Browsing by Subject "osakassopimus"

Tutkielma käsittelee 50/50 -osuuksin omistettujen osakeyhtiömuotoisten joint venture -hankkeiden hallinnollisia umpikujatilanteita sekä niiden mahdollisia sekä lakisääteisiä̈ että sopimusoikeudellisia ratkaisuvaihtoehtoja. Kahden osakkeenomistajan tasaomisteisten yhtiöiden päätöksenteon haasteena on, että̈ mikäli lain tai yhtiöjärjestyksen edellyttämää enemmistöä̈ ei saada kasaan, yhtiön hallinto voi ajautua lukkoon. Osapuolten välinen konflikti voi eskaloitua niin, ettei osakkeenomistajien välisen yhteistoiminnalle ole jatkossa enää edellytyksiä. Osakeyhtiölaki (624/2006) ei tarjoa riittävää ratkaisua tällaiseen tilanteeseen, koska lakisääteiset ratkaisut eivät ongelmitta sovellu kahden tasaomisteisen osakkeenomistajan osakeyhtiöön. Näin ollen, esimerkiksi osakkeenomistajien konfliktitilanteisiin liittyvistä lunastusoikeuksista ja -velvollisuuksista on sovittava erikseen. Muussa tapauksessa on riski, että osakkeenomistaja jää tahtomattaan jumiin yhtiöön tai että yhtiön liiketoiminta joudutaan lopettamaan ennenaikaisesti. Tällaisten tilanteiden varalta osakassopimukseen voidaan ottaa niin kutsuttuja deadlock-lausekkeita. Nämä lausekkeet ovat peräisin angloamerikkalaisesta sopimuskäytännöstä ja niiden käyttö on myöhemmin omaksuttu myös Manner-Euroopassa. Lausekkeita on erityyppisiä, mutta ne tyypillisesti sisältävät ehtoja, jotka joko oikeuttavat tai velvoittavat toisen osakkeenomistajan lunastamaan toisen osakkeenomistajan osakkeet sopimuksessa tarkemmin määritellyn hinnan määräytymismekanismin mukaisella lunastushinnalla. Koska osakkeiden lunastaminen on lähtökohtaisesti ankara seuraamus, tällaisten lausekkeiden ja erityisesti niiden sisältämien hinnan määräytymismekanismien potentiaalinen kohtuuttomuus tulee ottaa huomioon ennen lausekkeiden implementoimista suomalaiseen osakassopimukseen. Tutkielmassa otetaan kantaa, millaisissa tilanteissa tällaiset lausekkeet ovat kohtuuttomia ja soviteltavissa oikeustoimilain (228/1929) 36 §:n mukaan. Lisäksi tutkielmassa esitellään muissa maissa esiintyviä osakeyhtiöoikeudellisia sääntelyratkaisuja hallinnollisiin umpikujatilanteisiin liittyen sekä erityisesti tällaisiin tilanteisiin soveltuvia lunastusmahdollisuuksia ja pohditaan sitä, tulisiko lunastussääntelyämme kehittää.

