Browsing by Subject "logistinen regressioanalyysi"
Now showing items 1-7 of 7
-
Energiatehokkuusinvestoinnit suomalaisissa yrityksissä : investointeja edistävät ja estävät tekijät (2016)The role of increasing energy efficiency as part of climate goals has become more important in recent years, as it is seen as a cost-effective way of reaching the goals. Multiple studies have shown that even though cost-effective energy efficiency investment opportunities exists firms are not implementing them. This under investment phenomenon is called energy efficiency paradox. This Master´s thesis aims to increase understanding of factors effecting the implementation of energy efficiency investments in Finnish companies. Thus, the purposes of this study is to identify barriers and drivers that have affected the likelihood that energy efficiency investments have been implemented in small or medium size company during the past five years. The Data for the study was collected through a survey spring 2015. The survey was sent in co-operation with Motiva Oy to companies participating in the voluntary energy efficiency agreements and in co-operation with The Federation of Finnish Enterprises to their member companies. The research method was binary logistic regression analysis. As a result of regression analysis two models were produced. The statistically better model was chosen to describe the barriers and drivers that have effected implementation of energy efficiency investments in small or medium size companies during the past five years. The results from the model suggested that the factors increasing the likelihood that energy efficiency investments had been made was larger company size and good energy management. Good energy management includes that concrete objectives for energy efficiency improvements have been made in the company and that an investment will be monitored after implementation. The factors that decrease the likelihood that energy efficiency investments had been made was being in a non-energy intensive industry: construction, service or other industries such as agriculture. The most relevant driving force was good energy management. A Company with good level of energy management is 15 times likelier to have made energy efficiency investments than a company that has no concrete objectives for energy efficiency improvements and/or does not monitor results from energy efficiency investments.
-
(2023)Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kansalaistottelemattomuuden harjoittamista selittäviä yksilötason tekijöitä, kansalaistottelemattomuuden vaihtelua valtiotasolla sekä kansalaistottelemattomuuden merkitystä laajemmassa poliittisen osallistumisen kontekstissa. Aiempi kansalaistottelemattomuuden tutkimus on keskittynyt pääosin sen oikeutukseen demokraattisissa yhteiskunnissa, ja poliittisen osallistumisen kvantitatiivisessa tutkimuksessa kansalaistottelemattomuus on jäänyt vähälle huomiolle. Kansalaistottelemattomuus on viime vuosina saanut kansainvälistä huomiota erityisesti ilmastoaktivistien mielenilmausten myötä, joten sitä selittävien tekijöiden tarkastelu on merkityksellistä akateemisesta ja yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Tässä tutkimuksessa selvitetään, minkälainen vaikutus yksilötason tekijöillä on kansalaistottelemattomuuden harjoittamiseen ja vaihtelevatko ne valtiotasolla. Lisäksi tarkastellaan kansalaistottelemattomuuden vaikutusta poliittiseen osallistumiseen ja yhteiskuntaan laajemmin. Tutkimuksesta saatujen tulosten avulla kansalaistottelemattomuuden harjoittamista selittäviä yksilötason tekijöitä voidaan myös vertailla muita poliittisen osallistumisen muotoja selittäviin tekijöihin. Aineistona tässä tutkimuksessa on Fridays for Future-mielenosoituksissa 2019 toteutettu kyselytutkimus, jonka avulla kansalaistottelemattomuutta voidaan tarkastella kansainvälisellä tasolla. Tässä tutkimuksessa hyödynnetty aineisto koostuu 3636 vastaajasta kahdeksasta valtiosta (Belgia, Italia, Itävalta, Ruotsi, Saksa, Sveitsi, Tanska ja Tšekki). Tutkimuskysymyksiin vastataan hyödyntämällä logistista regressioanalyysia. Se mahdollistaa usean yksilötason muuttujan