Browsing by Subject "monikon 2. persoona"

Tässä tutkielmassa tarkastelen institutionaalista monikon 1. persoonaa ja sen merkitystä vuorovaikutuksellisena resurssina myyntineuvotteluissa. Keskityn institutionaalisen monikon 1. persoonan ja yksikön 1. persoonan vaihteluun, mutta vertailukohtana kiinnitän huomiota monikon 1. persoonan muihin käyttöihin. Lisäksi tarkastelen suppeammin institutionaalista monikon 2. persoonaa vastaavan monikon 1. persoonan rinnakkaisilmiönä. Tutkimuksen aineisto koostuu kahden myyntineuvottelun videotallenteista, jotka on kuvattu ja litteroitu MANIA-tutkimushankkeen yhteydessä. Tutkimusmetodina on keskustelunanalyysi; lisäksi esimerkkien laadullista tarkastelua taustoittaa kvantitatiivinen analyysi aineiston persoonavalinnoista. Tutkimuskysymykset voi jaotella kolmeen ryhmään: 1) Millaisia viittaussuhteita monikon 1. persoonan käytöllä aineistossa on, ja millaisia ovat institutionaalisen monikon 1. persoonan tulkinnat suhteessa monikon 1. persoonan muihin käyttöihin? 2) Miten yleinen institutionaalinen monikon 1. persoona on suhteessa yksikön 1. persoonaan ja monikon 1. persoonan muihin käyttöihin? Miten yleinen institutionaalinen monikon 2. persoona on suhteessa yksikön 2. persoonaan? 3) Millaisia vuorovaikutuksellisia ja muita funktioita monikon 1. ja 2. persoonan institutionaalisella käytöllä on aineistojen myyntineuvotteluissa? Tutkimusaineiston analyysi osoittaa, että monikon 1. persoonan esiintymät voidaan jakaa kuuteen ryhmään, joista viisi edustaa arkikielistä ja kuudes institutionaalista käyttöä. 1. persoonan viittausten lukumäärä aineistossa on kaiken kaikkiaan suuri. Onkin mahdollista, että 1. persoonan viittaukset ovat myyntineuvotteluissa yleisempiä kuin arkikeskustelussa tai muissa institutionaalisen keskustelun ympäristöissä. Lisäksi institutionaalisen monikon 1. persoonan käyttö on aineistossa selvästi yleisempää suhteessa sekä yksikön 1. persoonaan että monikon 1. persoonan arkikieliseen käyttöön. Institutionaalisen monikon 2. persoonan osalta tulokset eivät ole yhtä yksiselitteisiä kuin monikon 1. persoonan tapauksessa, ja erityisesti yksilölliset erot keskustelun osallistujien välillä ovat suuria. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että institutionaalinen monikon 2. persoona on myyntineuvotteluissa käytetty, mutta ei läheskään yhtä yleinen vuorovaikutuksellinen resurssi kuin institutionaalinen monikon 1. persoona. Analyysi osoittaa, että institutionaalinen monikon 1. persoonan käyttö on aineiston myyntineuvotteluissa selvä institutionaalisuuden tunnusmerkki, mutta lisäksi se liittyy spesifimmin siihen, missä määrin instituutiot ovat läsnä keskustelussa teemojen, päämäärien tai roolien kautta. Institutionaalinen monikon 2. persoona näyttäytyy aineistossa ennen kaikkea vastinparina vastaavalle monikon 1. persoonalle. Molemmat institutionaaliset persoonat puuttuvat aineiston arkikeskustelua edustavista jaksoista lähes kokonaan. Institutionaalisen monikon 1. persoonan hyödyntäminen vuorovaikutuksellisena resurssina näkyy aineistossa ainakin kolmessa ilmiössä: 1) passiivimuotoihin sisältyvä ambivalenssi, 2) institutionaalisen rooliin ohitse puhuminen ja 3) muut väistävät pronominivalinnat. Kaiken kaikkiaan institutionaalinen monikon 1. persoona näyttäytyy myyntineuvotteluissa hyvin monipuolisena ilmiönä. Lisäksi runsas institutionaalisten persoonavalintojen käyttö voidaan nähdä myös osana myynti- ja markkinointityön rekisteriä, joka edustuu eri keskustelijoiden idolekteissa eri tavoin.