Browsing by Subject "ortodonttiset mini-implantit"

Tutkielma on kirjallisuuskatsaus ja se toteutetaan perehtymällä alan tutkimuksiin, tapausselostuksiin ja kirjallisuuteen. Tutkielman tarkoituksena on perehtyä ortodontiassa käytettyihin skeletaalisiin ankkureihin, niiden asettamiseen sekä mini-implanttikantoiseen ylämolaarien intruusioon avopurennan hoidossa. Tutkielmassa esitellään etualueen avopurennan etiologia, esiintyvyys, diagnosointi ja hoito niin pysyvässä kuin maitohampaistossakin. Lisäksi kuvaillaan tarkasti skeletaalisten ankkurien asettaminen yläleukaan, kojejärjestelyt mini-implanttikantoisessa avopurennan hoidossa sekä alan tutkimustuloksia hoidon vaikutuksista ja stabiliteetista. Etualueen avopurenta on yksi vaikeimmiten hoidettavista purentapoikkeamista ja se vaikuttaa negatiivisesti potilaan sosiaaliseen, psykologiseen ja toiminnalliseen hyvinvointiin. Sen esiintyvyydessä ei ole suurta vaihtelua maailmanlaajuisesti. Avopurennan kehittymiseen vaikuttavat niin ulkoiset kuin geneettisetkin tekijät. Haitallisista tottumuksista tulee pyrkiä vieroittumaan ennen avopurennan kehittymistä ja purentaelimen asentoon haittaavasti vaikuttavat tekijät eliminoida. Avopurentaa voidaan hoitaa ortodonttisin menetelmin sekä kirurgisesti. Skeletaaliset ankkurit ovat titaanisia leukaluihin kiinnitettäviä mini-implantteja tai -levyjä. Ankkuri asetetaan paikallispuudutuksessa hoitosuunnitelman mukaisesti kovaan suulakeen, poskiluun kaareen tai alveolin bukkaali- tai palatinaalipinnalle. Mini-implantti tai -levy toimii hampaisiin nähden absoluuttisena ortodonttisena ankkurina. Intrudoiva voima välitetään ylämolaareihin elastisilla kumivedoilla, nikkelititaanijousilla tai teräksisellä kojejärjestelyllä. Kojejärjestelyt ja retentiomenetelmät ovat hyvin monimuotoisia ja hoitoon yhdistetään usein myös muita purentapoikkeamia korjaavia komponentteja. Ylämolaareita voidaan intrudoida tehokkaasti skeletaalisten ankkureiden avulla. Mini-implanttikantoisen ylämolaarien intruusion tulokset avopurennan hoidossa ovat hyviä ja hoidolla voidaan korjata voimakkaitakin luustollisia etualueen avopurentoja. Hoidon stabiliteetista ei tällä hetkellä ole riittävästi laadukkaita tutkimuksia, mutta relapsitaipumus vaikuttaa nykyisen tietämyksen mukaan olevan samansuuruista kuin ortognaattisessa kirurgiassa sekä hoitomuodoissa, joissa ylämolaarien intruusioon yhdistetään muita ortodonttisia menetelmiä.