Browsing by Subject "mediavalta"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2019)Ilmastonmuutos näkyy arktisella alueella sulavina jäätikköinä, avautuvina kulkureitteinä ja jään alta paljastuvina luonnonvaroina, mikä kasvattaa alueen globaalia merkitystä. Medialla on tärkeä rooli siinä, millaiseksi käsitys kaukaisesta ja abstraktista alueesta muodostuu. Tämä tutkimus selvittää, miten arktista aluetta kehystetään mediassa kriittisen geopolitiikan näkökulmasta. Lisäksi se tarkastelee, mitkä näistä mediakehyksistä nousevat hallitsevaan asemaan. Kehystämisen merkitystä lähestytään sosiaalisen konstruktionismin, kriittisen geopolitiikan, diskurssin käsitteen ja median symbolisen vallan kautta. Suomen puheenjohtajuuskausi Arktisessa neuvostossa 2017–2019 nosti alueen erityisen mediahuomion kohteeksi Suomessa. Aineisto koostuu 165:stä arktista aluetta käsittelevästä digilehtiartikkelista, joista 92 on julkaistu Helsingin Sanomissa, 65 The New York Timesissa ja 8 The Economistissa vuosina 2017 ja 2018. Tutkimusmenetelminä käytettiin määrällistä sisällönanalyysia ja kehysanalyysia. Analyysiprosessi oli kolmivaiheinen. Ensin aineisto luokiteltiin aiheittain tavoitteena muodostaa yleiskuva siitä, millaisissa yhteyksissä arktinen alue mediateksteissä esiintyi. Toisessa vaiheessa aineistoa kavennettiin 58:aan relevanteimpaan artikkeliin, joiden pohjalta muodostettiin keskeiset kehykset. Kolmannessa vaiheessa koko aineiston pariin palattiin määrällisellä otteella ja aineisto luokiteltiin edellä mainittuihin kehyksiin. Määrällisen sisällönanalyysin tuloksena muodostetaan seitsemän aiheluokkaa: ilmastonmuutos, kansainväliset suhteet, arktinen Suomi, alkuperäiskansat, talous, turvallisuus ja ympäristönsuojelu. Kehysanalyysin avulla hahmottuu neljä kehystä, jotka nimetään seuraavasti: globaali ilmastokatastrofi, poliittinen valtapeli, taloudellinen eduntavoittelu ja alkuperäiskansojen koti. Hallitsevimmaksi nousi globaalin ilmastokatastrofin kehys, joka esiintyi 59:ssä artikkelissa. Poliittisen valtapelin kehys esiintyi 47:ssä ja taloudellinen eduntavoittelu 42:ssa artikkelissa. Alkuperäiskansojen kodin kehys oli marginaalisimmassa asemassa, se esiintyi 17:ssa artikkelissa. Kehykset osoittavat, miten arktisesta alueesta rakennetaan tiettyjä representaatioita, joilla perustellaan sen suhteen tehtäviä päätöksiä. Globaalin ilmastokatastrofin kehys asettaa ilmastonmuutoksen arktisen alueen keskeisimmäksi kysymykseksi, joka vaatii reagointia poliittisilta päättäjiltä. Tämä kehys on esillä etenkin Helsingin Sanomissa, joka myötäilee uutisoinnissaan hallituksen ulkopoliittista linjaa ja Suomen puheenjohtajuuskauden tavoitteita. Lehdessä hahmottuu laajempi maailmanpoliittinen diskurssi, jonka mukaan arktisen alueen päätöksentekoa hallitsevat suurvallat, joiden välissä Suomi pyrkii luovimaan. Arktisten suurvaltojen Yhdysvaltojen ja Venäjän politiikassa ilmastonmuutoksen diskurssi ei mene läpi niin vahvasti kuin Suomessa. Tämä luo ristiriitoja arktisten valtioiden välille, ja intressien yhteen sovittelua kehystetään poliittisena valtapelinä. Taloudellisen eduntavoittelun kehyksessä alueen resurssit ja kulkureitit kehystettiin kansallisvaltiokeskeisesti mahdollisuuksina, mutta usein niihin liitettiin vahva ristiriita ympäristönsuojelun kanssa. Alkuperäiskansojen kodin kehys käsittelee alueen asukkaiden oikeuksia ja erityislaatuista suhdetta alueen ympäristöön. Johtopäätöksenä todetaan, että arktista aluetta koskevan päätöksenteon jännite muodostuu kansallisten ja kansainvälisten intressien välille. Globaalin ilmastokatastrofin kehys näyttäytyy kansainvälisenä, poliittisen valtapelin ja taloudellisen eduntavoittelun kehykset kansallisina ja alkuperäiskansojen kodin kehys paikallisena. Tutkimus täydentää kriittisen geopolitiikan teoriaa median symbolisen vallan ja kehystämisen ajatuksilla. Media ei toimi vain vallanpitäjien luomien diskurssien neutraalina näyttämönä, vaan sillä on oma aktiivinen roolinsa niiden kehystämisessä.
