattelut. Analyysi rakentuu teorialähtöisesti esiteltyjä strategioita mukaillen. Analyysi alkaa haastateltavien näkemysten erittelystä liittyen vaikuttamisen keinoihin, jonka jälkeen se siirtyy kohderyhmien ja ajankohdan erittelyyn. Lopuksi näissä havaittujen tulosten perusteella muodostetaan käsitykset strategioista, joita kansanedustajat ja lobbarit pitävät onnistuneina. Vertailua näkemysten välillä tehdään jatkuvasti analyysin aikana. Tuloksista käy ilmi, että onnistunut poliittisen vaikuttamisen strategia on molempien mielestä samanaikaisesti suora ja epäsuora. Sen yksi tärkeimpiä osia on suuren yleisön huomioiminen joko media- tai mobilisointistrartegiaa painottaen. Se pyrkii vaikuttamaan suorasti hallintoon, byrokraatteihin ja keskeisiin ministereihin sekä heidän avustajiinsa. Onnistuneessa strategiassa kaikki vaikuttaminen tapahtuu mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, mutta mieluusti ennen asioiden etenemistä lainsäädäntövaiheeseen eduskuntaan. Strategioista parlamentaariselle strategialle annetaankin molemmissa ammattikunnissa vähiten painoarvoa vaikuttamisessa onnistumisen kannalta. Toisaalta näyttöä löydettiin myös ammattikuntien väliltä löytyville eroille. Kansanedustajat ajattelevat suuren yleisön tärkeäksi selkänojaksi varsinaiselle vaikuttamiselle, kun taas lobbarit pitävät sitä koko päätöksenteon keskeisenä moottorina. Kansanedustajien mukaan mediastrategia on onnistunut, kun taas lobbarit vastaavasti ajattelevat mobilisoivan strategian tuovan paremmat tulokset. Kansanedustajat suosivat suorassa vaikuttamisessa henkilökohtaisia suhteita ja lobbarit pitävät asioiden perustelemista yleisen edun näkökulmasta tärkeämpänä. Lobbareiden onnistuneen vaikuttamisen aikajänne alkaa sosiaalisen odotuksen ja agendan muodostamisesta jo vuosia ennen niiden ajankohtaiseksi tulemista, kun taas kansanedustajat katsovat pääsääntöisesti joko politisoitumassa olevia tai jo politisoituneita asioita. Havaituista eroista huolimatta tutkielman keskeisin johtopäätös on, että kansanedustajien ja lobbareiden onnistuneessa vaikuttamisessa on huomattavan paljon yhtymäkohtia. Nämä ammattikunnat tuntevat yhä paremmin toistensa työssä onnistumiseen vaadittavat vaikuttamisen strategiat. Tässä valossa on ymmärrettävää, että kanssakäyminen ja liikehdintä ammattikuntien välillä kasvaa ja vaikuttamisen rajapinnat hämärtyvät.