Browsing by Subject "lysotsyymi"

Clostridium botulinum on anaerobi bakteeri, jonka haastavia olosuhteita kestäviä itiöitä esiintyy laajalti maaperässä ja vesistöissä. Aktiivisen kasvunsa aikana se tuottaa vahvinta tunnetuinta luonnollista myrkkyä, botulinumneurotoksiinia, joka voi aiheuttaa ihmiselle henkeä uhkaavan velttohalvauksen. C. botulinum -itiöt aiheuttavat merkittävän uhan elintarviketurvallisuudelle, sillä ne saattavat selvitä lämpökäsittelyistä ja osa kannoista pystyy kasvamaan ja tuottamaan toksiinia jääkaappilämpötilassa. Elintarvikkeiden aistinvaraisen ja ravitsemuksellisen laadun säilyttämiseksi pyritään kuitenkin lievempiin lämpökäsittelyihin yhdistettynä muihin kasvua estäviin tekijöihin, eritoten matalaan säilytyslämpötilaan. Teollisessa valmisruokatuotannossa elintarvikkeet kypsennetään usein matalassa lämpötilassa, ja niitä säilytetään jopa kuukausien ajan hapettomissa pakkauksissa kylmässä. Suosituksena on käyttää 6D-käsittelyä, jossa kuolee 106 kylmässä kasvamaan kykenevien ryhmän II (non-proteolyyttisten) C. botulinum -kantojen itiötä. Ryhmän I (proteolyyttisten) kantojen itiöillä tiedetään olevan korkeampi lämmönsietokyky kuin ryhmän II kannoilla, mutta ryhmän I kantojen aiheuttamaa riskiä voidaan hallita kylmäsäilytyksellä, sillä ne eivät pysty kasvamaan alle 10 °C:n lämpötilassa. Tieto eri C. botulinum -kantojen itiöiden lämmönsietokyvystä antaa lisää valmiuksia prosessien turvallisuuden ja energiatehokkuuden lisäämikseksi sekä prosessien optimoimiseksi aistinvaraisen ja ravitsemuksellisen laadun suhteen. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kolmen sous vide -tuotteille mahdollisen lämpökäsittelyn (63 °C 17 min, 82 °C 15 min ja 90 °C 10 min) vaikutusta C. botulinum -itiöihin eri elatusaineissa lysotsyymin kanssa sekä ilman. Elatusaineina olivat TPGY-liemi, porkkanaliemi ja kanaliemi. Tutkimuksessa käytettiin 20 C. botulinum -kantaa, joista 17 oli nonproteolyyttisiä. Lämpökäsittelyjen tehoa tutkittiin määrittämällä näytteiden todennäköinen itiöpitoisuus ennen ja jälkeen käsittelyn most probable number –menetelmällä (MPN). Hypoteesina oli, että lämpötilaltaan korkeammat käsittelyt olisivat tehokkaampia tuhoamaan itiöitä ja että lämpökäsittelyiden tehoon vaikuttaisi myös kuumennuksessa käytetty elatusaine. Aiempien tutkimusten perusteella oletettiin, että lysotsyymi parantaisi itöiden selviytymistä. Kirjallisuuskatsauksessa perehdyttiin lisäksi siihen, kuinka korkeapainekäsittelyt vaikuttavat bakteeri-itiöihin. Tulokset osoittavat, että lämpökäsittelyt eivät olleet riittävän tehokkaita tuhotakseen 106 itiötä kaikilta nonproteolyyttisiltä kannoilta, joten ne eivät yksinään riitä takaamaan elintarvikkeiden turvallisuutta. Lämpökäsittelyiden tehoon vaikutti myös käytetty elatusaine sekä käsitellyt toksiinityypit. Odotusten mukaisesti lämpötilaltaan alhaisin käsittely (63 °C 17 min) oli heikoin vaikutukseltaan, ja joillakin kannoilla jopa kasvatti MPNlukua lämpöaktivaation seurauksena. Odotetusti proteolyyttisten kantojen lämmönsietokyky oli nonproteolyyttisiä kantoja korkeampi. Odotusten vastaisesti lysotsyymillä ei havaittu systemaattista lämpökäsittelyltä suojaavaa vaikutusta toipumisalustaan lisättynä.

Varsakiimaan tiinehtyminen on heikompaa kuin seuraaviin kiimoihin. Keskeneräisen involuution sekä mahdollisesti meneillään olevan tulehdusreaktion on epäilty vaikuttavan haitallisesti tiinehtymiseen ja alkionkehitykseen. Varsomisen jälkeisen kohdun olosuhteista on tutkittu mm. kohdun kokoa, tonusta, sisältöä, bakteereita ja neutrofiileja. Näillä kliinisillä parametreilla ei ole voitu ennustaa tiinehtymistä varsakiimaan. Tässä tutkimuksessa tutkittiin 22 tamman kohtunesteen koostumusta ennen postovulatorista siemennystä ja noin viikon kuluttua varsakiiman ovulaatiosta. Kohtuhuuhtelunesteistä analysoitiin totaaliproteiini, NAGaasi, beta-glukuronidaasi, hapan ja alkualinen fosfataasi, plasmiini, alpha-π-antitrypsiini ja lysotsyymi. Tiinehtyminen varsakiimaan pyrittiin toteamaan alkionhuuhtelulla noin viikon kuluttua ovulaatiosta. Alkionlöytymisprosentti tässä tutkimuksessa oli 59 %. Alkioista 31 % oli morfologisesti epänormaaleja. Päivään 8 mennessä normaalisti edistyneitätiineyksiä oli 41 %. Siemennyspäivan näytteiden NAGaasin, B-glukuronidaasin, happaman fosfataasin ja lysotsyymin pitoisuudet erosivat merkitsevästi vastaavista aktiviteeteista noin viikon kuluttua ovulaatiosta. Tiinehtyneiden ja tyhjiksi jääneiden tammojen näytteissä ovulaatiopäivänä ei ollut eroja. Alkionhuuhtelupäivänä n. viikon kuluttua varsakiiman ovulaatiosta olivat totaaliproteiinin ja lysotsyymin pitoisuudet merkitsevästi korkeampia tammoilla, joilta löydettiin epänormaali alkio. Millään tutkituista kohtunesteen komponenteista ei pystytty ennustamaan tiinehtymistä varsakiimaan.