Erityisesti pienyhtiöissä yhtiön omistus halutaan usein keskittää yhtiön toiminnan kannalta tärkeille avaintyöntekijöille sitomalla työntekovelvollisuus ja oikeus yhtiön osakkeiden omistamiseen yhteen niin, että työsuhteen päättyessä syntyy myös velvollisuus omistuksesta luopumiseen. Tällaisista yhtiön omistajapiiriä kontrolloivista ehdoista sovitaan usein osakassopimuksessa, joka tarjoaa yhtiöjärjestystä joustavamman mahdollisuuden kyseiseen tilanteeseen puuttumiseksi. Jotta työsuhteen päättymiseen liitetyn lunastusehdon tarkoitus toteutuisi tarkoituksenmukaisella tavalla, lunastuksen sisältö ja sen perusteella maksettava lunastushinta asetetaan usein riippuvaiseksi työsuhteen päättymiseen johtaneesta syystä. Täten työntekovelvoitteen asiattomiin syihin perustuva laiminlyönti voi johtaa äärimmillään kaikkien osakkeenomistajan omistamien yhtiön osakkeiden lunastamiseen nimelliseen hintaan, kun taas hyväksyttävästä syystä tapahtuvaan työsuhteen päättymiseen ja yhtiöstä irtautumiseen voidaan kannustaa lunastamalla entisen työntekijäosakkeenomistajan osakkeet, tai vain osa niistä, käypään hintaan ja muuten kohtuullisin ehdoin. Tutkielmassa tarkastellaan osakassopimuksen työsuhteen päättymiseen sidotun lunastusehdon tarkoituksenmukaisuutta sekä mitä vaikutusta työsuhteen päättymistavalla voi olla ehdon sisältöön, erityisesti lunastushintaan. Myös sovitteluriski ja työlainsäädännön työntekijän suojaksi asetetut säännökset voivat heijastaa erityispiirteitä tähän kysymyksenasetteluun, sillä etenkin alivastikkeelliseen hintaan tapahtuva lunastus on sinänsä ankara ja tietyissä tilanteissa kohtuuttomaksikin katsottava seuraamus, minkä lisäksi työsopimuslain pakottavat säännökset rajoittavat osapuolten välistä sopimusvapautta lain soveltamisalan piirissä ja täten voivat asettaa ainakin välillisesti rajoituksia ehdon pätevyydelle, mikäli katsotaan, että ehto on laadittu työlainsäädännön selvässä kiertämistarkoituksessa. Koska puheena oleva ehto voi johtaa samalla myös yhtiökokouksen päätökseen, jossa päätetään osakkeiden suunnatusta lunastamisesta, tutkielmassa arvioidaan sitä, pitääkö osakassopimuksen lunastusehto samalla sisällään yhtiökokouksessa edellytetyn suunnattua lunastamista koskevan osakkeenomistajan suostumuksen, sillä osakassopimuksella ei ole yleisesti katsottu olevan yhtiöoikeudellista sitovuusvaikutusta. Tutkielmassa on päädytty siihen, että osakassopimus voisi saada yhtiökokouksessa ainakin välillistä yhtiöoikeudellista sitovuusvaikutusta, sillä tietyt sisällölliset edellytykset täyttävä etukäteinen osakassopimuksessa annettu suostumus voi korvata yhtiökokoukseen osallistumisen ja siellä äänestämisen.

Osakassopimusta on jo pitkään pidetty ongelmallisena instrumenttina siksi, että sillä on sopimusoikeudellisesta luonteestaan huolimatta vahva liityntä osakeyhtiöoikeuteen: osakassopimuksella pyritään vaikuttamaan yhtiöoikeudellisessa toimintaympäristössä, vaikka osakassopimuksesta ei kuitenkaan ole sääntelyä osakeyhtiölaissa. Tämä lähtökohta on ollut omiaan herättämään kysymyksiä osakassopimuksen yhtiöoikeudellisesta sitovuudesta (välitön ja välillinen sitovuus). Välittömään yhtiöoikeudelliseen sitovuuteen onkin perinteisesti suhtauduttu kielteisesti. Viimeisimpänä yhtiöoikeudellisen sitovuuden tematiikkaa