Browsing by Subject "opettajaherkkyys"

Tässä tutkimuksessa perehdyttiin uskonnonopetuksen opettajaherkkyyteen yläkoulussa ja lukiossa järjestettävässä evankelisluterilaisessa uskonnonopetuksessa. Opettajaherkkyyttä tarkasteltiin kahden tutkimuskysmyksen kautta. Ensimmäisessä kysymyksessä selvitettiin, mikä uskonnosta tekee opettajaherkän oppiaineen. Toisessa tutkimuskysymyksessä tutkittiin, miten uskonnonopettaja käytännössä vaikuttaa oppilaiden uskontoa kohtaan kokemaan kiinnostukseen. Tutkimus oli laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus, jonka aineisto kerättiin haastattelemalla lukiossa opiskelevia oppilaita. Aineisto koostuu kuudestatoista eri haastattelusta, jotka kerättiin lokakuussa 2014 neljällä eri paikkakunnalla. Analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysia. Uskonnonopetuksen opettajaherkkyyteen vaikuttavia tai indikoivia tekijöitä löytyi oppiaineesta, oppilaasta, uskonnonopettajasta sekä oppimisympäristöstä. Uskonto poikkeaa muista oppiaineista, koska sen oppiaines sisältää uskontotiedon ja yleissivistävän aineksen lisäksi henkisen kasvun ainesta. Henkisen kasvun aines vaikuttaa kokonaisuudessaan oppilaan kasvuun ja kehitykseen. Oppilas reflektoi, välillä voimakkaastikin, omaa elämänkatsomustaan uskonnontunneilla käsiteltäviin sisältöihin. Oppiaineksen ja oppilaan suhde vaikuttaa siihen, millaisia erityispiirteitä oppilaat uskonnonopettajaan liittävät. Piirteitä, joita muihin opettajiin ei välttämättä liitetä, ovat uskonnonopettajan vakaumus, moraali ja positiivinen ja auttavainen luonne. Näiden lisäksi oppilaat toivovat, että uskonnossa opettaja luo monipuolisia oppimisympäristöjä ja käyttää monipuolisesti erilaisia opetusmenetelmiä, joista yhteistoiminnalliset ja oppilaskeskeiset menetelmät koetaan parhaimmiksi. Opettajaherkkyyteen uskonnossa vaikuttavia tekijöitä tarkasteltiin lopuksi didaktisen neliön avulla. Haastateltavat kuvasivat monivivahteisesti, miten uskonnonopettaja vaikuttaa heidän kiinnostukseensa uskontoa kohtaan. Kuvauksien perusteella uskonnonopettajan motivaatio, vuorovaikutustaidot, oppilaantuntemus ja tilanneherkkyys, oppiainesosaaminen ja pedagoginen asiantuntijuus muodostavat osa-alueet, joilla uskonnonopettaja vaikuttaa oppilaiden kiinnostukseen uskontoa kohtaan. Oppilaiden uskontoon kokeman kiinnostuksen kannalta uskonnonopettajan persoonaan liitetyt vakaumus, moraali ja positiivinen ja auttavainen luonne ovat funktionaalisessa asemassa. Funktionaalinen asema tarkoittaa, että uskonnonopettajan persoonasta eivät painotu yksittäiset tekijät vaan persoonan seuraukset. Merkityksellisintä on se, miten uskonnonopettaja toimii oppilaiden kanssa. Tästä seuraa se, että vaikka persoonaa koskevat tekijät ovat usein pysyviä, voi uskonnonopettaja funktion osalta muuttua kasvun ja kehityksen avulla. Uskonnonopettaja voi kehittää tässä tutkimuksessa esiin tulleita kompentenssin osa-alueita. Tärkeää olisikin, että uskonnonopettajat tiedostaisivat uskonnonopetuksen opettajaherkkyyden ja hyödyntäisivät sen itsessään olevan ammatillisen potentiaalin, jonka avulla he vaikuttavat oppilaiden kiinnostukseen uskontoa kohtaan