Browsing by Subject "nuorten rikollisuuden ennaltaehkäisy"

Tutkimuksessa tarkastellaan riskiarvioinnin ja asiakassuunnitelman tekoa Oikeusministeriön rikoksilla oireilevien nuorten toimintamallin pilottihankkeissa. Rikoksilla oireilevien nuorten toimintamalli on kohdistettu interventio nuorille, joilla on valmiiksi rikostaustaa. Toimintamallia on pilotoitu neljässä eri paikkakunnassa: Oulussa, Vantaalla, Rovaniemellä ja Turussa. Toimintamallissa on ehdotettu systemaattista riskiarvioinnin toteuttamista, esimerkiksi BAROfi menetelmän avulla. Preventiomallien prosessiarviointi on keskeinen osa kriminologista tutkimusta, mutta harva prosessiarviointi keskittyy riskiarviointiin. Riskiarvioinnin rooli preventiomalleissa on kuitenkin tärkeä, sillä kohdehenkilön tilanne ja palvelutarpeen arviointi tulisi toteuttaa toimiviksi todettujen menetelmien avulla. Tämä takaa intervention johdonmukaisuuden, sekä mahdollistaa vaikutusarvioinnin tekemisen. Tutkimuksen tavoite on valaista sitä, miten riskiarviointi ja asiakassuunnitelman teko on toteutettu pilottihankkeissa, sekä nostaa esiin niihin liittyviä haasteita. Tutkimus perustuu 11 haastatteluun hankkeissa työskentelevien ammattilaisten kanssa. Tulokset osoittavat, että riskiarviointia on toteutettu vaihtelevasti hankkeesta riippuen. Vantaalla hankkeen sosiaalityöntekijä toimii viranomaisasemassa, jolloin palvelutarpeen arviointi, ja asiakassuunnitelman teko, toteutetaan systemaattisesti jokaisen asiakkaan kohdalla, kuten sosiaalihuoltolaki määrittää. Muissa hankkeissa työntekijät eivät ole toimineet viranomaisasemassa. Oulussa BAROfi menetelmä on ollut käytössä systemaattisena menetelmänä, kun taas Rovaniemellä ei. Turun hankkeesta ei tutkimuksen suorittamishetkellä ollut riittävää tietoa arvioinnin tekemistä varten. Asiakassuunnitelmaa ei ole toteutettu strukturoidusti Oulussa tai Rovaniemellä. Ammattilaiset nostavat kaikissa hankkeissa esiin samoja haasteita rikoksilla oireilevien nuorten kanssa työskentelyssä: Moniongelmaisuus, luottamus ja motivaatio. Johtopäätös on, ettei riskiarviointia ole toteutettu kaikissa hankkeissa kuten toimintamallissa on ehdotettu. Jatkotutkimuksena kaivataan kattavaa prosessiarviota sekä vaikutusarviota hankkeista, valaisemaan sitä, onko ammattilaisten eriävissä menetelmissä riskiarvioinnin ja asiakassuunnitelman kohdalla vaikutusta hankkeiden tuloksiin. Lisätutkimusta kaipaa myös itse riskiarviointi, joka on tutkimuskohteena jokseenkin laiminlyöty. Riskiarviointi on aiheena jossain määrin kiistanalainen, ja se mainitaan usein prosessikuvauksissa epäsystemaattisena. Tarkempaa katsausta riskiarvioinnin konkreettiseen implementointiin ja siihen liittyviin haasteisiin ei kuitenkaan tahdo löytyä.