samanaikaisen tarkastelun sekä niiden vaikutuksen vertailun. Lisäksi mallinnetaan yksilötason muuttujien ja valtioiden välisiä interaktioita. Tutkimuksesta saatujen tulosten perusteella kansalaistottelemattomuus on erityinen poliittisen osallistumisen muoto. Useimmista osallistumismuodoista poiketen kansalaistottelemattomuuden harjoittamisen todennäköisyyttä lisää alempiin subjektiivisiin yhteiskuntaluokkiin kuuluminen. Sukupuoli, ikä, koulutus tai poliittinen luottamus eivät, vastoin odotuksia, ole merkittäviä kansalaistottelemattomuuden harjoittamista selittäviä tekijöitä. Erityisesti poliittisen luottamuksen vähäinen vaikutus on merkillepantavaa, sillä kansalaistottelemattomuutta käsittelevän tutkimuskirjallisuuden perusteella sen odotettiin olevan keskeinen selittävä tekijä. Alempiin subjektiivisiin yhteiskuntaluokkiin kuulumisen lisäksi vasemmistoon identifioituminen, korkea ulkoinen kansalaispätevyys, korkea poliittinen kiinnostus sekä alhainen tyytyväisyys demokratiaa kohtaan lisäävät kansalaistottelemattomuuden harjoittamisen todennäköisyyttä. Kansalaistottelemattomuuden harjoittamisen havaittiin myös vaihtelevan valtiotasolla. Erityisesti Saksassa ja Italiassa kansalaistottelemattomuuden harjoittaminen on todennäköisempää kuin muissa tarkastelluissa valtioissa. Yksilötason muuttujien ja valtioiden välisten interaktioiden perusteella valtioiden vaikutusta kansalaistottelemattomuuden harjoittamisen todennäköisyyteen selittävät valtiotason muuttujat, sillä yksilötason muuttujien vaihtelu valtioiden välillä ei ole kansalaispätevyyttä lukuun ottamatta tilastollisesti merkitsevää. Tämän tutkimuksen perusteella kansalaistottelemattomuus on poliittisen osallistumisen muoto, johon alemassa sosioekonomisessa asemassa olevat henkilöt osallistuvat muita todennäköisemmin. Tämä on hyvin merkittävä havainto, sillä korkea sosioekonominen asema lisää poliittista osallistumista useimmilla muilla tavoilla. Kansalaistottelemattomuudella on potentiaalia tasa-arvoistaa poliittisen osallistumisen eriytymiskehitystä, mutta kansalaistottelemattomuuteen erottamattomasti liittyvän lain rikkomisen ja sen harjoittamisen vaativuuden vuoksi mahdolliseen tasa-arvoistavaan vaikutukseen liittyy myös ongelmallisuuksia. Tutkimuksessa esitetyt tulokset kertovat kansalaistottelemattomuuden olevan sitä selittävien yksilötason tekijöiden osalta poikkeuksellinen poliittisen osallistumisen muoto, jolla voi olla merkittävä vaikutus poliittiseen osallistumiseen sekä yhteiskuntaan laajemmin.
-
Kotieläintuotannon vakuutusturvan laajuus ja siihen vaikuttavat tekijät sika- ja siipikarjatiloilla (2014)Tuotantoeläimiin kohdistuva taloudellinen riski on yksi merkittävimmistä kotieläintuotantoon kohdistuvista riskeistä. Eläintaudinpurkauksen seurauksena yritys saattaa joutua ylitsepääsemättömiin taloudellisiin vaikeuksiin, jollei sillä ole riittävää vakuutusturvaa. Tämän vuoksi on tärkeää, että tuottaja ottaa yrityksensä riskienhallinnassa huomioon kotieläintuotannon vakuuttamisen mahdollisuuden, jolloin taloudellista riskiä siirretään vakuutusyhtiön kannettavaksi. Eläintautitilanne on tällä hetkellä (vuonna 2014) Suomessa hyvä, koska vaarallisia, helposti leviäviä tai välittömästi ilmoitettavia eläintauteja ei ole todettu. Suomessa ei myöskään esiinny monia Euroopassa yleiseksi todettuja tauteja. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat maataloustuottajan päätökseen hankkia jokin vakuutus ja miten tilan ominaisuudet vaikuttavat vakuutusmaksujen suuruuteen. Teoriaosuudessa käydään läpi maatalousyrityksen riskienhallintaa, maataloustuottajan päätöksentekoprosessia ja vakuuttamista osana riskienhallintaa. Tutkimus tehtiin MTT Taloustutkimuksen sika- ja siipikarjatiloille tekemän kyselyn aineiston perusteella, johon vastasi yhteensä 556 tuottajaa. Aineisto analysoitiin käyttämällä ristiintaulukointia ja logistista regressioanalyysia. Tutkimustulosten perusteella tilan tuotantosuunta ja koko vaikuttivat maataloustuottajan päätökseen hankkia jokin kotieläintuotantoon liittyvä vakuutus. Siipikarjatiloilla oli laajempi vakuutusturva kuin sikatiloilla. Lisäksi siipikarjatiloilla vakuutusmaksut olivat suuremmat kuin sikatiloilla. Mitä