Browsing by Subject "manttelisolulymfooma"

Manttelisolulymfooma on harvinainen B-solulymfooma eli imukudossyöpä. Sitä todetaan Suomessa vuosittain noin 100 tapausta, joista noin ¾ miehillä. Sairastuneiden mediaani-ikä on 68 vuotta. Manttelisolulymfooman taudinkuva on usein aggressiivinen ja diagnoosivaiheessa laajalle levinnyt, ja sillä on tapana toistuvasti uusiutua onnistuneenkin hoidon jälkeen. Nykytiedon mukaan tautia ei osata parantaa, mutta potilaiden elinajanennuste on 2000-luvulla huomattavasti parantunut kehittyneiden hoito-ohjelmien myötä. Tutkimuksen tarkoitus: Manttelisolulymfooman laajoja lääkehoitotutkimuksia on rajallisesti ja etenkin iäkkäillä potilailla ja uusiutuneessa taudissa tehtyjä tutkimuksia on vähän. Täten myös kliiniset hoitokäytännöt ovat vaihdellet vuosien saatossa. Tutkimuksen tavoitteena oli retrospektiivisesti selvittää, miten HUS Syöpäkeskuksessa on hoidettu manttelisolulymfoomaa 2000-luvulla. Aineisto: Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin alueelta kerättiin kaikki vuosien 2000–2016 manttelisolulymfoomadiagnoosit (390 potilasta), joista aineiston ulkopuolelle jätettiin ne, joiden olennaiset tiedot eivät löytyneet potilastietojärjestelmistä, muista sairaanhoitopiireistä tulleet konsultaationäytteet, sekatyyppiset lymfoomat sekä hoitojaksolla epäselvänä pidetyt diagnoosit. Aineiston lopullinen koko oli 280 potilasta. Menetelmät: Tarkastelimme käytettyjä hoitomuotoja aina ensilinjasta uusiutuneen taudin hoitoon ja miten nämä hoidot olivat toteutuneet. Lisäksi arvioimme potilaiden kokonaiselossaoloaikaa ja aikaa ensilinjan hoidon pettämiseen. Tulokset: 35 % potilaista sai ensilinjassa MCL2-protokollan mukaista hoitoa. 26 % potilaista hoidettiin iäkkäiden MCLFI-protokollan mukaisesti. Noin 10 prosentilla molemmissa ryhmissä hoito keskeytyi haittavaikutusten vuoksi. Kokonaiselossaoloajan mediaani kaikilla potilailla oli 7,1 vuotta ja 5 vuoden elossaololuku 59 %. MCL2-ryhmässä kokonaiselossaoloajan mediaani oli 13,8 vuotta ja mediaaniaika hoidon pettämiseen 6,7 vuotta. MCLFI-ryhmässä vastaavat luvut olivat 8,1 ja 4,7 vuotta. Iso osa potilaista saavutti pitkiä, jopa yli 15 vuoden tautivapaita aikoja, mutta toisaalta taudin heterogeeninen luonne näkyi nopeiden uusiutumien määrässä.