Browsing by Subject "luonnontiede"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2016)Tutkielmassani tavoitteena on analysoida, millainen on Jumalan ja ajan välinen suhde; onko Jumala ajassa vai ajan ulkopuolella, vai voiko Jumala olla samanaikaisesti sekä ajassa että ajattomuudessa. Tarkastelemiani Jumalan ja ajan väliseen suhteeseen vaikuttavia asioita ovat ajan rakenne, fysikaalisen todellisuuden luonne fysiikan teorioiden valossa sekä Jumalan ennalta tietämisen ja ihmisen vapaan tahdon suhde. Tutkimusmetodini on systemaattinen analyysi. Tutkielmassa tarkastelemani tutkimuskysymykset ovat: Mikä on Jumalan ja ajan välinen suhde?; Mikä on Jumalan ennaltatietämisen ja ihmisen vapaan tahdon välinen suhde?; Millainen on ajan perimmäinen rakenne? Lähestyn aihetta käyttämällä lähteenäni yhdysvaltalaisen uskonnonfilosofin William Lane Craigin kirjallisuutta. Ensimmäisessä pääluvussa lähteenäni on Craigin teos God, Time and Eternity: The Coherence of Theism II (2001). Toisessa pääluvussa lähteenäni on Craigin teos Divine Foreknowledge and Human Freedom: The Coherence of Theism (1991). Kolmas pääluku perustuu kvanttifysiikan pohjalta esittämääni teoriaan, joten en käytä siinä teologista päälähdettä, vaan kolmannen pääluvun teologinen on pohja suurelta osin kahden ensimmäisen pääluvun perusteella esittämissäni johtopäätöksissä. Ensimmäisessä pääluvussa (luku 2) tarkastelen Jumalan ja ajan suhteeseen vaikuttavia teemoja. Niitä ovat Jumalan läsnäolo ja toiminta fysikaalisessa universumissa, ajan olemus suhteellisuusteorian valossa sekä fysikaalisen universumin luominen. Toisessa pääluvussa (luku 3) tarkastelen Craigin esittämää ratkaisua Jumalan ennaltatietämisen ja ihmisen vapaan tahdon ristiriitaan. Craigin ratkaisun lisäksi tarkastelen aihetta koskevista perinteisistä uskonnonfilosofisista ratkaisuista Boethiuksen esittämää ratkaisua sekä molinismia. Keskeinen kysymys Jumalan ennaltatietämisen ja ihmisen tahdon vapauden suhteen on, määrääkö Jumalan ennaltatietäminen tulevaisuuden, vai onko ennaltatietäminen seurausta siitä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu? Kolmannessa pääluvussa (luku 4) esitän Jumalan ja ajan suhteeseen ratkaisun, joka pohjautuu kvanttifysiikan potentiaalisuuksiin perustuvan haarautuvien tapahtumankulkujen malliin. Ratkaisu yhdistää Jumalan ajallisuuden ja ajattomuuden, ja pyrkii siten korjaamaan ensimmäisessä ja toisessa pääluvussa osoittamani ongelmat, jotka aiheutuvat siitä, että Jumala on pelkästään ajaton tai ajallinen. Lopuksi syvennän analyysia tarkastelemalla ajan luonnetta multiuniversumiteorioiden näkökulmasta. Johtopäätökseni on, että kvanttifysiikan potentiaalisuuksiin vetoamalla voidaan osoittaa, että Jumala voi olla samanaikaisesti olemukseltaan ajaton ja aksidentaalisesti ajallinen. Tulevaisuus on olemassa kvanttipotentiaalisuuksina, mutta se ei ole vielä aktualisoitunut, ja siten ihmisten vapaan tahdon valintojakaan ei ole ennalta määrätty. Koska Jumala voi samanaikaisesti toimia fysikaalisen universumin nykyhetkessä, jossa tulevaisuus on vielä avoin, ja nähdä aktualisoituneen tulevaisuuden ajattomuudesta käsin, Jumalan samanaikainen ajattomuus ja ajallisuus eivät ole toisensa poissulkevia asioita.
-
(2015)Today, high-quality science and research are considered as a crucial key for economic growth both in a national and international level. While the number of graduated PhDs has grown strongly and traditional researcher career is able to employ only a fraction part of PhD graduates, rapid technological developments and globalization have changed our society in a radical way. The trend is directed to increasingly consider the quality of doctoral education, as well as what kind of expertise is built during the doctoral process. There are several official documents considering the contents and goals of the doctoral education, but they do not necessarily reflect the doctoral students' personal experience, as the goals mentioned in the official documents are very abstract and dissertation-related. The aim of this study was to investigate how doctoral students who prepared their dissertation in an internationally highly valued scientific research group described expertise and its developmental situations in the context of doctoral education. In this study, doctoral students' descriptions is explored within the general framework of sociocultural views of expertise. The data was collected in a top-level research community in the field of natural sciences at a large research intensive Finnish university. Altogether, 7 doctoral students were interviewed. The research group in which the participants participated was internationally highly acknowledged, and in addition to the Big Science tradition, its functioning was based on a systematic doctoral education. The interviews were conducted as a semi-structured peer interview. The data was content analyzed by relying on an abductive strategy. The results showed that doctoral students described the most generic expertise which was able to be utilized in various contexts but was not committed to a specific scientific field. Thus, the results showed that doctoral students situated their descriptions of expertise typically to situations in which a doctoral student worked independently. For its part, this study confirms that in the context of doctoral education, expertise appears to be much more than just conducting research, although the doctoral education is generally considered to be rather theoretical and impractical. In addition, the results were in line with the former understanding that in the context of doctoral education, the progression of expertise is often perceived as an individual burden. This gives reason to explore how the practices in doctoral education could be developed further so that the processes of participation and knowledge creation, which are on the basis of modern expertise research, could be supported and fostered in a more elaborative way.
Now showing items 1-2 of 2