Browsing by Subject "luuntiheys"

MEN1-oireyhtymä on harvinainen perinnöllinen sairaus, johon liittyy taipumus endokriinisten elinten kasvaimiin. Syndrooman tavallisin ja usein ensimmäisenä kehittyvä ilmentymä on primaarinen hyperparatyreoosi eli lisäkilpirauhasten liikatoiminta. Primaarinen hyperparatyreoosi heikentää luuston kuntoa ja hoitamattomana sen on todettu voivan aiheuttaa MEN1-potilailla osteoporoosia jo nuorella aikuisiällä. Hoitona on lisäkilpirauhasleikkaus, jossa MEN1-potilailla, toisin kuin sporadista lisäkilpirauhasten liikatoimintaa sairastavilla, poistetaan useimmiten yhden sijaan useita lisäkilpirauhasia. Paratyreoidektomian pitkäaikaisvaikutukset luuntiheyteen MEN1-potilailla eivät ole tiedossa. Tutkimuksen tavoitteena oli arvioida MEN1-potilaiden luuntiheyttä pitkäaikaisessa seurannassa paratyreoidektomian jälkeen ja verrata tätä terveiden verrokkien luuntiheyteen. Biokemialliset mittaukset, primaarisen hyperparatyreoosin kliininen kulku sekä lisäkilpirauhasleikkausten tyypit ja lukumäärät arvioitiin 35 geneettisesti varmistetulta MEN1-potilaalta keskimäärin 13,2 vuoden seurannassa. Seurannan päätteeksi MEN1-potilaille tehtiin luuntiheysmittaus, jonka tuloksia verrattiin ikä- ja sukupuolijakaumaltaan vastaavan verrokkiryhmän mittaustuloksiin. 35 MEN1-potilaasta 32 leikattiin primaarisen hyperparatyreoosin vuoksi keskimäärin 33,3 ± 13,7 vuoden iässä. Keskimäärin 42,8 ± 15,7 vuoden iässä MEN1-potilaiden luuntiheysmittausten T- ja Z-luvut lannerangassa, reisiluun kaulassa ja koko reisiluun yläosassa olivat viitearvojen sisällä. Terveisiin verrokkeihin verrattuna MEN1-potilaiden luuntiheys oli kuitenkin tilastollisesti merkitsevästi heikentynyt kaikissa kolmessa mittauspisteessä absoluuttisten luuntiheysarvojen osalta sekä lannerangan ja reisiluun kaulan alueella T-lukujen osalta. MEN1-potilaiden luuntiheys oli viitearvojen sisällä yli kymmenen vuoden seurannassa ensimmäisen lisäkilpirauhasleikkauksen jälkeen. Tämä johtunee osaltaan oireyhtymän varhaisemmasta diagnostiikasta sekä paremmin ja aikaisemmin ajoitetusta lisäkilpirauhasleikkauksesta. MEN1-potilaiden luuntiheys oli kuitenkin terveisiin verrokkeihin nähden tilastollisesti merkitsevästi alentunut.