on käsitelty ratkaisussa KKO 2020:34, joka antoi kuitenkin osakassopimuksen välittömän ja välillisen yhtiöoikeudellisen sitovuuden oikeustilaan niin uutta systematisoitavaa kuin tulkittavaa. Tutkielmassa tutkitaan näin ollen kahta tutkimuskysymystä pääosin oikeusdogmaattista metodia käyttäen. Avustavana metodina käytetään lisäksi oikeustaloustiedettä toisen tutkimuskysymyksen käsittelyssä. Ensimmäinen tutkimuskysymys käsittelee sitä, mikä on osakassopimuksen välittömän ja välillisen yhtiöoikeudellisen sitovuuden oikeustila ja miten ratkaisu KKO 2020:34 ratkaisu on vaikuttanut oikeustilaan. Toinen tutkimuskysymys käsittelee puolestaan sitä, mitkä ovat osakassopimuksen välittömän yhtiöoikeudellisen sitovuuden oikeustilan perustelut osakeyhtiön, osakkeenomistajien ja osakeyhtiön muiden sidosryhmien näkökulmasta. Tutkielmassa havaitaan oikeustilan olevan, että osakassopimuksella ei ole välitöntä yhtiöoikeudellista sitovuutta. Oikeustilan voidaan katsoa tältä osin pysyneen ennallaan myös ratkaisun KKO 2020:34 jälkeen. Tutkielmassa todetaan oikeustilasta myös, että osakassopimuksella voi olla välillistä yhtiöoikeudellista sitovuutta. Osakassopimus voi siis toimia instrumenttina, jonka avulla voidaan saada aikaiseksi välittömiä yhtiöoikeudellisia vaikutuksia ilman, että osakassopimus itsessään on yhtiöoikeudellisesti sitova. Ratkaisu KKO 2020:34 ja toisaalta muu oikeuskäytäntö antavat tulkinnalle myöden. Toisekseen tutkielmassa havaitaan, että osakassopimuksen välittömän yhtiöoikeudellisen sitomattomuuden perusteluja on löydettävissä osakassopimuksen sääntelemättömyydestä, oikeushenkilöllisyydestä, jakamattomuusopista, yhdenvertaisuusperiaatteesta, huolellisuus- ja lojaliteettivelvollisuudesta sekä yhtiön toiminnan tarkoituksesta, yhtiöasioiden julkisuus -argumentista, velkojien intresseistä ja muista reaalisista argumenteista. Nämä argumentit osoittavat monin osin erilaisia teoreettisia ja käytännöllisiä ongelmakohtia liittyen osakassopimuksen välittömään sitovuuteen ja näin puolestaan perustelevat sitä, miksi osakassopimuksella ei ole välitöntä yhtiöoikeudellista sitovuutta.

Osakeyhtiöiden osakassopimuksiin ja yhtiöjärjestyksiin liittyy paljon osakevaihdantaa koskevaa terminologiaa, jolle voi olla vaikea löytää vastineita eri kielten välillä. Tässä tutkielmassa keskitytään terminologiseen vertailuun suomen ja ranskan kielen välillä Suomen ja Ranskan juridisessa viitekehyksessä ja sopimuskulttuurissa. Tutkielmassa luodaan kääntäjälle tarkoitettu suomi-ranska-sanasto osakevaihdantaa ja pääomasijoittamista koskevista yleisistä sopimuslausekkeista ja yhtiöjärjestysmääräyksistä. Tutkielman rakenne perustuu sanastomallinen tutkielmaan, jonka teoreettisena viitekehyksenä toimii käsiteanalyysiin ja eri kielisten vastineiden välisiin suhteisiin liittyvä teoria. Itse tutkielma toimii sanaston kommenttiosana. Sanaston laatimisessa pyritään normatiivisuuden sijasta deskriptiivisyyteen niin pitkälti kuin se käytännön syistä on mahdollista. Pääomasijoittamisella tarkoitetaan pääomasijoitusrahastojen ja muiden institutionaalisten sijoittajien tekemiä oman pääoman ehtoisia investointeja julkisesti noteeraamattomiin yrityksiin. Pääomasijoittaja tarjoaa kohdeyritykselle pitkäaikaista pääomaa ja sitoutunutta yhteistyötä. Siihen