enemmän tilalla oli tuotantoeläintilojen pinta-alaa, sitä enemmän sillä oli vakuutuksia ja sitä suuremmat vakuutusmaksut olivat. Myös maataloustuottajan koulutus vaikutti vakuutusten hankkimiseen. Mikäli vastaaja oli koulutukseltaan agrologi/agrologi AMK, oli hänellä todennäköisemmin jokin vakuutus kuin peruskoulun käyneellä vastaajalla. Koulutustason myötä osaaminen ja tietoisuus erilaisista riskeistä saattaa parantua siten, että riskienhallintaan panostetaan enemmän. Tilan tautihistoria ei tulosten perusteella vaikuttanut vakuuttamiseen muutoin kuin yhden vakuutuksen osalta. Kyselyn vakuutusvaihtoehdoista ainoastaan muu eläintautivakuutus oli tilalla todennäköisemmin silloin, jos tilalla oli ollut eläintauteja. Vuotuiset vakuutusmaksut olivat kalliimpia sellaisilla tiloilla, joilla oli ollut tauteja kuin tiloilla, joilla tauteja ei ollut esiintynyt. Lisäksi tiloilla, joilla oli lisäkustannusvakuutus, vakuutusturva oli kattava, koska niillä oli todennäköisemmin myös muut tutkimuksessa mukana olleet vakuutukset.
-
(2022)Maatalouteen tehtävät investoinnit ovat yhteydessä sen rakennekehitykseen. Ne ovat välttämättömiä vapautuvan tuotantokapasiteetin hyödyntämiseksi. Investointituen piirissä olevien hankkeiden määrä ja arvo on hieman kasvanut. Maatilat investoivat muun muassa yksikkökustannusten pienentämiseksi, mutta muitakin syitä investoinneille on. Investoinnit sisältävät riskejä ja niihin kohdistuu etenkin rahoituksen kautta merkittäviä riskitekijöitä. Riskitekijät jakautuvat usealle vuodelle ja tuotantosyklille, jolloin investointien suunnitteluun on kiinnitettävä erityistä huomiota. Toisaalta investoinneilla voidaan hallita riskejä: pienentää, siirtää, poistaa tai välttää. Tässä tutkimuksessa etsittiin investointisuunnitelman käyttöön yhtäaikaisesti johtaneita riskejä ja muita tekijöitä. Tätä varten kokonaisvaltaisen riskienhallinnan ja maatalouden investointien kirjallisuudesta muodostettiin synteesi. Siinä investointisuunnitelma on lähtökohtaisesti maatilan kokonaisvaltaisen riskienhallinnan väline. Toisaalta kokonaisvaltaisen riskienhallinnan tekniikoita voidaan soveltaa investointisuunnitelmassa. Empiirisessä osassa tehty tilastollinen analyysi koostui neljästä vaiheesta, joissa hyödynnettiin ristiintaulukointia ja porrastettua logistista regressioanalyysia. Analyysissä käytetty aineisto oli kerätty keväällä 2021 Luonnonvarakeskuksen Fasari-hankkeessa. Regressioanalyysin avulla aineistosta investointisuunnitelman käyttöä ennustava malli. Mallin mukaan investointisuunnitelma on todennäköisesti tehtynä, jos kotieläimiin kohdistunut riski oli vähintään kohtalainen. Jos maatalousyrittäjä oli kokenut liiallista henkistä kuormitusta, se vähensi investointisuunnitelman käyttöä. Maatalousyrittäjän maatalousalan korkeakoulututkinto ja maatilan suurempi peltopinta-ala lisäsivät investointisuunnitelman käyttöä. Investointisuunnitelma oli käytössä, jos maatilalla oli sukupolvenvaihdos- tai luopumissuunnitelmat tehtynä. Työmäärän ja työvoimaresurssien välinen tasapaino oli investointisuunnitelman käyttöä lisäävä tekijä. Investointisuunnitelman käytöllä ei havaittu yhteyttä virheinvestointeihin. Työmäärän ja työvoimaresurssien tasapaino yhdessä maatalousyrittäjän hyvinvoinnin kanssa luovat edellytyksen investointien suunnittelulle. Maatalousalan korkeakoulututkinto tarjoaa osaamista investointisuunnitelmien tulkintaan ja tekemiseen, mikä on niiden käytölle olennaista. Yleisesti maatalousyrittäjältä vaaditaan laajasti johtamiskykyjä, jonka on aiemminkin havaittu olevan maatilan menestystekijä. Investointisuunnittelu on tämän yksi ilmentymä. Investointisuunnitelmat ovat tärkeitä maatilan elinkaaren kriittisissä vaiheissa, jotta maatila ei pääse taantumaan, vaan kehittää toimintaansa. Jotta maatalouden pienetkin investoinnit suunniteltaisiin osana maatilan strategista johtamista, nämä tunnistetut tekijät ovat tarpeen tiedostaa. Suunnittelussa kannattaa hyödyntää kokonaisvaltaisen riskienhallinnan tekniikoita. Näin on mahdollista, että tulevien maatalouden investointien riskit ovat paremmin hallinnassa. Se tukisi maatalouden rakennekehitystä ja parantaisi ruoantuotannon resilienssiä Suomessa.
