Browsing by Subject "mielenosoitus"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2023)Mielenosoitusoikeus koostuu kahdesta perus- ja ihmisoikeudesta: sananvapaudesta ja kokoontumisvapaudesta. Tutkielman päätutkimuskysymyksenä on selvittää, millä perustein mielenosoitusoikeutta voidaan rajoittaa, ja toimiko poliisi kansalaisliike Elokapinan 6.5.2022 järjestetyssä mielenosoituksessa voimassa olevan oikeuden mukaisesti ottaen huomioon mielenosoitusoikeuden asema perus- ja ihmisoikeutena sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja ylimpien laillisuusvalvojien ratkaisut. Aihetta lähestytään tarkastelemalla mielenosoitusoikeutta ensin yleisemmällä tasolla perehtyen niin kansalliseen kuin ylikansalliseen oikeuskäytäntöön. Tämän jälkeen käsitellään ”case studyna” Elokapinan 6.5.2022 Helsingissä Mannerheimintiellä järjestämää tieblokkimielenosoitusta, ja analysoidaan poliisin toimintaa kyseisessä mielenosoituksessa kriittisesti aiemmin luodun analyysikehikon näkökulmasta. Tutkielmassa käsitellään kansalaisottelemattomuutta mielenosoittamisen keinona, kokoontumispaikkaa ja sen rajoittamista, sekä erityisesi liikenteelle aiheutuvan häiriön arviointia. Kokoontumislain 10.2 §:n mukaan liikenteelle tulee aiheutua kohtuutonta häiriötä, jotta poliisi voi määrätä mielenosoituksen siirtymään toiseen paikkaan. Sitä minkälaista häiriötä voidaan pitää kohtuuttomana ei ole kovin tarkasti määritelty kokoontumislain esitöissä. Tämän vuoksi tutkielmassa tutkitaan, miten poliisi on suhtautunut liikenteelle aiheutuvaan häiriöön aiempien mielenosoitusten ja yleisötapahtumien yhteydessä. Tutkielmassa arvioidaan kriittisesti myös eduskunnan oikeusasiamiehen ja käräjäoikeuksien antamia ratkaisuja aiheeseen liittyen. Elokapinan 6.5.2022 järjestämän mielenosoituksen osalta arvioidaan sekä poliisin toimintaa kyseisessä mielenosoituksessa että sitä, miten Elokapina on täyttänyt mielenosoituksen järjestäjälle kokoontumislaissa asetetut velvoitteet. Poliisin toiminnan osalta keskeiseksi kysymyksesi nousee, onko poliisilla ollut kokoontumislain mukainen toimivalta määrätä mielenosoitus siirtymään ja määrätä mielenosoitus päättymään, kun siirtomääräystä ei ole noudatettu. Tarkastelun lopputulemana on, että poliisilla ei ollut kokoontumislain mukaista toimivaltaa määrätä mielenosoitusta siirtymään eikä siten myöskään päättää mielenosoitusta ilmeisen lainvastaisena. Poliisin tekemä laintulkinta rajoittaa mielenosoitusoikeutta kokoontumislain sanamuodon vastaisesti, vaikka poliisin tulisi julkisen vallan edustajana noudattaa perusoikeusmyönteistä laintulkintaa toiminnassaan. Poliisin toiminnan ei voida myöskään katsoa olevan linjassa ylikansallisten tuomioistuinten ratkaisukäytännön ja kansainvälisiä sopimuksia koskevien suositusten kanssa.
-
(2017)Suomen ja Korean tasavallan (Etelä-Korea) diplomaattisuhteiden kehitys sitoutui kylmän sodan loppumisen yhteyteen. Vaikka Suomi oli avannut edustuston Korean tasavallan pääkaupunkiin Souliin 1970-luvulla, Suomen harjoittama kaupallinen ulkopolitiikka ja valtioiden keskinäinen lähestyminen helpottuivat 1980-luvulla globaalin paineen menettäessä merkitystään. Suomen asennoitumiseen ja konkreettisen vaikuttamisen tasoon vaikutti lisääntynyt ulkopoliittinen rohkeus, joka vahvistui 1980-luvulla ja konkretisoitui vuosikymmenen päättyessä. Tässä yhteydessä Suomen edustajat Soulissa tarkastelivat muuttuvaa valtiota, joka siirtyi nopeasti autoritaarisesta järjestelmästä vakaaksi ja kansalaisvapauksia ylläpitäväksi demokratiaksi. Etelä-Korea koki kylmän sodan ajan Korean demokraattisen kansantasavallan (Pohjois-Korea) uhan, ja siirtymä demokratiaan ei ollut helppo. Yhdysvallat tuki Etelä-Korean antikommunistista hallintoa, muttei hyväksynyt siltä liian autoritaarista hallinnointitapaa. Yhdysvallat oli rahoittanut Etelä-Korean koulutusta, ja tulokset heijastuivat koulutetun keskiluokan vaatiessa hallinnon omaksuvan demokraattisen hallintotavan. Etelä-Korean hallinto uudisti valtiota 1980-luvulla, mutta suurin käänne tapahtui vuoden 1987 jälkeen, kun maa demokratisoitui. Suomen lisäksi useat sosialistimaat lähestyivät Etelä-Koreaa Soulin vuoden 1988 olympialaisten alla. Täten suurlähetystön raportoinnissa käytetty semantiikka ja sanasto ovat relevantteja: suurlähetystön henkilökunta keskusteli paikallisen poliittisen eliitin ja muiden valtioiden edustajien kanssa, joten Suomen edustajien käyttämät termit ja mahdolliset mielipide-erot Etelä-Korean tilanteesta ovat tärkeitä tutkimuskohteita. Pro gradun tavoite tutkia kylmän sodan lopun vaikutusta Suomen ja Etelä-Korean diplomaattisuhteille, ja heijastaa näin muuttuvien globaalien asetelmien vaikutusta etupiireihin kuuluneiden valtioiden suhteisiin ja toimintamahdollisuuksiin. Vaikka valtioiden välisistä diplomaattisuhteista on tehty aiempaa tutkimusta, keskityn tutkimaan kylmän sodan loppumisen vaikutusta. Aineisto koostuu pääsääntöisesti Ulkoasiainministeriön hallussa olevista Suomen Soulin-suurlähetystön raporteista ja muista selvityksistä, pääsääntöisesti vuosilta 1985-1991. Mukana on myös entisen Soulin-suurlähettilään litteroitu haastattelu. Tutkimusmenetelmä eli metodi on teoriasidonnainen lähestymistapa. Pro gradu on sidoksissa globaaleihin poliittisiin muutoksiin, joten Suomen suhteita ja asennoitumista Etelä-Koreaan tarkastellaan Suomen ulkopolitiikan muutoksien yhteydessä. Teoriataustani heijastuu metodin yhteydessä. Koska Suomen ulkopoliittinen itsevarmuus lisääntyi 1980-luvulla, Etelä-Korea oli jatkumoa Suomen ulkopoliittisessa toiminnassa. Suomen ulkopolitiikka oli hienovaraista, mutta kehittyi. Suomen kansainvälistyminen kylmän sodan loppuessa oli realiteetti, johon vaikutti taloudellisten suhteiden kehittämisen tarve. Ulkopoliittinen avautuminen realisoitui täten 1980-luvun loppuessa.
Now showing items 1-2 of 2