Browsing by Subject "monikkolapset"

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia kerronnallisen analyysin keinoin monikkolapset saaneiden naisten kertomuksia äitiydestään. Varsinaisena tutkimusaineistona oli pääkaupunkiseudulla asuvien, 0-3-vuotiaiden monikkolasten äitien haastattelut, joita toteutui yhteensä 25. Tarkemmin analysoitavaksi päätyi 14 haastattelua. Tausta-aineistona toimi Helsingin Ensikoti Ry:n Baby Blues yksikön monikkoperheiden asiakkuusprofiilit (N=7) ja monikkolapset saaneen äidin kirjoitus. Tutkimukselle asetetut tutkimuskysymykset olivat: kuinka naiset kertovat kokemuksistaan monikkoarjessa? Miten äitien lausumat toimivat argumentointeina? Millä tavoin äitiys toimii monikkolapset saaneen naisen kertomuksissa? Lähestyin haastatteluaineistoa ensin temaattisen luennan keinoin ja sitten kerronnan tutkimuksen analyysikäsitteiden avulla, pohtien myös sitä, kuinka kerronta ilmentää sosiaalisia rakenteita (sukupuoli ja perhe) ja representaatioita. Kerronta tarkoitti tässä tutkimuksessa haastatteluaineiston tarkastelua sosiaalisena toimintana. Esioletuksena oli, että kerronta mahdollistaa etäisyyden säätelemisen (fokalisaatiot ja deiktiset siirtymät) ja intensiteetin vaihtelut (kerronnalliset tihentymät) suhteessa koettuun. Kerronnalla jäsennetään merkityksellisiä kokemuksia, ja sijoitetaan niitä sekä elämänkaarelle (käännekohdat) että minuuden (epifaniat) näyttäytymiseen. Tutkimus osoitti, että tieto monikkoraskaudesta kääntyi alkuyllätyksen jälkeen useinmiten myönteiseksi asiaksi, jota jopa selitettiin kohtalon sanelemaksi ihmeeksi. Lasten synnytys saattoi tuottaa naiselle merkittäviä itseymmärrystä lisääviä kokemuksia. Monikkoarjessa koettiin kuitenkin myös riittämättömyyttä, masennustakin. Naiset kertoivat joutuneensa salaamaan yhtäältä monikkoarjen raskautta ja toisaalta sen tuottamaa iloa ja mielihyvää. Arjen raskaaksi kokemisesta ja masentuneisuudesta kertominen oli vähäistä lastentahtista hoivaorientaatiota toteuttavilla äideillä. Tälle vastakkainen orientaatio oli lasten samantahtinen hoiva. Aineiston avulla voi todeta, että naiset tuottivat monipuolista kuvastoa esiintyvistä äideistä. Tämä kutsui näkyviin sukupuoliin ja perheeseen liittyviä kulttuurisia ja sosiaalisia rakenteita sekä jaettuja tulkintoja. Näitä muotoiltiin naisten toimesta aktiivisesti uudelleen, sillä eroavaisuuden ja yhtenevyyden vuorottelu lävisti monikkoarkea. Naisten kerronta kuvasti vaikeuksien voittamista ja itsetuntemuksen lisääntymistä. Tämän aineiston kertomukset monikkolasten äitiydestä näyttäytyivät henkilökohtaisina projekteina, hyvää ja oikeaa tavoittelevina hankkeina.