Browsing by Subject "onomastiikka"

Tutkielmassa analysoidaan lasten fantasiakirjallisuuden nimistöä ja sitä, miten nimistö tukee teosten fiktiivisiä maailmoja. Tutkielman aineistona on J.K. Rowlingin Harry Potter ja viisasten kivi (1997) sekä Philip Pullmanin Kultainen kompassi (1995). Tutkielman argumenttina on, että teosten erilaiset fiktiiviset maailmat edellyttävät nimiltä erilaisia funktioita. Tutkielman teoreettisena pohjana käytetään onomastisia funktioita sekä semiotiikkaa. Nimistöä arvioidaan esimerkkien avulla ja samalla esitetään teosten kokonaistulkintaan pohjaten, minkälaisia funktioita nimillä on. Tutkielmassa käytettävät nimien funktiot ovat identifioiva funktio, sosiaalinen funktio, affektiivinen funktio, fiktionalisoiva funktio, kuvaileva funktio sekä lokalisoiva funktio. Funktioiden lisäksi tutkielmassa analysoidaan nimien semioottisia ominaisuuksia sekä fiktiivisiä maailmoja semioottisina piireinä. Tutkimuksen kohteeksi valitut romaanit edustavat lasten- ja nuortenfantasiaa. Tutkielmassa analysoidaan näinollen myös sitä, miten nimet tukevat aineistona olevien teosten erilaisia, enemmän ja vähemmän fantastisia maailmoja. Vertailun perusteella vaikuttaa siltä, että keksityt, fiktiiviset nimet tukevat taianomaista maailmaa, kun taas autenttisilta kuulostavat nimet tukevat sitä fiktiivistä maailmaa, joka muistuttaa todellista maailmaa. Keksityillä nimillä kuvaileva funktio oli myös vallitsevampi kuin autenttisilta kuulostavilla nimillä. Teosten fantasian taso sekä fiktiivisen maailman rakentamisen tyyli vaikuttaa paljon siihen, millaisia nimiä teoksissa on. Taianomaisessa maailmassa nimien luominen on vapaampaa kuin todellista maailmaa mukailevassa maailmassa, mikä vaikuttaa nimien kuvailevuuteen. Keksityt nimet myös lokalisoituvat ilmeisemmin taianomaiseen maailmaan, koska niillä on yhtymäkohtia taianomaisen maailman semioottiseen piiriin.

Tutkielmassa tarkastellaan Helsingin ruotsinkielisten asukkaiden käyttämiä epävirallisia paikannimiä. Työssä selvitetään, minkälaisia epävirallisia paikannimiä ruotsinkieliset helsinkiläiset ovat käyttäneet 1800-luvun lopulta 2010-luvulle ulottuvana ajanjaksona. Tarkastelun kohteena ovat kaupunginosien, osa-alueiden, asuinalueiden sekä saarien nimet. Lisäksi tarkastellaan Esplanadin puiston ja Helsingin epävirallisia nimiä. Aineistona koostuu yhdeksästä valmista kokoelmasta, jotka sisältävät epävirallisia paikannimiä. Vanhin kokoelma on 1890-luvulta, uusin vuodelta 2012. Kokoelmista on poimittu ne nimet, joiden merkitsemän paikan laji vastaa edellä mainittuja paikanlajeja. Tutkielmassa tarkastellaan 172 epävirallista paikannimeä 82 eri paikalle. Tutkielma jakaantuu kolmeen varsinaiseen tuloslukuun. Muodostuksellinen näkökulma selvittää, minkälaisia sekundaareja ja primaareja paikannimiä aineisto sisältää. Sekundaarien nimien osalta tarkastellaan erityisesti, miten nimet ovat rakentuneet. Slangijohtimella muodostettuja nimiä, lyhennettyjä nimiä ja äänteellisiä muunnoksia käsitellään erillään. Primaareista nimistä selvitetään nimenantoperusteita ja etymologiaa. Maantieteellinen näkökulma kertoo, miten nimien paikat sijoittuvat Helsinkiin. Jakolinjana käytetään kantakaupungin rajaa, joka oli myös Helsingin kaupungin raja ennen vuoden 1946 suurta alueliitosta. Kielellinen näkökulma selvittää, mitkä kielet ovat vaikuttaneet epävirallisiin nimiin, ts. minkä kielisistä elementeistä nimet koostuvat. Tutkimus osoittaa, että Helsingin ruotsinkielisten asukkaiden käyttämistä paikannimistä löytyy suurta variaatiota. Nimien joukosta löytyy eniten