Browsing by Subject "monikielisyys"

Objectives. Narrative production demands coordination of many linguistic and cognitive skills and therefore it is considered as a multifaceted measurement tool in assessing children’s linguistic skills. Narratives can be observed at global and local levels, in other words through macro- and microstructures. Previous studies have shown contradictory results regarding the ability to distinguish children with developmental language disorder (DLD) from typically developing peers by examining the narrative macrostructures. Regarding the issue, there is a limited research data when examining Finnish as a second language. In this thesis the narrative macrostructures are examined in successive bilingual children with typical and atypical language development. The objective of this thesis is to examine qualitatively the macrostructures, especially story grammar and episodic GAO-structures of the narratives and the qualitative features appearing in above mentioned and in overall structures of the narratives. The thesis aims to clarify the differences and similarities between the typically developed children and children with DLD. Methods. The sample of this thesis was collected in 2021 as a part of the MULTILINGUA -research project. The sample consists of narrative assessments of eight successively bilingual 7- year-old children, four with a typical development and four with a suspected language disorder. The assessments were made with the Kissatarina assessment tool developed by Leena Mäkinen (2019). A theory-based approach was used in the analysis of the story grammar and furthermore the narratives were analyzed qualitatively through a data-driven approach. For the analysis of the story grammar, a scoring template was made using Stein and Glenn’s (1979) story grammar model and the information scoring in the Kissatarina. The expressions children used in the macrostructural elements in their narratives were analyzed in the light of the data, focus being on the settings, episodic structures, and the overall structures of the narratives. Results and conclusions. Overall production of the story grammar elements was poorer with children in the DLD-group in comparison to the children with typical development. In addition, the individual variation within the DLD-group was greater. Differences between the groups appeared most evident in the production of the narrative’s initiating events and expressing characters’ internal reactions and emotions, in which the children in the DLD-group showed weaker performance. For the qualitative analysis, typically developed children mainly produced more complex and coherent narratives. In all examined areas the qualitative differences between individuals were evident. The results of this thesis reveal that assessing the macrostructures in narratives might help in differentiating children with DLD from typically developing children.

Maisterintutkielmani aiheena on monikielisten tekstien ja niissä esiintyvien henkilöhahmojen kääntäminen. Aineistona on Andrea Camillerin Il giro di boa (2003) sekä Helinä Kankaan suomenkielinen käännös Törmäyskurssilla (2011). Tutkielman alussa esitellään teoksessa käytetyt eri kielet, monikielisyyden funktio kirjallisuudessa sekä murteen kääntämiseen liittyvät haasteet. Tästä edetään eri käännösstrategioihin ja esitellään, miten Camillerin teokset on käännetty ranskan ja englannin kielille. Tavoitteena on erotella käännöksessä säilytetyt ja menetetyt kielimuodot sekä henkilöhahmojen piirteet. Lopuksi pohditaan alkuperäisteoksen kielten yksinkertaistamisen hyötyjä ja haittoja. Tutkielmassani käsitellään monikielisyyden funktiota henkilöhahmojen identiteetin ja kieliyhteisön rakentamisessa käsitellään Riikka Ala-Riskun väitöskirjan perusteella. Murteiden kääntämisen haasteena on kohdekielen kielimuodon valinta ja käännöstä analysoidaan Nuolijärven ja Tiittulan (2007) käännösstrategioiden kautta, joita ovat standardikieli, puhekieli, murre ja ”uuden” murteen luominen. Analyysissa määritellään, miten eri kielimuodot ja henkilöhahmot on käännetty. Alkuperäisessä teoksessa käytetään italian kieltä, Sisilian murretta, näiden kahden sekoitusta ja sanaleikkejä sisältävää mongertelevaa kieltä. Kaksi viimeistä kielimuotoa kuvaavat Camillerin kielellistä luovuutta. Merkittäväksi nousee, että italian kielen ja Sisilian murteen sekoitus on kadonnut käännöksestä, sillä se on käännetty italian kielen tavoin standardikielelle. Lisäksi käännöksessä esiintyy suuri määrä italian kielen ja Sisilian murteen sanoja sekä kokonaisia lauseita, joiden tehtävänä on korostaa teoksen ja henkilöhahmojen sisilialaisuutta. Tutkielmassani osoitan, että kääntäjä on käyttänyt eri strategioita eri kielimuotojen kohdalla: Sisilian murre on käännetty eri tavoilla riippuen henkilöhahmosta, mongerteleva kieli on käännetty sanaleikein ja loput kielimuodot on käännetty standardikielelle. Monikielisyyden tehtävänä on henkilöhahmojen identiteetin rakentamisen lisäksi italian kielen ja Sisilian murteen kielellisten sekä kulttuuristen eroavaisuuksien korostaminen, ja sen säilyttämiseksi kääntäjä on yksinkertaistanut kielimuotoja.

