Browsing by Subject "musiikintunti"

Tässä tutkielmassa tarkastelen musiikinopettajien direktiivejä eli ohjailevia lausumia lukion musiikintunnilla. Selvitän keskustelunanalyyttisin keinoin, minkälaisilla direktiiveillä aloitetaan uutta toimintaa, miten siirtymä uuteen toimintajaksoon tapahtuu sekä minkälaisilla direktiiveillä ohjataan jo meneillään olevaa toimintaa. Kiinnitän huomiota direktiivien muotoiluun ja siihen, millä tavalla opettaja puhuttelee oppilaita ohjausjaksojen yhteydessä. Tarkastelen musiikintuntien toiminnallisia osuuksia (musisointia ja laulamista) sekä tilanteita, joissa tällaista toimintaa ollaan aloittamassa. Jäsennän tarkastelua direktiivin muodon perusteella. Muotoilultaan aineiston direktiivit ovat imperatiivilauseita, yksinkertaisia deklaratiivilauseita, modaalisia rakenteita sisältäviä tai finiittiverbittömiä lausumia. Osoitan, että direktiivien muodossa esiintyy vaihtelua sen mukaan, vaatiiko direktiivi välitöntä toimintaa oppilailta vai myöhemmin toteutettavaa. Välittömään toimintaan kehottavat direktiivit ovat muodoltaan joko imperatiiveja tai finiittiverbittömiä rakenteita. Näiden direktiivien merkitys syntyy kontekstissa ja edellyttää ennen kaikkea niiden olevan nopeasti tuotettavia ja selkeitä. Väitelausemuotoisia direktiivejä käytetään ohjeissa, joissa toiminta tullaan suorittamaan ohjejakson jälkeen. Lisäksi direktiivin valintaan vaikuttaa tunnilla kyseisellä hetkellä meneillään olevan toiminnan laatu. Direktiivien käytössä on eroa riippuen siitä, onko meneillään valmiin kappaleen soittaminen kokonaisuutena vai sitä edeltävää harjoittelua. Kun kappaletta soitetaan yhdessä kokonaisuutena, direktiivit ovat usein muodoltaan monikon 2. persoonan muotoja, jolloin opettaja puhuttelee oppilaita ryhmänä. Harjoitteluvaiheessa opettaja puolestaan esittää yksilöiviä yksikön 2. persoonan direktiivejä, joilla osoittaa toimintaohjeen kullekin oppilaalle erikseen, vaikka ohje on tarkoitettu samanaikaisesti koko luokalle. Direktiivien kohdistamisessa esiintyy vaihtelua yksikön 2. persoonan muodon ja monikon 2. persoonan muodon välillä. Lisäksi osa direktiiveistä on muotoiltu passiivin preesensillä, jolloin opettaja sisällyttää itsensä mukaan, tai nollapersoonamuodolla, jolla direktiiviä ei varsinaisesti kohdisteta kenellekään tietylle. Tarkastelen tätä vaihtelua ja käsittelen sitä analyysissäni.