sekundaareja nimi, mutta myös jonkin verran primaareja nimiä. Sekundaareista nimistä slangijohtimilla -is ja -ka johdetut nimet erottuvat suuren määränsä vuoksi. Primaareissa nimissä nimenantoperusteista korostuvat paikan ominaisuus sekä paikan suhde ihmiseen. Nimien paikat jakautuvat tasaisesti lähes koko Helsingin alueelle. Suurempi osa nimistä tosin sijoittuu kantakaupunkiin. Vanhemmista aineistoista poimitut nimet sijoittuvat lähes poikkeuksetta kantakaupunkiin. Kaupungin reuna-alueille eli lähiöihin sijoittuvia nimiä löytyy enimmäkseen vain uudemmista aineistoista. Primaareja nimiä löytyy vain uudemmista aineistoista lukuun ottamatta nimeä Stadi, joka viittaa Helsinkiin. Niin ikään Helsinkiä merkitsevä nimi Hesa taas esiintyy useammassa aineisossa kuin mikään muu nimi, yhtensä seitsemässä. Helsingillä on toisaalta myös eniten epävirallisia vastineita, yhteensä yhdeksän kappaletta. Suuri osa nimistä on saanut vaikutteita ainoastaan ruotsista. Lisäksi löytyy suomesta ja muista kielistä vaikutteita saaneita nimiä, nimiä, joissa on monen kielisiä elementtejä sekä epäselviä tapauksia, joissa pelkästään epävirallisen nimen perusteella ei voida päätellä, mistä kielestä nimi on saanut vaikutteita.

Tutkielman aiheena on pelihahmojen nimeäminen kahdessa laajasti pelatussa PC-pelissä, simulaatiopeli The Simsin osissa 2 ja 3 sekä massiivisessa monen pelaajan internetroolipelissä World of Warcraftissa. Tutkielman tavoitteena on vastata seuraaviin tutkimuskysymyksiin: Millaisia nimiä pelihahmoille annetaan ja millaisia nimiä pelaajat pitävät hahmoille sopivina? Miten nimeäminen tapahtuu ja millaiset seikat siihen vaikuttavat? Kuinka tärkeä hahmon nimi on pelaajalle? Miten pelihahmojen nimet vertautuvat muihin nimikategorioihin, kuten henkilönnimiin, kirjallisuusnimiin ja käyttäjänimiin? Mitä yhteistä ja mitä erilaista pelihahmojen nimissä The Simsissä ja World of Warcraftissa on? Tutkielma perustuu kyselylomakeaineistoihin, jotka on kerätty e-lomakkeen avulla maaliskuussa 2015. The Simsin osalta käytössä on myös The Simsin nimistöä käsittelevää kandidaatintutkielmaa vuonna 2013 varten kerätty aineisto. Yhteensä The Simsiin liittyviä vastauksia on 113. World of Warcraftiin liittyviä vastauksia on 166. The Simsin osalta aineisto kattaa 729 etunimeä ja 177 sukunimeä, World of Warcraftin aineistossa on 910 erilaista nimeä. Yhteensä aineistossa on siis 1816 pelihahmonnimeä. Tutkielmassa pohditaan pelihahmonnimien kategoriaa ja todetaan, että kyseessä on moniulotteinen kategoria, joka lainaa ominaisuuksia henkilönnimistöstä, kirjallisuushahmojen nimistä ja käyttäjänimistöstä. On pelin luonteesta riippuvaista, millaisia nimiä pelihahmoilla suositaan ja millaisia nimiä niille voi pelaajien mielestä antaa. The Simsissä pelihahmojen nimet muistuttavat reaalimaailman nimiä, sillä pelihahmot ovat ihmismäisiä ja peli itsessään vaatii antamaan hahmolle etu- ja sukunimen. World of Warcraftissa pelihahmojen nimet taas muistuttavat enemmän käyttäjänimistöä, sillä hahmolle voi antaa vain yhden nimen, jonka on oltava ympäristössään ainutlaatuinen. Hahmot ovat myös klassisia fantasiakirjallisuuden rotuja edustavia (haltioita, örkkejä jne.), joten niiden nimissä suositaan fantasiaelementtejä. Nimen keksimisprosessi kuitenkin on kummassakin pelissä hyvin samankaltainen, sillä pelaajat ottavat nimeä keksiessään huomioon samoja seikkoja. Pelinsisäisiä hahmonnimeen vaikuttavia seikkoja ovat mm. hahmon ulkonäkö, luonne ja rotu, pelinulkoisia seikkoja taas pelaajan omat mielenkiinnonkohteet ja mieliala. Pelihahmojen nimissä myös