Browsing by Subject "mallioppiminen"

Monipuolinen ja säännöllinen fyysinen aktiivisuus on yhteydessä jo päiväkoti-ikäisten lasten terveyteen ja hyvinvointiin. Riittävällä liikkumisella on niin fyysisiä, psyykkisiä kuin sosiaalisia hyötyjä ja tämän lisäksi se on elintärkeää lasten suotuisan kasvun ja kehityksen kannalta. Viimeisin tutkimus osoittaa kuitenkin, että kaikki päiväkoti-ikäiset lapset eivät saavuta terveellisen kasvun ja kehityksen kannalta riittävää määrää liikkumista. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli lisätä tietoa päiväkodin varhaiskasvattajien roolista lasten liikkumisessa ja sen edistämisessä. Tutkimuksen teoreettisena taustana on sosioekologinen malli, jonka mukaan ihmisen käyttäytymiseen vaikuttaa niin yksilö itse kuin hänen ympäristönsäkin. Päiväkoti on kodin ohella erittäin tärkeä pienten lasten kasvuympäristö ja päiväkodin varhaiskasvattajat siten merkityksellisiä roolimalleja lapsille. Lapset oppivat käyttäytymismalleja tarkkailemalla merkityksellisiä roolimallejaan ja siksi varhaiskasvattajien asenteilla ja käyttäytymisellä voi olla kauas kantava merkitys lasten terveyskäyttäytymisen sosialisaatiossa. Tutkimuksessa tarkasteltiin päiväkodin varhaiskasvattajien lasten aktivointiin sekä paikallaanoloon liittyvien asenteiden, käytäntöjen ja tietämyksen yhteyksiä lasten päiväkotiaikaiseen fyysiseen aktiivisuuteen. Tutkielman aineisto koostui DAGIS-tutkimushankkeen kartoitusvaiheessa (2015-2016) kerätystä päiväkotihenkilökunnan kyselystä (N=378) ja lasten objektiivisesti liikemittarilla mitatusta päiväkotiaikaisesta fyysisestä aktiivisuudesta (N=779). Varhaiskasvattajien asenteita ja käytäntöjä kuvaavien muuttujien muodostamiseen käytettiin eksploratiivista faktorianalyysiä. Lopullisten selittävien muuttujien yhteyksiä lasten liikkumiseen tarkasteltiin Spearmanin korrelaatioanalyysin ja lineaarisen regressioanalyysin avulla. Vakioivina tekijöinä analyyseissä oli henkilökunnan ikä, koulutustausta, mittausajankohta ja mittauskunta. Tutkimustulosten perusteella paikallaanolon rajoittamiseen liittyvät käytännöt olivat yhteydessä lasten päiväkotiaikaiseen liikkumiseen. Yhteys oli positiivinen siten, että mitä enemmän paikallaanolon rajoittamista raportoitiin, sitä enemmän lapset liikkuivat päiväkotipäivän aikana. Muut varhaiskasvattajiin liittyvät sosiokognitiiviset selittäjät eivät olleet yhteydessä lasten liikkumiseen. Tutkimustulokset olivat yhteneviä aiemman tutkimuksen kanssa siten, että varhaiskasvattajiin liittyvien tekijöiden yhteydet lasten liikkumiseen ovat olleet heikkoja tai ne ovat puuttuneet kokonaan. Tulevassa tutkimuksessa tulisi kiinnittää huomiota varhaiskasvattajiin liittyvien tekijöiden mittaamisen laatuun, jotta saataisiin luotettavampaa tietoa varhaiskasvattajien roolista lasten liikkumisen edistämisessä. Päiväkoti voi tarjota ihanteellisen ympäristön aktiivisen elämäntavan omaksumiseen yhdenvertaisesti kaikille lapsille ja päiväkotiympäristöön liittyvien tekijöiden tutkimiseen tulisi panostaa myös jatkossa.