Tutkielman tarkoituksena on kartoittaa suomalaisten saksanopettajien käsityksiä monikielisyydestä ja monikielisyysdidaktiikasta saksan kielen opetuksessa. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään, millainen kielellinen tausta saksanopettajilla on. Monikielisyys on ajankohtainen teema vieraan kielen tutkimuksessa ja Euroopan koulutuspolitiikassa. Monikielisyys korostuu myös uudistetuissa peruskoulun (POPS 2014) ja lukion (LOPS 2015) opetussuunnitelmissa, joissa painotetaan, että jokainen kouluyhteisön on monikielinen. Vieraan kielen opetuksen tulee mm. tukea yksilöllistä kaksi- ja monikielisyyttä ja parantaa oppilaiden kielitietoisuutta. Tutkimus pohjautuu ajankohtaiseen monikielisyys- ja tertiäärikielididaktiseen tutkimukseen, jotka puoltavat tutkimuksen aiheellisuutta saksan kielen aseman huomioon ottaen. Saksaa opiskellaan usein vasta toisena vieraana kielenä eli tertiäärikielenä englannin jälkeen, jolloin saksan kielen oppimista voidaan helpottaa aiemman kielitaidon, kielten vertailun ja kieltenoppimisstrategioiden avulla. Tämän lisäksi työssä tarkastellaan identiteetti- ja asennetutkimuksen tärkeimpiä käsitteitä, jotka ovat oleellisia tutkimuksen kannalta. Kyseessä on empiirinen tutkimus, jonka tutkimusaineisto on kerätty Helsingin yliopiston sähköisen kyselylomakkeen (E-lomake) avulla. Kyselylomake on puolistrukturoitu ja sisältää kielibiografisen osuuden, asenneväittämiä sekä avoimia kysymyksiä. Kyselylomakkeeseen vastasi yhteensä kolmekymmentäyksi saksanopettajaa. Tutkimusmateriaalin analysoinnissa hyödynnettiin laadullisia ja määrällisiä menetelmiä. Tutkimustulokset osoittavat, että kaikki tutkimukseen osallistuneet saksanopettajat ovat taustaltaan monikielisiä. Kaikki saksanopettajat käyttävät säännöllisesti vähintään kahta oppimaansa vierasta kieltä äidinkielen ohella. Aktiivisesti käytetyt kielet, erityisesti opetuskielet, ovat osa saksanopettajien ammatillista, henkilökohtaista ja monikielistä identiteettiä. Saksanopettajat suhtautuvat positiivisesti sekä monikielisyyteen että monikielisyysdidaktiikkaan. He kokevat, että monikielisyys helpottaa uuden kielen oppimista, mutta myös lisää avoimuutta muita kulttuureja kohtaan. He kannustavat oppilaitaan opiskelemaan useita kieliä ja pitävät tärkeänä, että oppilaan kielellinen tausta huomioidaan opetuksessa. Saksanopettajat kokevat, että kaikenlainen kielten vertailu tehostaa oppimista. Myös kielten välinen interaktio koetaan enemmän positiivisena kuin negatiivisena. Monikielinen kompetenssi nähdään hyödyllisenä kaikilla elämän osa-alueilla sekä yhtenä vieraan kielen opetuksen tärkeimmistä tavoitteista. Toisaalta osa saksanopettajien asenteista on ristiriidassa keskenään, esimerkiksi kohdekieli on edelleen tärkeintä saksan opetuksessa. Saksanopettajat käyttävät opetuksessaan mieluiten vain niitä kieliä, joita osaavat. Koska monikielisyys on vielä uusi teema opetussuunnitelmissa, saksanopettajat toivoivat erityisesti jatkokoulutusta, uusia materiaaleja sekä yhteistyötä eri opettajien kanssa monikielisen opetuksen tueksi.