suositaan samoja kieliä pelistä riippumatta: suomi ja englanti ovat kyselyihin vastanneiden pelaajien eniten käyttämät kielet. Kummankin pelin pelaajat käyttävät nimen keksimisessä apunaan samoja keinoja nimigeneraattoreista nimilistauksiin ja teemanimeämiseen. Nimi on pelaajille tärkeä osa hahmoa, sillä se vaikuttaa siihen, miten pelaaja hahmoon suhtautuu ja millaiseksi pelikokemus muodostuu. World of Warcraftissa nimen ja pelaajan suhde on erityinen, sillä pelihahmon nimestä muodostuu usein pelaajankin kutsumanimi pelissä. Hahmonnimen avulla myös rakennetaan hahmon persoonallisuutta. On siis peli-innon säilyttämisen kannalta tärkeää, että pelaaja valitsee nimen, joka miellyttää häntä.

Tutkielma tarkastelee Helsingin nimistössä esiintyviä muistonimiä eli katujen, puistojen tai muiden kaupunkiympäristöön liittyvien paikkojen nimiä, jotka on nimetty esimerkiksi tunnetun henkilön tai yrityksen mukaan. Tavoitteena on selvittää, millaisia henkilöitä tai asioita muistonimistössä on muistettu, millainen sukupuolijakauma on muistonimissä, jotka kunnioittavat henkilöitä, sekä onko sukupuolijakaumassa nähtävissä muutosta vuosien varrella. Lisäksi tavoitteena on eritellä, missä kaupunginosissa muistonimiä esiintyy ja miten nimet jakautuvat eri kaupunginosien välillä. Tutkimusaineistona on 565 Helsingin nimistössä käytössä olevaa muistonimeä. Nimet on hankittu Helsingin kaupungin karttapalvelun nimirekisteristä. Luonteeltaan tutkimus on kuvaileva tutkimus, jonka tarkoitus on sekä määrällisin että laadullisin menetelmin luoda kokonaiskuva Helsingin muistonimistöstä. Tutkimusaineisto on jaettu kategorioihin sen mukaan, ketä tai mitä muistonimellä on muistettu. Kategorioita on yhteensä 14: henkilöitä kunnioittavat nimet jakautuvat kymmeneen kategoriaan, loput nimet neljään kategoriaan. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että selvä enemmistö muistonimistä on annettu henkilöiden muistoksi, ja vain hyvin pieni osa nimistä kunnioittaa yrityksiä, tapahtumia tai vastaavia. Muistonimistössä eniten on kunnioitettu henkilöitä, jotka kuuluvat kategorioihin paikallisesti tunnetut henkilöt, kulttuuri ja taide sekä politiikka ja vallanpitäjät. Nämä kolme kategoriaa sisältävät kaksi kolmasosaa kaikista henkilöiden mukaan nimetyistä muistonimistä. Neljänneksi suurin kategoria on tiede ja koulutus. Kolme vähiten nimiä sisältävää kategoriaa ovat uskonto, urheilu ja hyväntekijät. Muistettujen miesten ja naisten välillä ei ole suuria eroja siinä, millaisia henkilöitä on muistettu. Merkillepantavaa on kuitenkin, että naisia kunnioittavissa nimissä kategorian paikallisesti tunnetut henkilöt osuus on selvästi suurempi kuin miehiä kunnioittavissa. Lisäksi kategoriaan armeija ja sota ei sisälly yhtään naisennimeä eikä kategoria hyväntekijät sisällä yhtään miehennimeä. Eroa on myös lukumäärässä: muistettuja miehiä on huomattavasti enemmän kuin naisia. Yli kolme neljäsosaa nimistä on annettu miesten muistoksi ja vain vajaa viidesosa naisten. Naisten muistoksi annettujen nimien osuudessa on kuitenkin huomattavissa selvä kasvu 1990-luvulta lähtien. Tutkimustuloksista käy myös ilmi, että vaikka suuri osa muistonimistä keskittyykin tiettyihin kaupunginosiin, on nimiä käytetty laajasti ympäri Helsinkiä. Tutkimus osoittaa, että paikallishistorialla on suuri merkitys nimistönsuunnittelussa Helsingissä. Myös Helsingin asemaa kulttuurin, sivistyksen ja vallan keskipisteenä on korostettu muistonimistössä. Lisäksi tuloksista voi nähdä, että vaikka sukupuolten välinen tasa-arvo ei vielä toteudu muistonimistössä, on suunta oikea.

