Browsing by Subject "mallitarina"

Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan ilmastonmuutosta kulttuurisena ilmiönä. Teoriakehyksenä tutkimuksessa toimii kulttuurisen trauman teoria, joka painottaa trauman kollektiivista ja kulttuurista luonnetta sekä tuo esiin trauman kerronnallistamisen prosessin osana trauman kokemista. Ilmastonmuutos ymmärretään tutkimuksessa kulttuurisena traumana. Lokakuussa 2018 julkaistiin hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) raportti Global Warming of 1,5 °C, joka käänsi julkisen keskustelun vahvemmin kohti ilmastonmuutosta. Raportin julkaisu ja sen ympärillä käyty keskustelu nähdään pro gradu -tutkielmassa kulttuurisen trauman realisoijana. Tutkimus on laadullinen ja pohjaa kulttuurintutkimukselliseen ymmärrykseen tiedosta. Tutkimuksen aineistona toimii kaksitoista suomalaista kolumnia eri aikakausi- ja sanomalehdistä. Kertomusten yleistettävyys ei ollut aineiston analyysin tavoitteena. Aineiston erittelyn metodina käytettiin kulttuurisen trauman teoriaa, joka pyrkii löytämään trauman sanallistamisesta mallikertomuksia. Menetelmässä etsittiin teksteistä kivun laatua, uhria, vastuunkantajaa ja uhrin suhdetta laajempaan yleisöön. Tutkimuksen analyysissa tarkasteltiin, millaisia kertomuksia aineistosta löytyy ja voidaanko nämä kertomukset nähdä traumaattisina mallikertomuksina. Mallikertomuksella viitataan tutkielmassa kulttuuriseen tarinavarantoon, josta yksilöt ammentavat määritellessään itseään ja elämänkulkuaan. Tutkimuksessa paikannettiin em. menetelmän avulla aineistosta kaksi vallitsevaa kertomusta, jotka nimettiin ”Inhimillisen kontrollin kriisi” -kertomukseksi sekä ”Järjestyksen ylläpito” -kertomukseksi. ”Inhimillisen kontrollin kriisi” tulkitsee ilmastonmuutosta inhimillisenä tragediana. Tässä kertomuksessa luonto näyttäytyy peilinä, joka paljastaa inhimillisen perisynnin. ”Inhimillisen kontrollin kriisi” -kertomus jaettiin vielä kahteen alakertomukseen loppuratkaisujen perusteella: nämä nimettiin ”Vaikeuksien kautta voittoon” sekä ”Syntien sovittaminen” -kertomuksiksi. Ensimmäisessä ihminen voittaa ilmastonmuutoksen, toisessa ihminen tuhoutuu ja sovittaa näin syntinsä. ”Syntien sovittaminen” -kertomuksesta löytyi myös raamatullisia viittauksia. ”Järjestyksen ylläpito” puolestaan korostaa ihmisen rationaalista päättelykykyä ja vetoaa nimensä mukaisesti vallitsevan järjestyksen säilyttämiseksi muutoksen vaarallisuuteen vedoten. Kun ”Inhimillisen kontrollin kriisi” -kertomus vetoaa tunteisiin, ”Järjestyksen ylläpito” vetoaa järkeen. Tutkimuksessa päädyttiin siihen, että ”Inhimillisen kontrollin kriisi” on traumaattinen mallikertomus, mutta ”Järjestyksen ylläpito” ei täytä traumaattisen mallikertomuksen vaatimuksia. Kertomuksista löytyi myös yhteisiä piirteitä. Molemmissa korostetaan ihmisen valtaa luonnon yli. Valtapositiossa on huomattavissa yhtäläisyyksiä valistusfilosofiseen ajatteluun. Kertomukset tukevat myös aiemmassa tutkimuksessa esitettyä ”ympäristön perisynnin” ajatusta, jossa ihminen asetetaan universaalina toimijana vastuuseen ilmastonmuutoksesta. Tällöin sivuutetaan globaali rakenteellinen epätasa-arvo. Lisäksi kertomukset ovat tietyiltä osin kytköksissä toisiinsa: ”Inhimillisen kontrollin kriisi” hyödynsi ”Järjestyksen ylläpito” -kertomusta ja toisin päin. Tämä hyödyntäminen ilmeni esimerkiksi vastustajan kuvailun tasolla. Kaiken kaikkiaan kertomuksista on havaittavissa voimakas kertomuksellinen eronteko ihmisen ja luonnon välillä. Tutkimus täydentää tieteellistä ymmärrystä ilmastonmuutoksesta, ei vain luonnontieteellisenä, vaan myös kulttuurisena ilmiönä.