Browsing by Subject "monikon 1. persoona"

Tässä tutkielmassa tarkastelen institutionaalista monikon 1. persoonaa ja sen merkitystä vuorovaikutuksellisena resurssina myyntineuvotteluissa. Keskityn institutionaalisen monikon 1. persoonan ja yksikön 1. persoonan vaihteluun, mutta vertailukohtana kiinnitän huomiota monikon 1. persoonan muihin käyttöihin. Lisäksi tarkastelen suppeammin institutionaalista monikon 2. persoonaa vastaavan monikon 1. persoonan rinnakkaisilmiönä. Tutkimuksen aineisto koostuu kahden myyntineuvottelun videotallenteista, jotka on kuvattu ja litteroitu MANIA-tutkimushankkeen yhteydessä. Tutkimusmetodina on keskustelunanalyysi; lisäksi esimerkkien laadullista tarkastelua taustoittaa kvantitatiivinen analyysi aineiston persoonavalinnoista. Tutkimuskysymykset voi jaotella kolmeen ryhmään: 1) Millaisia viittaussuhteita monikon 1. persoonan käytöllä aineistossa on, ja millaisia ovat institutionaalisen monikon 1. persoonan tulkinnat suhteessa monikon 1. persoonan muihin käyttöihin? 2) Miten yleinen institutionaalinen monikon 1. persoona on suhteessa yksikön 1. persoonaan ja monikon 1. persoonan muihin käyttöihin? Miten yleinen institutionaalinen monikon 2. persoona on suhteessa yksikön 2. persoonaan? 3) Millaisia vuorovaikutuksellisia ja muita funktioita monikon 1. ja 2. persoonan institutionaalisella käytöllä on aineistojen myyntineuvotteluissa? Tutkimusaineiston analyysi osoittaa, että monikon 1. persoonan esiintymät voidaan jakaa kuuteen ryhmään, joista viisi edustaa arkikielistä ja kuudes institutionaalista käyttöä. 1. persoonan viittausten lukumäärä aineistossa on kaiken kaikkiaan suuri. Onkin mahdollista, että 1. persoonan viittaukset ovat myyntineuvotteluissa yleisempiä kuin arkikeskustelussa tai muissa institutionaalisen keskustelun ympäristöissä. Lisäksi institutionaalisen monikon 1. persoonan käyttö on aineistossa selvästi yleisempää suhteessa sekä yksikön 1. persoonaan että monikon 1. persoonan arkikieliseen käyttöön. Institutionaalisen monikon 2. persoonan osalta tulokset eivät ole yhtä yksiselitteisiä kuin monikon 1. persoonan tapauksessa, ja erityisesti yksilölliset erot keskustelun osallistujien välillä ovat suuria. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että institutionaalinen monikon 2. persoona on myyntineuvotteluissa käytetty, mutta ei läheskään yhtä yleinen vuorovaikutuksellinen resurssi kuin institutionaalinen monikon 1. persoona. Analyysi osoittaa, että institutionaalinen monikon 1. persoonan käyttö on aineiston myyntineuvotteluissa selvä institutionaalisuuden tunnusmerkki, mutta lisäksi se liittyy spesifimmin siihen, missä määrin instituutiot ovat läsnä keskustelussa teemojen, päämäärien tai roolien kautta. Institutionaalinen monikon 2. persoona näyttäytyy aineistossa ennen kaikkea vastinparina vastaavalle monikon 1. persoonalle. Molemmat institutionaaliset persoonat puuttuvat aineiston arkikeskustelua edustavista jaksoista lähes kokonaan. Institutionaalisen monikon 1. persoonan hyödyntäminen vuorovaikutuksellisena resurssina näkyy aineistossa ainakin kolmessa ilmiössä: 1) passiivimuotoihin sisältyvä ambivalenssi, 2) institutionaalisen rooliin ohitse puhuminen ja 3) muut väistävät pronominivalinnat. Kaiken kaikkiaan institutionaalinen monikon 1. persoona näyttäytyy myyntineuvotteluissa hyvin monipuolisena ilmiönä. Lisäksi runsas institutionaalisten persoonavalintojen käyttö voidaan nähdä myös osana myynti- ja markkinointityön rekisteriä, joka edustuu eri keskustelijoiden idolekteissa eri tavoin.