Tutkielman aiheena on kirjallisuuden nimien funktiot kotimaisessa fantasiakirjallisuudessa ja se, miten nimet rakentavat fiktiivistä maailmaa. Tutkielman aineisto koostuu kolmen fantasia-sarjan nimistä. Nämä sarjat ovat Anu Holopaisen Syysmaa, Ilkka Auerin Lumen ja jään maa sekä Helena Wariksen Pohjankontu. Tutkielmassa yhdistetään nimistön- ja kirjallisuudentutkimusta. Aineiston nimistä tarkastellaan, millaisia funktioita ne saavat kohdeteoksissa. Funktiot, joita tutkielmassa käsitellään, ovat identifioiva funktio, deskriptiivinen funktio, fiktionaalistava funktio, lokalisoiva funktio ja sosiaalinen funktio. Tutkielmassa analysoidaan, millaiset nimet saavat teoksissa mitäkin funktioita ja miten nimet funktioineen liittyvät fiktiivisen maailman rakentamiseen. Tutkimusaineisto koostuu yhteensä 1098 nimestä. Holopaisen Syysmaassa on 254 nimeä, Auerin Lumen ja jään maassa 577 ja Wariksen Pohjankonnussa 267. Syysmaan nimistä 151 on henkilönnimiä, 63 paikannimiä ja 40 muita nimiä. Lumen ja jään maan nimistä 312 on henkilönnimiä, 216 paikannimiä ja 49 muita nimiä. Pohjankonnun nimistä 169 on henkilönnimiä, 68 paikannimiä ja 30 muita nimiä. Nimet ovat keino rakentaa ja kuvailla fiktiivistä maailmaa ja sen ominaisuuksia. Nimillä kirjailija voi antaa lukijalle lisätietoa nimenkantajasta antamalla tälle kuvailevan nimen, esimerkiksi lisänimen. Esimerkiksi aatelisten ja tavallisten ihmisten nimissä on jonkin verran eroja. Sukunimet ja samanimisyys taas kertovat siitä, että maailma on teoksen ulkopuolella laajempi. Nimi myös liittää nimenkantajan ympäröivään fiktiiviseen maailmaan: nimi voi esimerkiksi kertoa nimenkantajan ammatin tai sen, millainen paikka on kyseessä. Nimien avulla luodaan myös suhde fiktiivisen maailman ja todellisen maailman välille. Fiktiivinen maailma voi esimerkiksi lainata todellisesta maailmasta nimistön ja kulttuurin ja tuoda ne osaksi fiktiivistä maailmaa. Fantasiamaailman nimet sijoittavat nimenkantajat tietylle alueelle fantasiamaailman sisällä, ja esimerkiksi eri kansojen nimet ovat keskenään erilaisia. Nimenkantajien sosiaalisista suhteista tai sosiaalisesta prestiisistä aineiston nimet eivät tyypillisesti kerro.

