Browsing by Subject "mielen sairaus"

Vakavista mielen sairauksista kärsivien spirituaaliset tarpeet jäävät usein ilman vastakaikua niin sairaanhoidon kuin kirkonkin piirissä. Mikä muuttuu, jos näihin tarpeisiin vastataan? Tämän tutkimuksen tehtävänä on selvittää, mitä John Swinton ja Craig Rennebohm tarkoittavat spirituaalisella paranemisella silloin, kun ihminen sairastaa parantumatonta mielen sairautta. Johdantoa seuraavassa luvussa tutkin, minkälaisten haasteiden eteen hoitohenkilökunta tai hengellinen yhteisö joutuu, kun toiminnan lähtökohdaksi otetaan mieleltään sairastuneen henkilön spiritualiteetin olemassaolo. Kolmannessa luvussa tarkastelen spirituaalisen paranemisen edellytyksiä sairastuneen, auttajan ja yhteisön näkökulmasta. Neljännessä luvussa tutkin, missä kohdin voi kertomusten yhteydessä puhua spirituaalisesta paranemisesta. Tutkimusmenetelmänä on systemaattinen analyysi. Tarkastelen lähdeaineistoa sen sisältä nousevien käsitteiden avulla. Lähdeaineistoni koostuu John Swintonin teoksista Resurrecting the Person. Friendship and the Care of People with Mental Health Problems (2000), Spirituality and Mental Health Care. Rediscovering a “Forgotten” Dimension (2007), johdannosta teoksessa Living Gently in a Violent World. The Prophetic Wittness of Weakness (2008), artikkelista The Importance of Being a Creature: Stanley Hauerwas on Disability (2012) ja Jean Vanierin kanssa yhdessä kirjoitetetusta artikkelista Theology teoksessa Mental Health (2014). Käytän lähdeaineistona myös Craig Rennebohmin teosta Souls in the Hands of the Tender God: Stories of the Search for Home and Healing on the Streets (2008), joka sisältää kertomuksia kohtaamisista kodittomien, vakavista mielen sairauksista kärsivien ihmisten kanssa sekä hänen artikkeliaan Creating Compassionate Community (1998/1999). Tutkimuksen tuloksena voidaan todeta, että mielen sairaus, mielenterveys ja spiritualiteetti eivät sulje toisiaan pois. Spiritualiteetti tukee mielenterveyttä sairauden keskellä. Spirituaalinen paraneminen näyttäytyy Swintonilla ja Rennebohmilla samankaltaisina prosesseina. Vaikka mielen sairaus ei lääketieteellisessä mielessä katoa, spirituaalinen paraneminen tarkoittaa sairastuneelle apua särkyneisyyteen ja yksinäisyyteen, sairastumisen seurauksiin liittyvään syyllisyyteen, pelkoihin, turvattomuuteen ja vääristyneisiin mielikuviin. Särkyneisyys yhdistää kaikkia ihmisiä elämän epätäydellisyyden ja rajallisuuden takia. Spirituaalinen paraneminen on myös auttajan ja yhteisön prosessi, jossa keskeistä on sairastuneen elämäntarinan ja hänen spirituaalisten tarpeidensa kuunteleminen sairastuneen toimiessa oppaana omaan maailmaansa. Auttaja tarvitsee ymmärrystä spiritualiteetin olemassaolosta ja yhteyden omaan särkyneisyyteensä, jotta hän kykenee astumaan sairastuneen maailmaan. Hengelliset yhteisöt haastetaan yhteistyöhön muiden auttamistahojen kanssa, tarjoamaan sairastuneelle turvallisen tilan ja turvallisia ihmisiä ympärille, pohtimaan spirituaalisen kielen vaikutuksia ja olemaan myös yhteiskunnallisesti aktiivinen sairastuneiden oikeuksien puolustamisessa.