Tutkielmassa tarkastellaan monikon 1. persoonaa suomen- ja vironkielisissä elämäntaito-oppaissa, sekä käännetyissä teoksissa että alun perin suomeksi ja viroksi kirjoitetuissa oppaissa, jotka on julkaistu vuosina 2011–2022. Käännösten osalta tarkastelun kohteena on se, millaisia strategioita käyttäen monikon 1. persoona on käännetty. Huomiota on kiinnitetty erityisesti monikon 1. persoonan pronominien esiintymiseen. Alun perin suomeksi ja viroksi kirjoitettujen elämäntaito-oppaiden osalta tarkastellaan sitä, millä tavoin niissä käytetään monikon 1. persoonaa, millainen viittausala monikon 1. persoonalla on ja onko suomen- ja vironkielisissä teoksissa havaittavissa eroja monikon 1. persoonan käytössä. Lisäksi pyrkimyksenä on luoda yleiskuvaa monikon 1. persoonan käytöstä suomen- ja vironkielisissä elämäntaito-oppaissa. Aineisto on kerätty kolmesta englanninkielisestä elämäntaito-oppaasta sekä niiden suomennoksista ja vironnoksista sekä neljästä alun perin suomeksi ja neljästä alun perin viroksi kirjoitetusta elämäntaito-oppaasta. Lisäksi aineistoon kuuluu kolmen suomeksi kirjoitetun elämäntaito-oppaan vironnos. Aineisto muodostuu kaiken kaikkiaan hieman yli 600 virkkeestä. Aineiston analyysissä hyödynnettiin kontrastiivista analyysia, lingvististä analyysia, diskurssianalyysia sekä käännöstieteen näkökulmia. Yhtenä lähtökohtana on ollut myös genreanalyysin piiriin kuuluva piirrenäkökulma. Tarkastelussa käytettiin sekä kvalitatiivista että kvantitatiivista lähestymistapaa. Käännöstekstien analyysi osoitti, että monikon 1. persoona käännetään tyypillisesti lähdetekstille hyvin uskollisesti, vaikka sen kääntämisessä olisi mahdollista käyttää erilaisia strategioita. Vironkielisten käännösten tarkastelu osoitti, että lähdetekstin kieli vaikuttaa käännöksessä esiintyvien subjektiasemassa olevien monikon 1. persoonan pronominien esiintymiseen ja että varsinkin englannissa käännetyissä teksteissä esiintyy enemmän monikon 1. persoonan pronomineja kuin alun perin viroksi kirjoitetuissa teksteissä. Suomennoksissa pronominit on käännetty pääsääntöisesti suomen kirjakielen konventioiden mukaisesti. Tutkielmassa havaittiin, että monikon 1. persoonan käyttö on hyvin samankaltaista sekä suomen- että vironkielisissä elämäntaito-oppaissa. Persoonaa käytetään monipuolisesti ja erot ovat pikemmin kirjoittaja- kuin kielikohtaisia. Monikon 1. persoonan ilmaukset ovat enimmäkseen geneerisiä ja niillä viitataan tyypillisesti länsimaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa eläviin ihmisiin. Monikon 1. persoonalla voidaan myös konstruoida erilaisia ryhmiä, kuten ylisuorittajat tai virolaiset. Ankkuroitujen (spesifien) viittausten määrään vaikuttaa teoksen kerronnallisuus, joka kytkeytyy osaltaan siihen, onko teos alan ammattilaisen vai ns. kokemusasiantuntijan kirjoittama. Monikon 1. persoonalla on elämäntaito-oppaissa useita tehtäviä. Keskeistä on tehdä kerronnasta lukijalle helposti lähestyttävää, rakentaa yhteenkuuluvuutta lukijan ja kirjoittajan välille sekä saada lukija samastumaan esitettyyn asiaan. Suomenkielisten teosten osalta oli kuitenkin havaittavissa, että runsas monikon 1. persoonan, etenkin possessiivisuffiksien, käyttö saattaa heikentää tekstin luettavuutta.