Browsing by Subject "lymfoom"

Follikulaarinen lymfooma on Suomen yleisimpiä lymfaattisia maligniteetteja. Toisin kuin aggressiiviset lymfoomat, follikulaarinen lymfooma harvoin koituu potilaan kuolemaksi, ja oireettomien potilaiden hoidosta ei ole hyötyä. Sen hoidossa tavoitteena onkin oireiden minimoiminen ja hoidon mahdollisimman pienet haitat, sekä mahdollisimman pitkä remissio. Hoito pohjautuu B-soluvasta-aine rituksimabiin, jota voidaan tarvittaessa yhdistää solunsalpaajiin. Myös sädehoitoa käytetään paikallisten lymfoomien hoitoon, sekä levinneessä taudissa palliatiivisesti. Follikulaarisen lymfooman hoitolinjaukset ovat muuttuneet useita kertoja 2000-luvulla. Tutkimuksemme seuranta-aikana 2011-2015 nähtiin siirtymä hoidon painottuessa entistä enemmän oireettomien seurantaan ja raskaiden hoitojen välttämiseen, sekä aikaisemmin paljon käytetyn rituksimabi-CHOP-yhdistelmän vaihtuminen rituksimabin ja bendamustiinin yhdistelmään. Tutkimuksemme tavoite oli seurata retrospektiivisesti follikulaarisen lymfooman muuttuneiden hoitolinjojen toteutumista HUS-alueella, sekä analysoida erilaisten potilaisiin liittyvien sekä hoidollisten tekijöiden yhteyttä heidän ennusteeseensa. Koska kyseessä oli retrospektiivinen tutkimus, jossa potilaita seurattiin eripituinen aika, johtopäätöksiä eri tekijöiden ennusteellisesta vaikutuksesta oli vaikea tehdä. Tärkein ennusteellinen tekijä oli taudin transformaatio eli muuttuminen aggressiiviseksi lymfoomaksi. Pelkkään seurantaan valikoituneet potilaat joutuivat usein jossain vaiheessa aktiivihoitojen pariin, mutta heidän lymfoomakuolleisuutensa ei ollut merkittävästi suurempaa. Tulevaisuudessa follikulaarisen lymfooman hoitosuositukset muuttunevat edelleen uusien hoitojen kehittyessä. Hoidon painopiste pysynee jatkossakin oireiden lievityksessä ja hoitojen haittojen välttämisessä