Browsing by Subject "omenan tuotanto"

Kasvua hillitsevät perusrungot ovat syrjäyttäneet ammattitarhoilla vuosituhannen vaihteessa voimakaskasvuiset perusrungot uusien omenaviljelyksien istutuksissa. Kasvua hillitseviin perusrunkoihin perustuvan omenantuotannon kannattavuudesta ei juuri ole ollut saatavilla tutkittua tietoa. Perustettavan kasvuston viljelyaika on kymmeniä vuosia ja kannattavuus askarruttaa viljelijöitä. Kustannusten ja kannattavuuden selvittämiseen ei ole ollut tarjolla helppokäyttöistä laskentapohjaa. Tutkimuksen tavoitteena oli rakentaa yksikkökustannusten selvittämiseen soveltuva laskentapohja. Laskentapohjan avulla eriteltiin omenakilon kustannusten rakennetta. Haastatteluaineiston ja laskelmien perusteella analysoitiin, miten hyvin viljelijät tiedostavat tärkeimmät kustannustekijät omenan tuotannossaan. Tutkimuksessa selvitettiin keinoja yksikkökustannusten alentamiseen tiloilla, sekä sitä, miten omenantuotantoa olisi kehitettävä. Tutkimuksessa teemahaastateltiin yhdeksää omenantuottajaa Manner-Suomen alueella. Kaikilla tuottajilla oli viljelyksessä kääpiöivillä perusrungoilla perustettua omenaa. Seitsemältä tilalta saatiin numeroaineistot, joiden perusteella laskettiin kunkin tilan kustannusrakenne tuotettua omenakiloa kohden. Tutkimusaineiston hankinnassa ja analysoinnissa käytettiin rinnakkain laadullisia ja määrällisiä tutkimusmenetelmiä. Viisi tilaa seitsemästä tiedostivat työvoimakustannusten olevan yksi merkittävimmistä kustannuslajeista heidän tilallaan. Suurimmat kustannuslajit tiloilla ovat työvoimakustannukset, rakennuskustannukset sekä kone- ja laitekustannukset. Viljelijät tiedostavat suurimmat kustannuslajit heikosti, mikä vaikeuttaa tuotannon kehittämistä ja kustannusten alentamista tehokkaasti. Kasvinsuojelukustannuksia pidettiin tuotettua omenakiloa kohden isona, vaikka laskelmatietojen perusteella se osoittautui omenakiloa kohden varsin pieneksi kustannuseräksi. Omenan satotasot ovat Manner-Suomessa alhaiset. Yksikkökustannusten alentamiseksi on tärkeää saada satotasot nousemaan. Kasvustot on pidettävä tuottokykyisinä ja täysitiheinä koko viljelyajan. Myytävän omenan laadusta on huolehdittava ja sadosta tulee saada nykyistä huomattavasti suurempi osa ykkösluokan omenoiksi kulutukseen. Omenanviljelyyn on saatava entistä ammattimaisempi ote. Tuotannossa tulee ottaa käyttöön kastelu, mikäli kasteluveden saanti on mahdollista. Mehiläisten käyttö pölytyksessä on saatava osaksi tilojen normaalia arkea. Valtakunnallisesti omena-alan tulevaisuuden kannalta on tärkeää saada omenasadot nousujohteisiksi, sekä myynnissä olevan omenan laatu asianmukaiselle tasolle. Yksittäisten viljelijöiden on tultava omenoiden takaa esille omilla kasvoillaan, ja kotimaisista omenoista on tehtävä käsite. Manner-Suomen alueella omenanviljelijöiden on syytä perustaa yhteinen markkinointijärjestelmä, kuten Ahvenanmaalla on jo toiminnassa.