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani monikielisyyttä ja tarkemmin kielijärjestystä, jossa englanti tulee saksan jälkeen. Pyrin selvittämään, käyttävätkö oppilaat saksan opetuksesta saamiaan pohjatietoja englannin kielen opiskelussa, pystyvätkö he hyödyntämään saksan ja englannin sanaston yhtäläisyyksiä ja mitä hyötyjä opettajat näkevät saksan opiskelusta ennen englantia. Monikielisyys on paljon tutkittu aihe, ja sitä painotetaan myös peruskoulun opetussuunnitelmassa. Vuosien 2019 ja 2020 aikana Suomen peruskouluissa on siirrytty varhennettuun kielenopetukseen, minkä myötä oppilaat aloittavat vieraan kielen opiskelun jo ensimmäisellä luokalla. Tertiäärikielididaktisen tutkimuksen mukaan oppilas pystyy hyödyntämään ensimmäisen vieraan kielen oppimiskokemuksiaan ja -strategioitaan toisen vieraan kielen oppimisessa, mikä tekee siitä helpompaa. Saksan ja englannin kielten sukulaisuus tuo opetukseen mahdollisuuden kielivertailuun. Tämän tutkielman aineisto on kerätty haastattelujen kautta. Haastatteluihin osallistui neljä englannin kielen opettajaa. Haastattelukysymykset on luotu monikielisyys- ja tertiäärididaktiikan periaatteisiin pohjautuen. Analyysissa seurataan laadullisen sisällönanalyysin menetelmiä. Englanninopettajat olivat yksimielisiä siitä, että saksan kielen opiskelusta ennen englantia on hyötyä, sillä oppilaat oppivat saksan tunneilla, mitä kielten opiskelu tarkoittaa ja miten sitä opiskellaan. Tästä syystä eteneminen A2-ryhmän kanssa on jouhevampaa kuin A1-lukijoiden kanssa. Kieltenopiskelu ja monikielisyys koettiin hyvin positiivisina asioina, joihin oppilaita tulisi innostaa ja kannustaa.

Monesti ruotsinkielisyyden määritelmänä Suomessa pidetään ruotsinkieliseen yhteisöön syntymistä ja ruotsin kielen omaksumista ensikielenä. Kuitenkin joka vuosi korkeakouluista valmistuu lukuisia ruotsia toisena kielenään käyttäviä, ensikielenään suomea puhuvia opiskelijoita, joilla on ensikieleen rinnastettava ruotsin kielen taito. Maisterintutkielmassani tarkastellaan ruotsia toisena kielenään puhuvien suomalaisten ruotsin kielen käyttöä ja kielellistä identiteettiä ruotsin kielen käyttäjinä. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, kokevatko ruotsia toisena kielenään puhuvat suomalaiset itsensä ruotsinkielisiksi, ja jos kokevat, mitä ruotsinkielisen identiteetin muodostumiseen vaaditaan. Tutkielmassa tarkastellaan myös, millaisissa tilanteissa ruotsia toisena kielenään puhuvat käyttävät ruotsin kieltä yliopisto-opinnoissaan ja niiden ulkopuolella. Tutkimus on toteutettu käyttäen laadullista kyselytutkimusmenetelmää. Aineisto tutkimukseen kerättiin nettilomakkeen kautta, jota lähetettiin ruotsin- ja kaksikielisiin yliopistoihin Suomessa. Kyselylomake sisälsi monivalintakysymyksiä ja avoimia kysymyksiä. Tutkimuksen mukaan osa ruotsia toisena kielenään puhuvista suomalaisista ilmoittivat kokevansa itsensä ruotsinkielisiksi, eli Suomen kontekstissa kaksikielisiksi. Kyselytutkimuksen vastaukset viittasivat siihen, että muodostaakseen uuden ruotsinkielisen identiteetin, ruotsin kielellä suoritettujen yliopisto-opintojen ja niiden myötä kehittyvän kielitaidon lisäksi ruotsia toisena kielenään puhuvat suomalaiset tarvitsivat mahdollisuuden reflektoida kielellistä identiteettiään matalan valtaetäisyyden ihmissuhteissa. Tietä ruotsinkielisyyden kokemukseen näytti eniten vauhdittavan se, että ruotsia ensikielenään puhuvat luulivat toisen kielen puhujia ensikielen puhujiksi, ja myös viestivät sen toisen kielen puhujille. Tutkimus osoitti, että keskeinen edellytys sille, että ruotsia toisena kielenään puhuvat suomalaiset kokivat itsensä myös ruotsinkielisiksi, on se, että he kokevat tulevansa hyväksytyiksi ja tervetulleiksi Suomen ruotsinkieliseen yhteisöön.