Tutkielman aiheena on peliyhteisön mukaan nimeäminen Guild Wars -verkkoroolipeleissä. Peliyhteisöllä tarkoitetaan tässä tapauksessa sekä pelin pelaajia että pelintekijöitä. Tutkielma käsittelee pelimaailmassa esiintyviä nimiä, ei pelaajien antamia nimiä. Tutkimuskysymykset keskittyvät syihin nimeämisen taustalla, nimien muokkausmenetelmiin ja siihen, mitä yhteisön mukaan on nimetty. Fantasiagenren videopelissä nimeäminen noudattaa samoja periaatteita kuin fantasiakirjallisuudessa. Nimet voivat olla kokonaan uusia, reaalimaailman nimistä poikkeavia, ja nimistössä hyödynnetään intertekstuaalisuutta muun muassa eri mytologioista ja kirjallisuusperinteestä. Lisäksi pelit sisältävät usein humoristisia viittauksia esimerkiksi populaarikulttuuriin ja internet-ilmiöihin. Aineisto on koottu sekä Guild Wars- että Guild Wars 2-pelissä esiintyvistä nimistä. Apuna on käytetty pelin virallisia wikisivuja, jonne on dokumentoitu kategoriat peliyhteisön mukaan nimetyistä hahmoista. Lähes kaikkia peliyhteisön mukaan annettuja nimiä on jollain tapaa muokattu. Pelissä esiintyvää muokattua nimeä on verrattu lähtönimeen, joka pelintekijöiden tapauksessa perustuu suurimmaksi osaksi reaalimaailman nimeen ja pelaajien tapauksessa käyttäjänimeen tai pelihahmon nimeen. Muokkaustapoja on useita, esimerkiksi kirjaimien poistaminen tai vaihtaminen (Jens Hauch > Yens Haush, Pling > Plingg) ja erilaisten nimikkeiden lisääminen (Dulfy > Siegemaster Dulfy). Nimeämisessä on otettu huomioon pelimaailman erilaiset lajit ja niiden nimeämistavat. Pelintekijöiden mukaan annetut nimet ovat yleensä huomionosoituksia, huumoria tai pelintekijän tapa jättää persoonallinen merkki pelimaailmaan. Pelaajat voivat saada nimensä peliin olemalla näkyvä ja tunnustettu peliyhteisön jäsen tai joissain tapauksessa muistonimen muodossa. Yleensä yhteisön mukaan nimetyt kohteet eivät ole pelissä suuressa roolissa, vaan nimetyn hahmon ensisijainen tarkoitus saattaa olla vain viittaus peliyhteisöön.

Tutkielmassa tarkastellaan Suomessa syntyneiden vietnaminkielisten lasten etunimiä. Tarkoituksena on selvittää, ovatko valitut etunimet vietnamin-, suomen- vai muunkielisiä. Lisäksi siinä analysoidaan, minkälaiset nimet ja nimiyhdistelmät ovat suosituimpia ja miten yleisiä etunimet ovat Suomessa. Aineistossa esiintyvät nimet ja nimiyhdistelmät on jaettu joko yksikielisiksi tai kompromissinimiksi. Tutkielma kuuluu onomastiikan eli nimistöntutkimuksen alaan ja tarkemmin sosio-onomastiikkaan. Aineistona on Kotimaisten kielten keskuksesta anottu Väestörekisterijärjestelmän tietojen pohjalta luotu tiedosto, joka sisältää vuosina vuonna 2010–2017 syntyneiden vietnaminkielisten lasten etunimet. Aineistosta on rajattu pois muualla kuin Suomessa syntyneet. Rajauksen jälkeen tarkasteltavaksi jäi yhteensä 742:n lapsen etunimet, joita on yhteensä 1584. Kyseessä on kvantitatiivinen eli tilastollinen tutkimus. Vietnaminkielisille lapsille annetaan usein vietnaminkielinen etunimi. Suomenkielisiäkin nimiä löytyy jonkin verran, mutta niitä ei ole läheskään yhtä paljon kuin vietnaminkielisiä. Lisäksi aineistossa esiintyy runsaasti muunkielisiä etunimiä, joista suurin osa on englanninkielisestä