liittyvistä rakenteista ja osakkeiden vaihdannansääntelystä voidaan sopia osin sekä osakassopimuksessa että yhtiöjärjestyksessä. Osakassopimus on osakkaiden välinen muotovapaa sopimus, josta ei ole erityislainsäädäntöä, kun taas yhtiöjärjestys on yhtiön olemassaolon kannalta pakollinen normisto. Asiakirjoissa sovitaan tyypillisesti sijoituksen arvonnoususta ja järjestelyistä, joiden avulla sijoittaja irtautuu yhtiöstä, sekä yleisestä osakesiirtojen kontrolloinnista. Käsiteanalyysissa käytetään perinteisen terminologian käsitteiden (käsite, termi, määritelmä ja tarkoite) lisäksi niin kutsutun sosiokognitiivisen terminologian menetelmiä. Sosiokognitiivinen terminologia korostaa perinteisen terminologian loogisuusvaatimusten sijaan inhimillistä kokemusta ja ymmärrystä prosessina. Sosiokognitiivisessa terminologissa terminologian perusyksikkö ei ole käsite, vaan ymmärrysyksikkö. Ymmärrysyksikkö voi olla joko tarkkarajainen (käsite) tai epätarkka (kategoria). Tutkielman lopussa nostetaan esiin joitakin huomioita, joita sanastotyön aikana syntyi. Havaitaan, että valitun erikoisalan ranskankielisessä terminologiassa esiintyy paljon polysemiaa ja synonymiaa. Synonymiaa ylläpitää myös molemmissa kielissä käytetyt pääomasijoitusalan englanninkieliset käsitteet. Deskriptiivisen lähestymistavan ja sosioterminologian oppien nojalla tätä synonymiaa ei ryhdytä karsimaan – sen sijaan osa polyseemisista termeistä jätetään sanastosta pois. Johtopäätöksenä todetaan myös, että sopimuslausekkeet ovat tyypillisesti kategorioita käsitteiden sijaan. Terminologin tai kääntäjän olisi hyödyllistä ottaa tämä vastinetyössä huomioon, sillä siitä on apua käsitteen ymmärtämisessä ja määrittelyssä.

Osakeyhtiölaki voidaan ymmärtää eräänlaisena vakiosopimuksena osakeyhtiömuotoiselle organisoitumiselle. Osakeyhtiölaki ei kuitenkaan sellaisenaan palvele kaikkea osakeyhtiömuotoista liiketoimintaa esimerkiksi tehokkuusnäkökulmasta optimaalisella tavalla. Osakkeenomistajilla on perinteisesti katsottu olevan sangen laaja sopimusvapaus osakeyhtiölain lähtökohdista poikkeamiseksi, jota rajoittavat ainoastaan pakottavat säännökset ja hyvä tapa (OYL 1:9). Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää osakkeenomistajien sopimusvapauden mahdollisia rajoja niin sanottujen venture capital -sijoitusten yhteydessä. Venture capital on pääomasijoittamisen alaluokka, joka keskittyy erityisesti kasvu- ja kehitysvaiheen yritysten kuten startupien rahoittamiseen. Oman pääoman ehtoisille venture capital -sijoituksille on luonteenomaista pääomasijoittajan kantama merkittävä taloudellinen riski sijoituksen epäonnistumisesta. Riskin vastapainona pääomasijoituksen edellytykseksi voidaan asettaa erilaisia osakeyhtiölain lähtökohdasta poikkeavia mekanismeja kuten likvidaatiopreferenssi- tai diluutiosuojalausekkeita. Tutkimuksessa tarkastellaan yleisellä tasolla pääomasijoitetun kohdeyhtiön organisoitumismahdollisuuksia tarkoituksena antaa suuntaviivoja OYL:n lähtökohdista poikkeamiselle. Yksityiskohtaiseen tarkasteluun otetaan niin sanotut likvidaatiopreferenssi- ja diluutiosuojalausekkeet, joiden lainmukaisuudesta tai sitovuudesta ei olla oikeuskirjallisuudessa päästy yksimielisyyteen. Tutkimuksessa perehdytään ensinnäkin mahdollisiin yhdenvertaisuusperiaatteen tai