Tiivistelmä ei saatavilla

Tässä tutkielmassa käsittelen koodinvaihtoa kaunokirjallisuudessa ja käännöksissä. Koodinvaihto määritellään olevan useamman kielen tai variaation käyttöä saman tekstin sisällä. Tutkielmassa keskitytään eri kielten väliseen vaihteluun, ei kielen sisäiseen vaihteluun, kuten murteeseen. Aineistona on Ilkka Remeksen tuotantoa ja saksannoksia, jotka on tehnyt Stefan Moster. Tutkielma on teoriasidonnainen laadullinen tutkimus, jossa käytetään kvantifiointia aineiston analyysin apuvälineenä. Aineisto on kerätty manuaalisesti Remeksen romaaneista Ruttokellot ja Hiroshiman portti kirjaamalla koodinvaihtoesiintymät taulukkoon sivunumeroineen. Lisäksi aineistoa on kerätty näiden romaanien saksankielisistä käännöksistä Blutglocke ja Das Hiroshima-Tor. Kummallakin romaanilla on oma taulukkonsa, ja tähän taulukkoon on merkitty kunkin romaanin käännöksen koodinvaihtoesiintymät. Mikäli koodinvaihtoesiintymää ei ole käännöksessä, tai sitä ei ole alkuperäisessä romaanissa, tämä on kirjattu näkyviin. Mikäli alkuperäisen romaanin tai käännöksen kohta on löytynyt ilman koodinvaihtoa, se on kirjattu ylös sivunumeroineen. Tutkielmassa analysoidaan romaaneissa esiintyvää koodinvaihtoa käyttämällä lähtökohtana Cincottan (1996) esittämiä käännösstrategioita, joiden mukaan käännöksissä joko (1) vierasperäistä ainesta ei ole säilytetty, vaan kaikki on käännetty kohdekielelle, (2) vierasperäinen aines on säilytetty samalla lähdekielellä tai (3) vierasperäinen aines on käännetty kohdekielen slangilla tai puhekielellä tai vierasperäinen aines on käännetty toisella kohdekielellä. Analyysini tuloksena on, että kääntäjä on pääosin käyttänyt käännösstrategiaa, jonka mukaisesti koodinvaihto on säilytetty käännöksissä pääosin sellaisenaan. Tätä päästrategiaa on noudatettu kummankin romaanin käännöksessä, ja yhteensä sitä on käytetty yli puolessa koodinvaihtotilanteista. Käännösstrategiaa, jossa koodinvaihto on käännetty kohdekielelle, on käytetty erittäin vähän eikä kahta muuta strategiaa ole käytetty ollenkaan. Cincottan mainitsemien strategioiden lisäksi on käytetty lisäystä, poistoa ja muutosta, jotka tarkoittavat, että koodinvaihtoa on lisätty käännökseen, sitä on poistettu käännöksestä tai koodinvaihtoa on muokattu käännöksessä.

