Browsing by Subject "luottamuksellisuus"

Oikeudenkäynnin kytkökset sovitteluun ovat kasvamassa. Tämä tutkimus keskittyy pohtimaan institutionalisoituneen sovittelun suhdetta oikeudenkäyntiin ja antamaan vastauksia tästä lähtökohdasta nouseviin spesifisiin tutkimuskysymyksiin. Tarkoituksenani on tutkia ja tarkastella tutkijan omasta näkökulmasta katsottuna tyypillisimpiä tilanteita, joissa sovittelun ja oikeudenkäynnin välisiä yhteyksiä ja linkityksiä esiintyy. Toisinaan kyse on ongelmakohdista, jotka ovat seurausta sovittelun ja oikeudenkäynnin erilaisuudesta. Joskus tilanteet aiheutuvat siitä, että sovittelu ja oikeudenkäynti ovat keskenään törmäyskurssilla. Tutkimuskysymyksenäni on sovintomenettelyn vaikutus oikeudenkäyntiin. Alatutkimuskysymyksiä on neljä: 1. tehokas sovittelulauseke ja sovintomenettelyyn pakottaminen 2. estävän vaikutuksen ja Access to Justice- periaatteen välinen jännite, 3. sovintosopimusten vahvistaminen tuomioistuimessa ja jälkiriidat sekä 4. sovittelun luottamuksellisuuden periaatteen ja tuomioistuimen todistelusääntöjen välinen linkitys. Sovittelulausekkeiden kohdalla on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, velvoittaako lauseke osapuolia harkitsemaan sovittelua (ei-sitova velvoite) vai käymään sovintomenettelyn ennen riidan viemistä tuomioistuimeen (sitova velvoite). Jos soveltamisalasta halutaan mahdollisimman laaja, kannattaa lausekkeeseen sisällyttää muotoilu, jossa kaikki perussopimuksesta vastaisuudessa aiheutuvat tai siihen liittyvät riidat ratkaistaan ensin sovittelulla. Lisäksi aikarajan asettaminen sovittelulle on tärkeää. Sovitteluinstituutit- ja organisaatiot säätävät estävästä vaikutuksesta mallisäännöissään. Estävä vaikutus ei kuitenkaan ole pääsääntö, vaan siitä täytyy sopia aina erikseen. Estovaikutuksen rajat ja raamit seuraavat perus- ja ihmisoikeuksista. Oikeudesta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa tai ilman aiheetonta viivytystä seuraa, että estovaikutuksen voidaan katsoa olevan korkeintaan muutama kuukausi. Estävän vaikutuksen kohdalla erityisesti Access to Justice- periaate asettaa kehikon, minkä sisällä sovintomenettelyä voidaan käydä. Tutkiessani sovintosopimuksen vahvistamista tuomioistuimessa selvisi, että sovittelulain kriteerit kaupallisten riitojen sovittelusopimusten vahvistamiselle täyttyvät helposti institutionaalisessa sovittelussa. Ongelmalliseksi sen sijaan tulee sovittelulaissa määritellyt esteet vahvistamiselle, erityisesti kriteerit lain vastaisuudesta ja kohtuuttomuudesta. Ehdotin ja argumentoin, että sana ”kohtuullisuus” tulisi korvata sanalla tarkoituksenmukainen ja lain vastaisuus ”selvästi lainvastaisella”. Luottamuksellisuuden periaatetta voidaan pitää keskeisenä osana sovittelun yleisiä oppeja. Kansallinen laki on huomioinut kehityskulun, mutta sen sisältämä säännös vetoamiskiellosta jää kuitenkin valitettavan kapea-alaiseksi. Vaikka UNICITRAL- mallilain sisältämä lista kielletystä todistelusta sisältää joitakin puitteita, voisi vastaavanlaisten todistuskieltojen sisällyttäminen kansalliseen lakiin olla tarpeellista.