Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "musiikkisosiologia"

Sort by: Order: Results:

  • Halvorsen, Tero (2012)
    Tutkielman tavoitteena on antaa ääni suomalaisille oma-aloitteisille ja itsenäisille klassisen musiikin mieskuuntelijoille ja kuvailla empiirisen haastatteluaineiston ja aikaisemman tutkimuksen avulla heidän musiikillisen kiinnostuksensa syntymistä, kuuntelumotiiveja, kuuntelutapoja ja musiikkimakua sekä näitä määrittäviä yhteisöllisiä tekijöitä. Tutkimusongelmana on tarkastella sitä, miten heidän klassisen musiikin kiinnostuksensa on syntynyt, miten he toteuttavat kuunteluharrastustaan, millainen on heidän makunsa ja miten se toteutuu ja kehittyy ja mitä taustatekijöitä ja kuuntelua ohjaavia motiiveja tähän elävään ja muuttuvaan makuun samalla kytkeytyy. Tutkielman lähestymistapa on kvalitatiivinen. Aineisto koostuu 10 teemahaastattelusta. Kaikki haastateltavat ovat pääkaupunkiseudulla asuvia klassisen musiikin kuuntelua aktiivisesti harrastavia keski-ikäisiä tai sitä vanhempia miehiä keski-iän ollessa 69,5 vuotta. Heistä kahdeksalla on korkeakoulututkinto. Lisäksi yhdellä on yliopisto-opintoja. Kukaan heistä ei ole musiikin ammattilainen. Aineisto edustaa ajallisesti kolmea kuuntelijasukupolvea. Tutkielma osoittaa, että klassista musiikkia aktiivisesti harrastavilla miehillä on poikkeuksetta musiikkivirikkeinen lapsuuden ympäristö. Erityisesti äidin rooli musiikkivirikkeiden antajana on ollut tärkeä. Koulun merkitys harrastuksen innoittajana ja tukijana on ollut vähäinen. Keskeisenä kuuntelumotiivina on halu kokea elämyksiä ja tunteita. Aineistosta on löydettävissä kuitenkin myös seuraavia kuuntelun motiiveja valottavia kuuntelijatyyppejä, jotka eivät ole toisensa poissulkevia, eivätkä todellisuudessa puhtaina esiintyviä: kriittiset kuuntelijat, tiedollisen ja henkisen pääoman kasvattajat, keräilijät ja fanit. Kuuntelutavoista mieluisin on live-tilaisuuksiin osallistuminen. Radion merkitys on ollut vanhemmille kuuntelijoille erityisen tärkeä aikansa ainoana mediana. Sen kautta on saatu tärkeitä virikkeitä klassisen musiikin kuuntelemiseen. Yleisradion musiikkitarjonnan voi sanoa kouluttaneen osan haastateltavista klassisen musiikin kuuntelijoiksi. Nuoremmille sukupolville televisiolla ja äänitteillä on ollut vastaavan kaltainen vaikutus, tosin lievempi. Uusien kuuntelumahdollisuuksien (iPod- ja mp3-soittimet, Youtube ja Spotify) käyttö on tässä aineistossa hyvin vähäistä ja Spotify on käytössä vain yhdellä nuoremmista haastateltavista. Sukupolvittain tarkasteltuna musiikkimaussa on eroja. Vanhemmat sukupolvet ovat maultaan dogmaattisempia ja kuuntelevat klassisen lisäksi vain vähän iskelmä- ja jazz-musiikkia. Nuoremmilla musiikkimaku on selvästi kaikkiruokainen ja he kuuntelevat kaikkia musiikkigenrejä klassisen ollessa kuitenkin päägenre. Klassisen musiikin osalta makueroja ei ole sukupolvittain nähtävissä. Mieluisimmiksi säveltäjiksi nousevat Verdi, Wagner ja Sibelius. Mieluisimmiksi teoksiksi taas Sibeliuksen toinen sinfonia, Mahlerin viides sinfonia sekä Wagnerin Nibelungin sormus- ja Schubertin Winterreise-sarjat. Suosikkiesiintyjiä ovat puolestaan menneitten vuosikymmenten suurlaulajat Maria Callas, Jussi Björling ja Dietrich Fischer-Dieskau. Epämieluisimmiksi säveltäjiksi koetaan modernismin edustajat (mm. Kaija Saariaho, Paul Hindemith ja John Adams). Myös puhkisoitetut klassikot (mm. Lehárin Iloinen leski ja Merikannon Merellä) keräävät antipatiaa. Musiikkimakua ei voi luonnehtia erityisen suomalaiseksi, vaikka Sibelius lukeutuukin monen mielisäveltäjien joukkoon. Korkea koulutus korreloi vahvasti klassisen musiikin kuunteluharrastuksen kanssa. Pierre Bourdieun 1979 esittämää legitiimillä maulla muista erottautumista ei ole alkuperäisessä muodossaan juurikaan havaittavissa. Vaikka haastateltavien voikin sanoa edustavan suomalaista legitiimiä makua, heidän kuunteluaan ohjaa enemmänkin aito rakkaus musiikkiin. Legitiimi maku näyttääkin nykyään muuttuneen suvaitsevaisuudeksi ja monipuolisuuden ihannoimiseksi, joka on havaittavissa nuorten sukupolvien maun avartumisessa. Tutkielma osoittaa myös sen, että emotionaalisen ja tiedollisen musiikin vastaanottamistavan on mahdollista yhdistyä hedelmällisellä tavalla kuuntelijoiden kokemuksissa. Jotta näitä tuloksia voitaisiin laajemmin yleistää, tulisi aihetta tutkia tarkemmin ja suuremmalla aineistolla.