Käsillä olevan tutkimuksen tavoitteena on selvittää, minkälaisia vuorovaikutuksen edistymisen ongelmia syntyy arkitilanteissa, joissa osallistujina ovat kaksikieliset (suomi ja saksa) kaksoset ja heitä säännöllisesti hoitava varamummo, joka osaa vain toista lasten käyttämää kieltä (saksa). Tutkimuksen painopiste on vuorovaikutuksessa syntyvien erilinjaisuuksien sekä niiden ratkaisemiseen käytettyjen keinojen analysoinnissa ja luokittelussa. Käsillä oleva tutkimus keskittyy keskustelunanalyysin keinoin seuraaviin tutkimuskysymyksiin: Minkälaisia erilinjaisuuksia arkisissa hoitotilanteissa syntyy ja kuinka osapuolet pyrkivät ratkaisemaan näitä vuorovaikutuksen ongelmakohtia? Linjaisuus määritellään tutkimusmateriaalin luonne huomioiden kahden eri näkökulman kautta: yhtäältä kielellisenä ja toisaalta toiminnallisena saman- tai erilinjaisuutena. Kielellisellä erilinjaisuudella ymmärretään tässä tutkimuksessa kielikontekstien yhteensopimattomuus esimerkiksi tilanteessa, jossa vierusparin etujäseneksi tarkoitettu vuoro edustaa sellaista kielikoodia, jota toisen osapuolen on mahdoton ymmärtää ja siten tuottaa siihen vastausta samalla kielellä. Sitä kautta kielellinen erilinjaisuus saattaa johtaa myös toiminnalliseen erilinjaisuuteen eli tilanteeseen, jossa yhteisen toiminnan tason ei ole mahdollista edetä. Tutkimusaineistona toimivat tilanteet on videoitu (yhteiskesto 329 min 46 s eli noin 5;5 h) lasten omassa kodissa heidän toisen syntymäpäivänsä aikoihin (iässä 1;11–2;0 vuotta) ja niitä on lähestytty keskusteluntutkimuksen viitekehyksen kautta. Tutkimus osoittaa, että lasten ja varamummon vuorovaikutuksessa esiintyy runsaasti kielellistä erilinjaisuutta. Tyypilliseksi kielellisen erilinjaisuuden syntysyyksi osoittautuu lasten tuottama suomenkielinen vuoro, jonka mummo ottaa aktiivisesti vastaan eli merkitsee sen etujäseneksi, mutta johon hän ei kykene sen edustaman, kontekstissaan ongelmallisen kielikoodin vuoksi tuottamaan reaktiovuoroa. Näin syntyvä kielellinen erilinjaisuus kietoutuu usein yhteen toiminnallisen erilinjaisuuden kanssa: mikäli kielellinen yhteys on katkennut, on myös yhteistä toimintaa hankalaa, ellei jopa mahdotonta, jatkaa. Tutkimusmateriaalin analyysissa esiin nostetaan tilanteita, joissa vuorovaikutukselliset erilinjaisuudet ratkaistaan multimodaalisten keinojen, avun pyytämisen tai ongelmaa korostavan toiston kautta. Lisäksi tarkastellaan tilanteita, joissa erilinjaisuutta ei saada ratkaistua, sillä sitä ei huomata tai huomioida, sitä ei saada yrityksestä huolimatta ratkaistua tai ratkaisuehdotus kääntääkin yllättäen vuorovaikutuksen suunnan. Kooten voidaan todeta kielellisen ja toiminnallisen erilinjaisuuden käsitteiden toimivan hyvin tämänkaltaisen tutkimusmateriaalin analysoinnissa, sillä niiden avulla on mahdollista käsitteellistää vuorovaikutustapahtuman kulkua melko syvälle luotaavalla tasolla. Niiden avulla tutkimusmateriaalille asetettuihin tutkimuskysymyksiin saadaan tuotettua vastaukset, jotka kuvaavat lasten ja varamummon vuorovaikutuksen sujuvia ja epäsujuvia hetkiä ja niissä tapahtuneita ilmiöitä.