-
(2013)Helsingin alueen sosiaalinen segregaatio on kasvanut 1990-luvun alun laman jälkeen uudelle tasolle. Vielä ei voida puhua kovinkaan suuresta alueellisesta eriytymisestä, mutta on kuitenkin merkkejä, että huono-osaisuuden kasautumisella tietyille alueille on jo vaikutusta alueen ihmisten elämään. Toisin sanoen huono-osaisuuden kasautuminen tietyille alueille synnyttää näille alueille sellaista huono-osaisuutta joka muuten jäisi syntymättä. Helsingin huono-osaisuus on edelleen pistemäistä ja pirstaloitunut ympäri kaupunkialuetta. Kuitenkin näiden ennestään köyhien kortteleiden ympärille on ruvennut keskittymään lisää huono-osaisuutta. Tässä tutkimuksessa selvitetään vaikuttavatko nämä pienet köyhyystaskut yksilön käyttäytymiseen yli yksilöllisten tekijöiden? Onko kortteli kokonaisuutenaan sellainen sosiaalinen kokonaisuus, joka vaikuttaa yksilön valintoihin kontraproduktiivisessa terveyskäyttäytymisessä. Tutkielmani aineistona käytetään Helsingin kaupungin tietokeskuksen ja STAKESin keväällä 2002 postikyselyn kautta keräämää Syreeni-kyselyaineistoa (N= n.10 000). Taustatietojen lisäksi kyselyssä kysyttiin vastaajien mielipiteitä mm. asuinalueestaan, koetusta terveydestään, sosiaalisista suhteistaan ja terveyskäyttäytymisestään. Aineisto on kerätty niin, että sen avulla pystyy tekemään tarkasteluja korttelitasolla siten, että sekä rikkain että köyhin kvintiili erottuvat omiksi ryhmikseen. Menetelmänä on logistinen regressioanalyysi. Elaboroimalla joukon taustatekijöitä pyritään selvittämään nimenomaan asuinalueen vaikutusta alkoholin kulutukseen, tupakointiin sekä merkittävään ylipainoon. Kaikkien kolmen selitettävän muuttujan, alkoholin kulutuksen, säännöllisen tupakoinnin sekä merkittävän ylipainon kohdalla alueen alhaisella tulotasolla oli tilastollisesti merkitsevä yhteys kontraproduktiivisen terveyskäyttäytymisen kanssa. Alhaisen tulotason alueen asukkailla oli suurempi riski kuulua kaikissa kolmessa indikaattorissa terveyden kannalta huonompaan ryhmään. Tämä alueen vaikutus ei poistunut, vaikka malliin tuotiin mukaan monia demografisia ja sosioekonomisia muuttujia. Tulokset olivat myös kaksisuuntaisia siten, että korkean tulotason alueella näyttäisi olevan suojaava vaikutus ainakin tupakan polton ja merkittävän ylipainon suhteen. Tutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että kortteli on riittävän kokoinen sosiaalinen kokonaisuus muokkaamaan yksilön käyttäytymistä. Naapuruston vaikutusta tutkiva kansainvälinen tutkimus on keskittynyt pääasiassa suurten alueiden vaikutusten arviointiin. Syreeni-kyselyaineisto mahdollistaa kuitenkin erittäin pienten alueiden tutkimisen uudella tavalla ja antaa siten uutta tietoa. Näyttää siltä, että sosiaalisen sekoittamisen kautta minimoitu naapuruston vaikutus ei ole toiminut 90-luvun laman jälkeen enää toivotulla tavalla, vaan pieneekin sosiaaliset kokonaisuudet ovat kasvaneet yksilön kannalta merkityksellisiksi.