kulttuurista. Yksikielisiä nimiä ja nimiyhdistelmiä on hieman enemmän kuin kompromissinimiä, joissa yhdistyy kaksi tai useampi kieli. Valtaosa kantaa kahta etunimeä, ja toiseksi eniten on kolminimisiä. Yksinimisten osuus on aineistossa huomattavasti korkeampi kuin suomenkielisillä keskimäärin. Toisaalta nelinimisiäkin löytyy muutama. Monet annetut suomenkieliset nimet ovat perinteisiä ja siten hyvin yleisiä Suomessa. Myös monet muunkielisiksi luokittelemani nimet ovat suosittuja Suomessakin, kuten esimerkiksi osa suomenruotsalaisessa nimipäiväkalenterissakin esiintyvistä nimistä tai englanninkielisessä kulttuurissa käytössä olevat nimet. Kuitenkaan vietnaminkieliset nimet eivät ymmärrettävistä syistä ole yhtä suosittuja Suomessa. Vaikuttaisi siltä, että vietnaminkieliset haluavat säilyttää kulttuuriansa antamalla omakielisiä nimiä lapsilleen. Toisaalta vietnamilaisen nimikulttuurin ulkopuolelta on omaksuttu joitakin uusia piirteitä, kuten esimerkiksi kahden vietnaminlaisen nimen yhdistäminen yhdysnimeksi joko yhdysmerkillä tai ilman. Näiden lisäksi aineistossani esiintyy joitakin yhdysnimiä, joissa on yhdistetty kaksi eri kieltä. Aineistosta nousee esille myös sellaisia tapauksia, joissa vietnaminkielisen nimen sijasta on annettu samaa merkitsevä nimi toisella kielellä.

Tiivistelmä – Referat – Abstract Tämä pro gradu -tutkielma kuuluu käännöstutkimuksen, nimistöntutkimuksen ja kirjallisuudentutkimuksen piiriin. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaista lastenkirjallisuutta viron kielestä on suomennettu, miten virosta suomennetun lastenkirjallisuuden nimistöä on suomennettu, millaisia käännösmenetelmiä kääntäjä on käyttänyt ja millaisia nimiä virolaisessa lastenkirjallisuudessa sekä sen suomennoksissa esiintyy. Tarkasteltavana ovat kirjallisuusnimet ja tarkemmin: erisnimet eli proprit (mm. henkilönnimet eli antroponyymit, paikannimet eli toponyymit, eläinten nimet, kaupalliset nimet sekä muut aineistosta löytyvät nimet). Nimellä tarkoitetaan tässä tutkimuksessa propria. Appellatiivista käytetään sanaa nimitys. Nimiä ja niiden kääntämistä tarkastellaan kulttuurisidonnaisuuden näkökulmasta ja pohditaan, onko kulttuurisidonnaisuudella vaikutusta nimen käännökseen tai kääntäjän valitsemaan käännösmenetelmään. Aineistona ovat virolaisen lastenkirjallisuuden suomennokset vuosilta 1930–2020. Näinä vuosina lastenkirjoja ovat virosta suomeksi kääntäneet 33 eri kääntäjää. Aineistoon kuuluu 74 teosta suomennoksineen. Aineiston laajuus on yhteensä 9 515 sivua: lähdeteoksissa 4 876 sivua ja kohdeteoksissa eli käännöksissä 4 639 sivua. Nimiaineisto on laaja, noin 4 350 nimeä. Tässä tutkimuksessa koko aineistoa ei voida yksityiskohtaisesti tarkastella, mutta aineistosta tuodaan runsaasti esimerkkejä. Aineistossa esiintyy yhteensä 2 110 nimeä: 692 paikannimeä, 827 henkilönnimeä, 391 eläimennimeä, 85 kaupallista nimeä, 52 teoksen nimeä ja 61 muuta, luokitteluun sopimatonta nimeä sekä kaksi virhekategoriaan luokiteltua nimeä. Tutkimus toteutetaan vertailevana deskriptiivisenä tapaustutkimuksena eli analyysissä verrataan lähtötekstiä ja sen suomennosta, tai joissain tapauksissa mukaelmaa, kvalitatiivisesti ja kvantitatiivisesti keskenään. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa kartoitetaan, mitä virolaista, vironkielistä lastenkirjallisuutta on suomennettu ja ketkä teoksia ovat suomentaneet. Tämän jälkeen kerätystä aineistosta tutkitaan, millaisia nimiä se sisältää. Tutkimuksessa tarkastellaan myös, millaisia nimistön käännösmenetelmiä kääntäjät ovat käyttäneet: onko nimi käännetty esimerkiksi kokonaan, osittain, suorana lainana vai käännöslainana, onko siihen lisätty jotain, onko siitä poistettu jotain vai onko se kenties korvattu ylä- tai alakäsitteellä. Työssä hyödynnetään mm. Pällin (2002) tutkimusta paikannimistä, Ainialan (2008) tutkimusta kirjallisuudennimistä sekä Leppihalmeen, Kujamäen, Schmitzin ja Kiviniemen nimi- ja reaalialuokitteluita. Aineistossa esiintyy sekä fiktiivisiä että autenttisia nimiä. Näitä voivat olla paikannimien jaottelun mukaan kulttuurinimet ja luontonimet. Osa aineiston paikannimistä on endonyymejä, osa eksonyymejä. Henkilönnimien joukossa esiintyy etunimiä, sukunimiä, lempinimiä, lisänimiä sekä nimialluusioita. Osa kulttuurisidonnaisista henkilön-, paikan-, kaupallisista ja muista nimistä on reaalioita, ns. vastineetonta, kulttuurisidonnaista aineistoa, jolla ei ole vastinetta kohdekielessä tai -kulttuurissa. Tämä aiheuttaa kääntäjälle haasteita ja voi aiheuttaa kulttuuritöyssyjä tai jopa käännösongelmia. Usein nimi saa parikseen nimikemääritteen, jolloin nämä yhdessä muodostavat nimikekonstruktion. Nimikemäärite tarkentaa usein propria. Lastenkirjallisuuden nimet muodostavat erilaisia nimikejärjestelmiä, kuten reaalimaailmankin nimet. Aineistossa esiintyviä eläinten nimiä on usein myös personifioitu. Usein fiktiiviset nimet ovat semanttisesti läpinäkyviä, autenttiset nimet eivät niinkään. Semanttinen läpinäkyvyys alkuteoksen nimissä antaa myös suomentajalle vapauden hullutella nimillä – mm. Venla Vaatekoi, Keksijäkylän Lotta ja Ahti Suomenlahti ovat oivia esimerkkejä fiktiivisistä, semanttisesti läpinäkyvistä kirjallisuusnimien käännöksistä. Tutkimuksen tärkeimmät tulokset ovat, että nimien käännösmenetelmät saattoivat vaihdella tapauskohtaisesti, teoskohtaisesti ja kääntäjäkohtaisesti – jopa sanakohtaisesti. Kahdenkymmenen erilaisen aineistoanalyysissa sovelletun käännösmenetelmän perusteella voidaan todeta, että tyypillisimpiä virolaisen lastenkirjallisuuden nimien suomennosmenetelmiä ovat 1) käännöslaina eli sana-sanainen käännös, 2) suora laina eli sitaattilaina, 3) kulttuuriadaptaatio eli mukauttaminen kohdekulttuuriin ja erilaisten kulttuurianalogioiden käyttö, 4) kielellinen adaptaatio eli nimen mukauttaminen kohdekieleen sopivampaan kieliasuun ja 5) eksplikointi eli nimen selittäminen auki, selittävä käännös. Käännöslainaa käytetään useimmiten paikannimien kääntämiseen, suoraa lainaa henkilönnimien kääntämiseen, kulttuuriadaptaatiota henkilön- ja eläintennimien kääntämiseen sekä kulttuurisidonnaisten piirteiden kääntämiseen, kielellistä adaptaatiota henkilönnimien kääntämiseen ja eksplikaatiota paikannimien kääntämiseen. Teosten nimien, alluusioiden ja reaalioiden kääntäminen saattaa aiheuttaa kääntäjille haasteita tai vaikuttaa käännösmenetelmän valintaan.