Aims. There is an increasing number of multilingual children in the workloads of Finnish speech language pathologists. Yet there is little research on the typical and untypical language development of multilingual children. PAULA small group intervention has been developed to support the language development of multilingual children in a daycare setting. The aim of this study is to investigate whether the small group language intervention affects the Finnish language development of multilingual children and how background factors, such as the exposure to the Finnish language, affect the development of the study and control groups. Method. Subjects included 60 typically developing multilingual children, 34 in the study group and 26 in the control group. Subjects were 4 years old at the beginning of the study and the assessment was repeated 3 times within a year. Finnish language was measured with a vocabulary score calculated from Fonologiatesti (Kunnari, Savinainen-Makkonen & Saaristo-Helin 2012) and with a form filled out by the daycare staff. The data was analyzed with IBM SPSS Statistics 26. The difference between the study and control groups was analyzed with repeated measures ANOVA, Friedman test, and Mann–Whitney U test. The effect of background factors on the vocabulary scores was analyzed with linear regression, and the effect of background factors on the assessment by the daycare staff was analyzed with Spearman’s correlation coefficient and Kruskal–Wallis test. In addition, the background factors affecting the vocabulary score at the start of the study were analyzed with linear regression. Results and conclusion. The vocabulary scores of the intervention group improved more during the intervention compared to the control group, but the effect wasn’t observed in the follow-up measurement. PAULA small group intervention can support the lexical development of multilingual children, but more research is needed to confirm the findings. Being in the study group was positively associated with the change in vocabulary scores while the months spent in a Finnish language daycare were negatively associated. The months spent in daycare and the exposure to Finnish were positively associated with the vocabulary score at the beginning of the study. The children who at the beginning of the study had spent longer in daycare and had more exposure to Finnish are likely to have bigger vocabularies at the start and therefore improve less during the intervention. The children who had the least exposure to Finnish improved the most during the intervention. There was no statistically significant difference between the groups in the daycare assessments. In the study group exposure to Finnish was positively associated with the change in the daycare assessments. In the control group, no background factors had a significant connection to the daycare assessments.

Tämä tutkielma on laadullinen tapaustutkimus, jota varten haastattelin neljää monikielistä itäafrikkalaista maahanmuuttajaa. Tutkielmassa tarkastelen aineistosta kumpuavia kielenoppimisen diskursseja kieli-ideologisesta näkökulmasta. Tutkielma tarjoaa esimerkkejä kieli-ideologioiden eli kieleen kytkeytyvien käsitysten ja niiden muodostamien ajatusjärjestelmien rooleista ja monimuotoisuudesta monikielisissä maahanmuuttajayhteisöissä ja erityisesti itäafrikkalaisten maahanmuuttajien keskuudessa. Aineistonkeruussa sovelsin sosiolingvistiikan menetelmiä ja kielielämäkerrallista näkökulmaa, joka korostaa yksilön kieliin liittyviä kokemuksia ja näkemyksiä. Tutkielman keskeiset teoreettiset lähtökohdat nojaavat monitieteiseen tutkimusotteeseen, jossa korostuu kriittisen diskurssintutkimuksen ja kieli-ideologioiden tutkimuksen yhteenliittymä. Aineiston analyysissä sovellan keskeisesti kriittisen diskurssintutkimuksen menetelmiä, joita tuen tapaustutkimuksen tavoitteilla. Analysoin tutkielmassani seitsemää aineistosta noussutta kielenoppimisen diskurssia: kielenoppimisen merkityksellistäminen uran/työllistymisen näkökulmasta; kielenoppimisen merkityksellistäminen identiteetin välittämisen näkökulmasta; kielenoppimisen merkityksellistäminen kommunikoinnin sujuvuuden näkökulmasta; kielenoppimisen merkityksellistäminen matkustelun ja globaalin osallistumisen näkökulmasta; kielenoppiminen uhkana; kielenoppimisen merkityksellistäminen kotoutumisen näkökulmasta; ja kielenoppiminen ja käsitykset korrektiudesta. Tarkastelen tuloksia neljän erilaisen kieli-ideologian valossa ja selvitän, kuinka kieli-ideologioita hyödynnetään kielenoppimisen merkitysten määrittelyssä. Analyysin perusteella aineistossa näkyy yksilötasolla ja tutkimusjoukon tasolla tapahtuva eri kieli- ideologioiden uudelleentuottaminen, haastaminen ja neuvottelu diskurssien välisesti sekä niiden sisäisesti.