-
(2020)Tässä tutkielmassa kysytään, miten sosiodemografiset ristipaineet jakautuvat suomalaisilla ja kuinka hyvin niillä voi selittää poliittista osallistumista vielä tänä päivänä. Ristipaineet ovat sosiaalisia paineita, jotka syntyvät lukuisiin toisensa leikkaaviin ja poliittisesti eri suuntiin työntäviin ryhmiin kuulumisesta. Alkuperäisen määritelmän mukaan sosiodemografiset tekijät eli yhteiskuntarakenteelliset ryhmäjäsenyydet ohjaavat puoluevalintaa. Klassinen ristipainehypoteesi taas kuuluu: mitä enemmän ristipaineita ihminen kokee, sitä vähemmän hän osallistuu poliittisesti. Suomessa Erik Allardt totesi 1950-luvulla, että ristipainehypoteesi pätee ainakin äänestysaktiivisuudessa. Ristipainetutkimus kuitenkin hiipui sekä kotimaassa että kansainvälisesti vuosikymmeniksi käsitteellisten ja metodologisten ongelmien vuoksi. Menetelmät ovat sittemmin kehittyneet ja uusia poliittisen osallistumisen tapojakin on syntynyt, joten tämän tutkielman tavoitteena on päivittää suomalaista ristipainetutkimusta. Ristipaine voi olla hyödyllinen työkalu politiikan sosiologiassa, kun etsitään näkökulmia poliittisen osallistumisen eriytymiseen. Tutkimuskysymyksiin vastataan käyttämällä Turun yliopiston yksinkertaisella satunnaisotannalla kerättyä Arkielämä ja osallistuminen -kyselyaineistoa, johon vastasi 1648 18–84-vuotiasta suomenkielistä suomalaista. Jokaiselle vastaajalle estimoidaan ristipainepistemäärä (RP) asteikolle 0–1, jossa 0 tarkoittaa vähäisiä ja 1 korkeita ristipaineita. Estimoinnissa käytetään Braderin, Tuckerin ja Therriaultin ristipainepisteiden laskemisen algoritmia, jossa multinomiaalisessa logistisessa regressiossa vastemuuttujana on äänestysvalinta (kuusi suurinta eduskuntapuoluetta) ja selittävinä muuttujina ovat sosiodemografiset tekijät. Luodut ristipainepistemäärät ovat puolestaan selittäjänä binäärisissä logistisissa regressioanalyyseissa, joissa vastemuuttujina ovat eri poliittisen osallistumisen institutionaaliset ja ei-institutionaaliset tavat. Ristipainepistemäärien jakautuminen esitetään histogrammeina. Tulosten mukaan reilusti suurin osa suomalaisista kohtaa paljon ristipaineita sosiodemografisen profiilinsa perusteella (RP yli 0,70). Puolueiden ja sukupuolten välillä on hieman vaihtelua ristipainepisteiden hajonnassa, mutta histogrammien muoto on kaikilla samankaltainen. Klassinen ristipainehypoteesi toteutuu institutionaalisten osallistumismuotojen selittämisessä lukuun ottamatta eduskuntavaaleissa äänestämistä, mutta pääasiallisesti kumoutuu, kun tarkastellaan ei-institutionaalisia muotoja, kuten vaalikoneen täyttämistä tai nettivetoomuksen allekirjoittamista. Ristipainehypoteesi ajantasaistuu: sosiodemografiset ristipaineet lisäävät matalan kynnyksen ja vähäisen panostuksen osallistumista, mutta lähtökohtaisesti vähentävät resursseja, kuten aikaa ja kansalaistaitoja, vaativaa osallistumista. Toisaalta tutkimuksessa todetaan, ettei sosiodemografisilla ristipaineilla voi selittää poliittista osallistumista nyky-Suomessa osuvasti ja kattavasti, koska suomalainen yhteiskunta ja puoluejärjestelmä ovat aikojen saatossa muuttuneet niin, ettei yhteiskuntarakenteellisilla ryhmäjäsenyyksillä vaikuta olevan paljoa merkitystä puoluevalinnassa. Lisäksi konteksti on pluralistinen, joten äänestäjillä on monia vaihtoehtoja, ja osin sen takia kaikki ristipainepistemäärät näyttävät korkeilta. Tilalle ehdotetaankin asiakysymys- ja arvoristipaineita jatkotutkimusaiheeksi. Tutkimuksen tulokset ovat melko valideja, mutta ne ovat jokseenkin epävarmoja, mikä johtunee käytetyn aineiston koosta.