OikTL 36 §:n asettamiin sopimusvapauden rajoituksiin pääomasijoittajan ja kohdeyhtiön muiden osakkeenomistajien välisissä suhteissa. Mahdollisten rajoitusten havaitsemisen lisäksi tutkimuksessa selvitetään, miten lähtökohdista poikkeaminen voidaan tehdä mahdollisimman sitovalla ja täytäntöönpanokelpoisella tavalla. Oikeuskäytännössä ja -kirjallisuudessa on vakiintuneesti katsottu, että osakassopimus ei sido yhtiötä eikä toisaalta edes osakassopimuksen osapuolia suhteessa yhtiöön. Osakassopimuksella voidaan näin ollen saavuttaa ainoastaan sopimusoikeudellinen sitovuusvaikutus. Yhtiöoikeudellisen sitovuuden ja täytäntöönpantavuuden edellytyksenä on asiaa koskeva yhtiöjärjestysmääräys. Tutkimuksessa käy ilmi, että kohdeyhtiön tarkoituksenmukaisen organisoitumisen edellytyksenä on kohdeyhtiön osakkeiden erilajistaminen, jonka yhteydessä pääomasijoittajan osakkeisiin liitetään tiettyjä OYL:sta poikkeavia etuoikeuksia. Pakottava lainsäädäntö ei aseta juurikaan rajoituksia osakkeenomistajien keskinäisten suhteiden vapaalle määrittelemiselle. Myöskään yhdenvertaisuusperiaatteen ei tulisi rajoittaa OYL 5:27–30:n päätöksentekoedellytyksiä noudattaen tehtyjä yhtiöjärjestysmuutoksia, sillä yhdenvertaisuusperiaatteen pääasiallisena funktiona on suojata osakkeenomistajien luottamusta yhtiöjärjestyksessä määrättyjen osakeoikeuksien pysyvyyteen. OYL:n lähtökohdista poikkeamisen oikeutuksena ja edellytyksenä on tosin usein vaatimus kaikkien osakkeenomistajien suostumuksesta. Tutkimuksessa havaitaan lisäksi, että yhtiöjärjestyksen sovittelulle OikTL 36 §:n nojalla ei tulisi olla käytännössä koskaan perustetta, sillä sovittelu siirtää herkästi kohtuuttomuuden jollekin toiselle osakkeenomistajalle tai jopa yhtiön ulkopuoliselle taholle. Ratkaisun KKO 2020:34 valossa osakassopimuksen sitovuusvaikutusta on arvioitava sangen suppeasti. Tästä huolimatta osakassopimuksella voidaan toisinaan saavuttaa yhtiöoikeudellisesti merkityksellisiä suostumuksia, ja sopimusoikeudellinen sitovuusvaikutus voi esimerkiksi erilaisten sopimukseen liittyvien sanktiojärjestelmien johdosta muistuttaa käytännössä yhtiöoikeudellista sitovuutta. Osakassopimus tulee edelleen säilyttämään asemansa pääomasijoitusten tärkeimpänä sopimuksena, sillä siinä voidaan sopia sellaisistakin asioista, joista ei voida määrätä yhtiöjärjestyksessä. Mahdollisimman laajan yhtiöoikeudellisen täytäntöönpantavuuden edellytyksenä kuitenkin on, että kaikki sellaiset osakassopimuksen ehdot, joista voidaan määrätä yhtiöjärjestyksessä, tulisi osakassopimuksen ohella ottaa yhtiöjärjestykseen. Osakassopimusehtojen ja yhtiöjärjestysmääräysten päällekkäisyys voi toisinaan olla jopa tarkoituksenmukaista. Tutkimuksen keskeisin johtopäätös on, että pääomasijoittajan ja muiden osakkeenomistajien välinen sopimusvapaus on varsin laaja. Myös likvidaatiopreferenssi- ja diluutiosuojalausekkeiden kaltaisista pitkälle menevistä poikkeuksista OYL:n vakiosopimukseen nähden voidaan määrätä vähintään muodollisesti lainmukaisella tavalla. Yhdenvertaisuusperiaate ja OikTL 36 § ovat kuitenkin muuttujia, joiden sovellutusta yksittäistapaukseen ei voida tyhjentävällä tavalla arvioida. Lausekkeiden lopullinen sitovuus on näin ollen viime kädessä korostuneesti tuomioistuimen tai välimiesoikeuden harkinnassa.