Browsing by Subject "lonkkaproteesi"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2023)Vakavat lonkan kehityshäiriöt, vakava nivelrikko ja lonkkaluksaatio ovat lonkan tekonivelleikkauksen (THR, total hip replacement) yleisimmät indikaatiot. Tekonivelleikkauksessa reisiluun pää- ja kaulaosa poistetaan ja lonkkanivel korvataan osittain tai kokonaan implanttien avulla. Tämän retrospektiivisen tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Yliopistollisessa eläinsairaalassa vuosina 2013–2021 tehtyjen lonkan tekonivelleikkausten komplikaatiot sekä selvittää komplikaatioiden ilmenemiseen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksessa leikkauksia tehtiin vain koirille. Lonkan tekonivelleikkausten komplikaatoiden määrä vaihtelee 5–20 % välillä riippuen tutkimuksesta. Hypoteesina tässä tutkimuksessa on, että komplikaatiotaso on korkeampi, sillä lonkan keinonivelleikkauksia on vasta aloitettu tekemään Yliopistollisessa eläinsairaalassa ja leikkausten määrä on vielä suhteellisen pieni. Tutkimukseen valittiin kaikki lonkan tekonivelleikkaukseen osallistuneet koirat, jotka leikattiin Yliopistollisessa eläinsairaalassa vuosina 2013–2021. Potilaiden komplikaatiot kirjattiin ylös ja luokiteltiin vähäisiin, huomattaviin ja katastrofaalisiin komplikaatioihin. Vähäisiksi komplikaatioiksi luokiteltiin sellaiset, jotka olivat parannettavissa ilman leikkaushoitoa, huomattavat vaativat kirurgista tai lääkkeellistä jatkohoitoa ja katastrofaaliset johtivat potilaan menehtymiseen tai eutanasiapäätökseen. Leikkauksia tehtiin yhteensä 54 kappaletta. Leikattuja koiria oli 46, joista seitsemältä leikattiin molemmat lonkat. Koirista 32,6 % (n=15) oli intakteja narttuja, 30,4 % (n=14) intakteja uroksia, 17,4 % (n=8) steriloituja narttuja ja 19,6 % (n=9) kastroituja uroksia. Koirien iän keskiarvo ± keskihajonta oli 3,4 ± 2,3 vuotta, nuorin 0,7 ja vanhin 8,7 vuotta. Koirien painot vaihtelivat 3,0 ja 57,5 kg välillä, keskiarvon ± keskihajonnan ollessa 25,9 kg ±11,5 kg. Tutkimukseen osallistui 23 eri rodun edustajia. Yleisin syy lonkan tekonivelleikkaukselle oli dysplasia ja/tai nivelrikko. 31 jalassa (57,4 %) diagnosoitiin dysplasia ja 32 jalassa (59,2 %) nivelrikko. Vasemmanpuoleisia lonkan tekoniveliä tehtiin 25 kappaletta (46,3 %) ja oikeanpuoleisia 29 kappaletta (53,7 %). Suuressa osassa THR-leikkauksia käytettiin sementitöntä (Kyon Zürich Cementless) tekoniveltä 48 leikkauksessa (88,9 %). Sementillisiä (Biomedtrix CFX) implantteja käytettiin vain kuudessa leikkauksessa (11,1 %), sillä se soveltui ainoastaan alle 10 kiloa painaville koirille. Eri asteisia komplikaatioita ilmeni 43,6 % eli 24 leikkauksessa. Komplikaatioiden kokonaismäärä oli 34, sillä osalla potilaista komplikaatioita todettiin useita. Katastrofaalikseksi luokiteltuja komplikaatioita havaittiin 2 tapauksessa (3,7 %). Huomattavia komplikaatioita havaittiin 13 tapauksessa (24,1 %) ja vähäisiä komplikaatioita 9 tapauksessa (16,7 %). Luksaatio oli yleisin huomattava komplikaatio ja se todettiin kuudessa tapauksessa (11,1 %).
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2006)Keinonivelten yleinen ongelma on niiden mekaaninen irtoaminen. Proteesin ja luun välinen sidos löystyy ajan myötä ja proteesi irtoaa. Ongelman ratkaisuun on kehitetty erilaisia proteesien pinnoitemateriaaleja ja kiinnitysaineita. Bioaktiivisen lasin pinnan ja luun välille syntyy sidos kemiallisten reaktioiden seurauksena. Tämänkaltaisen sidoksen muodostuminen kudoksen ja materiaalin välille on ominaista vain bioaktiiviselle lasille. Bioaktiivinen lasi kiinnittyy nopeasti kudokseen ja liukenee ajan myötä. Tutkimuksessa käytetty bioaktiivinen lasi on kehitetty Suomessa, Åbo Akademissa. Tämä kokeellinen tutkimus oli osa laajempaa kokonaisuutta, jossa tutkitaan bioaktiivisen lasin käyttöä ortopedisten implanttien pinnoitusmateriaalina ja luusiirteen korvaajana. Tässä työssä tutkittiin miten koiran lonkkaproteesin pinnoittaminen bioaktiivisella lasilla vaikuttaa proteesin kiinnittymiseen isäntäluuhun. Tutkimuksessa vertailtiin myös proteesin kiinnitykseen käytettäviä materiaaleja ja niiden vaikutusta proteesin kiinnittymiseen ja pysyvyyteen. Testiryhmässä (4 koiraa) kiinnitykseen käytettiin luusiirrettä ja lisäksi bioaktiivista lasia; kontrolliryhmässä (4 koiraa) käytettiin pelkästään luusiirrettä. Kahdeksalle koiralle asennettiin kummankin takajalan reisiluuhun titaaninen, kahden nivelen välinen segmentaaliproteesi. Proteesi korvasi puuttuvan luusegmentin. Puolet proteeseista pinnoitettiin bioaktiivisella lasilla. Proteeseissa oli pinnoitettu ja pinnoittamaton pää. Proteesien pinnoitetut päät asennettiin reisiluuhun distaalisesti tai proksimaalisesti satunnaisesti, kiertävässä järjestyksessä. Luuydinkanava täytettiin pelkällä luusiirteellä tai luusiirteellä sekä bioaktiivisella lasilla. Proteesit pakotettiin luuydinkanavaan ja kiinnitettiin titaanisilla ruuveilla. Koirien kivunlievitys hoidettiin asianmukaisesti. Luun paranemista seurattiin voimalevymittausten avulla, kuukauden välein, 3 kk ajan. Voimalevyn avulla mitattiin koirien jalkoihin kohdistuvia voimia ja niiden muutoksia. Koirat juoksutettiin voimalevyn yli ja mitattiin jalkojen maksimivoima ja impulssi. Mittausten nopeudet pyrittiin pitämään alueella 1,85 - 2,15 m/s ja kiihdytys tai jarrutus alle 0,5 m/s ≤ etteivät nopeuden vaihtelut vaikuttaisi mittaustuloksiin. Koirien juoksutusnopeuksissa eri mittauspisteiden välillä ei havaittu merkittävää eroa (p = 0,07). Kontrolliryhmässä maksimivoima ja impulssi olivat merkitsevästi (p<0,05) suuremmat kuin testiryhmässä seuranta-aikana. Bioaktiivinen lasi ei siis tässä tutkimuksessa parantanut proteesin kiinnittymistä luuhun.
Now showing items 1-2 of 2