-
(2020)Syömisen rajoittaminen ja tunnesyöminen ovat psykologisia syömistapoja. Syömisen rajoittamisella tarkoitetaan syömisen kognitiivista rajoittamista painonhallinnan vuoksi, ja tunnesyömisellä tarkoitetaan syömistä reaktiona negatiivisiin tunnetiloihin. Modernissa länsimaisessa yhteiskunnassa vallitseva hoikkuusnormi voi kannustaa yksilöitä rajoittamaan syömistään, mutta samalla runsas ruokaympäristö altistaa tunnesyömiselle. Matalan sosioekonomisen aseman on laajasti tunnustettu olevan yhteydessä esimerkiksi epäterveellisempään ruokavalioon, syömiskulttuuriin ja ylipainoon. Sen sijaan syömisen rajoittamisen ja tunnesyömisen sosioekonomisista kytköksistä on olemassa varsin vähän tutkimustietoa. Tässä pro gradu- tutkielmassa tarkastellaan, millä tavoin sosioekonominen asema on yhteydessä syömisen rajoittamiseen ja tunnesyömiseen 42-vuotiailla. Tutkimuksen aineistona oli THL:n Stressi, kehitys ja mielenterveys (TAM) -aineiston tiedonkeruu 42-vuotiaista suomalaisista naisista ja miehistä. Kyselylomakkeella kerätyssä aineistossa oli vastaajina yhteensä 734 naista ja 600 miestä. Analyysimenetelmänä käytettiin binääristä logistista regressioanalyysia. Syömisen rajoittaminen ja tunnesyöminen olivat tutkimuksessa selitettäviä muuttujia. Selittävä muuttuja oli sosioekonominen asema, jonka mittaamiseen käytettiin koulutusastetta, ammattiasemaa, tuloja sekä subjektiivista kokemusta tulojen riittävyydestä suhteessa menoihin. Tutkimuksessa vakioitiin ylipaino, alkoholinkäyttö, päivittäinen tupakointi ja liikunnan harrastaminen. Naisten ja miesten syömistapoja tarkasteltiin erillisinä. Syömistavat sekä niiden yhteydet sosioekonomiseen asemaan olivat vahvasti sukupuolittuneita ilmiöitä. Sekä syömisen rajoittaminen että tunnesyöminen olivat selvästi yleisempiä naisilla kuin miehillä. Naisilla syömisen rajoittaminen oli yhteydessä korkeampaan tulotasoon ja miehillä korkeampaan ammattiasemaan. Naisilla myös huono kokemus tulojen riittävyydestä oli yhteydessä syömisen rajoittamiseen. Naisilla opisto- tai ammattikorkeakoulutason koulutetuilla oli enemmän tunnesyömistä kuin matalasti koulutetuilla. Myös kokemus tulojen huonosta riittävyydestä oli naisilla yhteydessä tunnesyömiseen. Miehillä sosioekonomisen aseman ja tunnesyömisen väliltä löytyi pelkästään sellaisia yhteyksiä, jotka eivät olleet tilastollisesti merkitseviä, mihin vaikutti myös se, että miesten joukossa aineistossa esiintyi hyvin vähän tunnesyömistä. Kumpikin syömistapa oli siis aineistossa yhteydessä sosioekonomiseen asemaan, vaikka aiemmissa tutkimuksissa on saatu aiheesta hieman ristiriitaisia tuloksia. Syömisen rajoittaminen vaikutti yhdistyvän korkeampaan sosioekonomiseen asemaan sekä naisilla että miehillä. Tunnesyömisen kohdalla tulokset olivat ristiriitaisemmat, mutta oleellista vaikutti olevan tunnesyömisen yhteys huonompaan kokemukseen tulojen riittävyydestä, luultavasti taloudellisen stressin kautta. Miesten vähäinen tunnesyöminen aineistossa herättää kysymyksiä, joita voisi tutkia tarkemmin. Jatkotutkimuksen kannalta mielenkiintoista olisi seurata myös sitä, miten syömistapojen ja sosioekonomisen aseman yhteys kehittyy keski-iän aikana.
Now showing items 1-7 of 7