Browsing by Subject "osakeyhtiön tarkoitus"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2023)Tutkielman aihe on rajattu käsittelemään osakeyhtiön tarkoitusta ja yhtiöiden yhteiskuntavastuuta. Tutkielmassa keskitytään analysoimaan osakeyhtiölain 1:5:n mukaisen olettamasäännöksen sisältöä ja tämän sisällön yhteensopivuutta verrattuna vahvan ja heikon yhteiskuntavastuun käsitteisiin. Osakeyhtiölain 1:5:n mukaisen olettamasäännöksen mukaan yhtiön tarkoituksena on voiton tuottaminen osakkeenomistajille. Heikossa yhteiskuntavastuussa eri pääomien, kuten inhimillisen, luonnonvarojen ja taloudellisen pääoman, katsotaan olevan toisilleen substituutteja ja vaihdettavissa keskenään. Tässä näkökulmassa yritykset pyrkivät huomioimaan ympäristö- ja sosiaaliset vaikutukset päätöksenteossaan ainoastaan silloin, kun näillä toimenpiteillä on positiivinen vaikutus yrityksen taloudelliseen suorituskykyyn. Vahvassa yhteiskuntavastuussa tämä ei ole mahdollista. Aihepiiriä käsitellään ensisijaisesti voimassa olevan lain näkökulmasta, mutta tutkielma sisältää myös laajoja elementtejä oikeustaloustieteestä tutkimuksesta, joiden käyttö on perusteltua erityisesti Suomalaisen yhtiöoikeuden oikeustaloustieteellistymisen seurauksena. Osakeyhtiöiden yhteiskuntavastuu on otettu erityisesti huomioon voitontuottamistarkoituksen aineellisessa sisällössä valistuneen arvonmaksimoinnin kautta, mikä edellyttää osakeyhtiön kaikkien sidosryhmien huomioonottamista. Suomalaisessa yhtiöoikeudessa laajasti tunnustettu ja käsitelty valistunut arvonmaksimointi pyrkii kasvattamaan yhtiön kaikkien arvopapereiden arvoa yhtiön tulevia kassavirtoja maksimoimalla pitkällä aikavälillä. Yhtiöoikeuden yleiset periaatteet, vanha osakeyhtiölaki sekä pohjoismainen osakeyhtiöoikeus sekä osakeyhtiölain osakkeenomistajakeskeisyys korostavat edelleen voitontuottamistarkoituksen merkitystä. Yhtiöoikeudellista kenttää ei voida pitää ainoastaan osakkeenomistajakeskeisenä, mutta nykyinen osakeyhtiöoikeus ja osakeyhtiölaki tukeutuu voimakkaasti omistajakeskeiseen malliin. Yhteiskuntavastuun toteuttamiseen liittyy kiinteästi yhtiöiden toiminnasta aiheutuvien negatiivisten ulkoisvaikutusten minimointi. Negatiiviset ulkoisvaikutukset, kuten ympäristölliset ja sosiaaliset haitat, eivät saa suoraa huomiota osakeyhtiön tarkoitusta määrittävässä olettamasäännöksen sanamuodossa. Osa negatiivisista ulkoisvaikutuksista tulee huomioiduksi voitontuottamistarkoituksen aineellisessa sisällössä markkinoiden toiminnan ja sopimusten kautta, mikä on myös nykyisen osakeyhtiöoikeudellisen järjestelmän teoriapohjaisen tarkastelun lopputulos. Nykyinen osakeyhtiölainsäädäntö jättää negatiiviset ulkoisvaikutukset kuitenkin pitkälti erityislainsäädännön, sopimusten ja markkinoiden toiminnan varaan, mitä kautta ne voidaan siirtää yhtiöiden toiminnan kustannuksiksi. Osakeyhtiölain mukainen olettamasäännös voiton tuottamisen tarkoituksesta mahdollistaa heikon yhteiskuntavastuun toteuttamisen pääasiassa valistuneeseen arvonmaksimointiin sekä esimerkiksi markkinoiden toimintaan nojautuen. Kokonaisuutena voidaan myös todeta, että osakeyhtiöillä ja sen johdolla on suhteellisen laajat mahdollisuudet yhteiskuntavastuun toteuttamiseen voitontuottamistarkoituksen puitteissa. Vahvan yhteiskuntavastuun toteuttaminen jää kuitenkin tapauskohtaisen harkinnanvaraisuuden varaan ja yhtiön johdon toteutettavaksi, mikäli se on ylipäätään mahdollista nykyjärjestelmässä. Valistunut arvonmaksimointi ei siten edellytä tai mahdollista vahvan yhteiskuntavastuun toteuttamista kaikissa tilanteissa.