-
(2020)Tämän maisterintutkielman pyrkimyksenä on tutkia, kuinka Yhdysvaltain talouspakotepolitiikka kehystetään ja moraalisesti oikeutetaan tai tuomitaan yhdysvaltalaisessa valtavirtamediassa. Aikaisempi viestinnän tutkimus on perehtynyt varsin niukasti talouspakotteita koskeviin mediasisältöihin. Tämä on ongelmallista, sillä talouspakotteet ovat yksi kansainvälisen valtapolitiikan yleisimmistä painostuskeinoista, joilla on rauhanomaisesta maineestaan huolimatta taipumus aiheuttaa mittavaa kärsimystä niiden kohteena olevien valtioiden siviiliväestölle. Median rakentamilla mielikuvilla voi olla merkittävä vaikutus kansalaisten tapaan suhtautua hallintojensa harjoittamaan pakotepolitiikkaan, minkä vuoksi on tärkeää, että viestinnän tutkimus perehtyy siihen, kuinka talouspakotteiden eettiset ongelmat huomioidaan niitä koskevissa mediasisällöissä. Tämä pätee erityisesti yhdysvaltalaiseen mediaan, sillä Yhdysvallat voi merkittävänä talousmahtina vaikuttaa ratkaisevasti muiden valtioiden talouksiin talouspakotteiden avulla. Tutkielma hyödyntää aineistonaan The New York Timesissa vuosina 2017-2019 julkaistuja mielipidekirjoituksia, jotka käsittelevät Yhdysvaltain Irania ja Venezuelaa vastaan harjoittamaa talouspakotepolitiikkaa. Aineiston analyysiin sovelletaan oikeutetun sodan teorian ja kehysanalyysin muodostamaa teoreettis-metodologista viitekehystä, jota hyödyntämällä tutkielma pyrkii vastaamaan kolmeen tutkimuskysymykseen: (1) Millaisia kehyksiä The New York Timesin kirjoittajat käyttävät Venezuelan ja Iranin vastaisia talouspakotteita koskevissa mielipidekirjoituksissaan? Miten ne eroavat toisistaan? (2) Miten kehysten avulla oikeutetaan tai tuomitaan Iraniin ja Venezuelaan kohdistetut talouspakotteet? (3) Kuinka kirjoittajien argumentaation voidaan nähdä ilmentävän oikeutetun sodan teorian periaatteita? Kehysanalyysin myötä 71:stä Iran-pakotteita koskevasta mielipidekirjoituksesta nimetään viisi säännöllisesti esiintynyttä kehystä: ”väylä konfliktin eskaloitumiseen”, ”roistovaltion hillitsemiskeino”, ”uhka Yhdysvaltain kansainväliselle maineelle ja asemalle”, ”lahja Iranin taantumuksellisille” ja ”palvelus Iranin kansalle”. Venezuela-pakotteita koskevasta 38 kirjoituksesta nimetään kolme säännöllisesti esiintynyttä kehystä: ”yhteisrintaman ase”, ”riittämätön painostuskeino” ja ”kohtalokas strateginen virhe”. Siinä missä kirjoittajat suhtautuivat Venezuelan vastaisiin pakotteisiin pääosin suopeasti, oli kirjoittajien suhtautuminen Iranin vastaisiin pakotteisiin enimmäkseen negatiivinen. Venezuela-pakotteiden välttämättömyyttä perusteltiin Venezuelan sisäpoliittisilla ongelmilla, kuten maan hallinnon kansalaisilleen tuottamalla kärsimyksellä, johon Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten oli kirjoittajista velvollisuus puuttua pakotteiden avulla. Iran-pakotteiden vastustus taas perustui pelkoon pakotepolitiikan mahdollisista vastavaikutuksista, jotka voisivat olla Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten kannalta vahingollisia. Kummankaan maan tapauksessa pakotteiden vaikutukset kohdemaiden kansalaisten hyvinvointiin eivät valtaosin olleet tekstien argumentaation keskiössä ja kuvaukset pakotteiden konkreettisista seurauksista kohdemaissa jäivät usein varsin abstrakteiksi. Kirjoittajien argumentaation voitiin nähdä ilmentäneen oikeutetun sodan teorian periaatteitta niin Venezuelaa kuin Iraniakin koskeneissa teksteissä. Venezuela-pakotteisiin suopeasti suhtautuneiden kirjoittajien teksteissä oli havaittavissa eritoten ”oikeutetun tavoitteen”, ”oikean intention”, ”legitiimin auktoriteetin” ja ”realistisen onnistumisen mahdollisuuden” periaatteiden elementtejä. Venezuela-pakotteisiin kriittisemmin suhtautuneissa teksteissä havaittiin taas ”erottelun”, ”välttämättömyyden” ja ”kohtuullisuuden” periaatteiden piirteitä. Iranin tapauksessa kirjoittajien argumentaatiossa korostuivat ”oikeutetun tavoitteen”, ”oikean intention”, ”legitiimin auktoriteetin”, ”välttämättömyyden” ja ”realistisen onnistumisen mahdollisuuden” periaatteet, joiden piirteitä oli havaittavissa niin pakotteita vastustaneissa kuin puolustaneissakin puheenvuoroissa.
Now showing items 1-2 of 2