-
(2023)Tutkielma tarkastelee joulukuussa 2022 hyväksyttyä kestävyysraportointidirektiiviä (jäljempänä CSRD). Tarkoituksena on selvittää CSRD:n tuomia muutoksia ja pohtia sitä, miten sen velvollisuudet vaikuttavat siihen, millaisena ilmiönä osakeyhtiötä pidetään suomalaisessa yhtiöoikeudessa. Yritysten toiminnan ja kestävyyden välistä suhdetta hallitsevaa sääntelyä ja sitä koskevaa keskustelua on vaivannut kehitysvaiheessa olevan termistön monitulkintaisuus, kuten sanan ”kestävyys” avoimuus. Tutkielmassa tähän ongelmaan on pyritty vastaamaan tiivistämällä sääntelyssä kestävyysseikojen merkityksen vahvistumisen koko osakeyhtiöilmiölle luoma muutospaine yksittäisen tietokokonaisuuden tarkasteluun. Ilmastonmuutoksen kiistattoman merkityksen ja ilmastoon liittyvien tietojen raportoinnin yksityiskohtien hiomisen vaiheen vuoksi tarkasteltavaksi tietokokonaisuudeksi on valittu kasvihuonekaasupäästöjä koskevat tiedot. Kestävyysraportointidirektiivi velvoittaa yrityksiä raportoimaan sääntelyssä yksilöidyistä tiedoista, mutta raportointiprosessiin liittyvän tiedon keräämisen ja analysoinnin vaiheiden vuoksi direktiivistä seuraavia velvollisuuksia nimitetään tutkielmassa tietoisuusvelvollisuuksiksi. Muutoksen ja sen merkityksen kuvaamiseksi hahmotetaan yritysten kasvihuonekaasupäästöjä koskevat tietoisuusvelvollisuudet Suomessa voimassa olevan oikeuden, eli kirjanpitolain 3 a luvun mukaisesti. Luvulla on implementoitu muiden kuin taloudellisten tietojen raportointia koskevan direktiivin (NFRD) vaatimukset. Voimassa olevan oikeuden tarkastelusta havaitaan, että kasvihuonekaasupäästöjä koskevat tietoisuusvelvollisuudet ovat tällä hetkellä väljiä, eikä oikeudellisesti sitovaa velvollisuutta edes yritysten suorien päästöjen raportointiin ole. CSRD asettaa sääntelyn puitteet, mutta itse uudet tietoisuusvelvollisuudet konkretisoituvat komission delegoiduilla säädöksillä tulevaisuudessa annettavien sitovien eurooppalaisten kestävyysstandardien kautta. Tutkielmassa pohditaan kriittisesti myös standardien sisällön määrittämiseen liittyvää säädösvallan siirtoa sen monissa kerroksissa. Kestävyysstandardeista lokakuussa 2022 annettujen luonnosten pohjalta päädytään tiivistäen siihen, että tietoisuusvelvollisuudet laajenevat sitovana käsittämään myös yrityksen epäsuorat kasvihuonekaasupäästöt. Epäsuoruus tarkoittaa päästöjä, jotka eivät aiheudu yksittäisen yrityksen tai määräysvaltaan perustuvan konsernirakenteen sisältä, vaan päästölähteet sijoittautuvat yrityksen tai konsernin arvoketjuun. Yrityksen tulee havainnoida päästöjään koko arvoketjunsa alueella, ja pelkkien numeeristen päästötietojen raportoinnin lisäksi sen tulee tunnistaa kasvihuonekaasupäästöihin liittyviä vaikutuksia, riskejä ja mahdollisuuksia sekä jäsentää niiden pohjalta suunnitelmia, toimintamalleja ja tavoitteita. Osakeyhtiöoikeuden kontekstiin yhdistettynä kasvihuonekaasupäästöjä koskevien tietoisuusvelvollisuuksien hahmottelu nostaa määräysvaltaan perustuvan yhtiön määritelmän rinnalle arvoketjun. Arvoketjun oikeudellistumisessa tulee huomioida käsitteen laajuuteen ja dynaamisuuteen liittyvät haasteet. Eurooppalaisissa kestävyysstandardeissa arvoketjulle annetaan oikeudellinen määritelmä, joka kattaa kaikki yrityksen toimintaan liittyvät liikesuhteet ja ulottuu myös niiden ulkopuolelle, kuten yrityksen ja poliittisen sekä maantieteellisen ympäristön suhteeseen. Tutkielman lopuksi tilinpäätösoikeuteen kuuluvan kestävyysraportointisääntelyn havaitaan asettuvan osakeyhtiöoikeuden ydinalueelle niin, että CSRD:n luomien tietoisuusvelvollisuuksien ja nykyisen OYL:n olettamasäännöksen mukaisen osakeyhtiön tarkoituksen välille voi muodostua kitkaa. Tutkielman aikana tehtyjen havaintojen kimpun esitetään sopivan huonosti yhteen niiden teoreettisten mallien kanssa, joita on aikaisemmin hyödynnetty osakeyhtiön luonteen ymmärtämiseen Suomessa ja joilla on edelleen perusteltu osakeyhtiön tarkoituksen säilyttämistä osakkeenomistajien välineenä taloudellisen voiton tavoittelemiseen.
Now showing items 1-2 of 2