Browsing by Subject "osakkeenomistajakeskeisyys"

Kapitalismin ongelmakohdat saavat jatkuvasti enenevässä määrin osakseen kriittistä tarkastelua niin tiedeyhteisöltä, medialta kuin yrityssektoriltakin. Kritiikin ytimessä on ajatus siitä, että yritykset aiheuttavat voitontuottamiseen tähtäävällä toiminnallaan suuren osan yhteiskunnassa esiintyvistä sosiaalisista, ympäristöllisistä ja taloudellisista ongelmista, ja että tällaisten negatiivisten ulkoisvaikutusten tuloksena yritysten ja niiden omistajien katsotaan vaurastuvan yhteiskunnan kustannuksella. Osakkeenomistajien varallisuusarvon maksimointi kytkeytyy olennaisesti osakeyhtiöinstituution peruslähtökohtiin, ja näin ollen kapitalismin kritiikin voidaan katsoa kohdistuvan osaltaan niihin seikkoihin, joiden vuoksi osakeyhtiömuoto on poikkeuksellisen suosittu liiketoiminnan harjoittamisen väline yrityssektorin keskuudessa. Vastapuheenvuorona kritiikille Michael E. Porter ja Mark R. Kramer esittivät vuosina 2006 ja 2011 julkaistuissa artikkeleissaan teorian nimeltä creating shared value (”CSV”). CSV:llä tarkoitetaan menettelytapoja, jotka parantavat samanaikaisesti yhtiön kilpailukykyä sekä taloudellisia ja sosiaalisia olosuhteita niissä yhteisöissä, joissa yhtiö toimii. Yhtiöoikeuden näkökulmasta keskeisin ero yritysvastuun (corporate social responsibility, ”CSR”) ja CSV:n välillä on se, että siinä missä CSR nähdään voitonmaksimoinnista erillisenä ja sitä mahdollisesti rajoittavana tekijänä, CSV näkee toiminnan yhteiskunnallisten vaikutusten huomioimisen elintärkeänä tekijänä osakkeenomistajien voitonmaksimoinnin kannalta. Tutkielman tarkoituksena on analysoida, onko CSV yhteensovitettavissa Suomen nykyisen osakeyhtiösääntelyn kanssa. Tutkielmassa tulkitaan OYL 1:5:n sisältöä ja selvitetään, onko CSV voitontuottamistarkoituksen kriteerit täyttävää toimintaa, jonka voimassa oleva osakeyhtiösääntely mahdollistaa. Tavoitteena on selvittää, missä määrin OYL 1:5 sallii muiden sidosryhmien kuin osakkeenomistajien intressien huomioimisen yhtiön päätöksenteossa silloin, kun sidosryhmien huomioon ottamisen tarkoitus on pitkällä aikavälillä tuottaa voittoa osakkeenomistajille. Näissä kysymyksissä perehdytään oppiin valistuneesta arvonmaksimoinnista. Toiseksi tarkoituksena on analysoida, missä määrin voimassa oleva yhtiön hallinnoinnin viitekehys yhtäältä mahdollistaa ja toisaalta kannustaa yhtiön johtoa CSV-liiketoimintaan eli käytännössä yhtiön toiminnan yhteiskuntavaikutusten ja sidosryhmien etujen huomioon ottamiseen liiketoiminnallisessa päätöksenteossa. CSV tarkoittaa usein uudistuksia yhtiön organisaatiossa ja innovointia; tällaisia toimia rajoittavia rajapintoja ovat lähtökohtaisesti yhtiön toiminnan tarkoitus sekä yhtiön toimiala. Toisaalta yhtiön johdon välinpitämättömyys sidosryhmiä ja yhteiskuntaa kohtaan voi johtaa tappioihin yhtiölle. Tällaisessa tapauksessa päätöksenteon rajapintana on OYL 1:8:n johdon huolellisuusvelvollisuus sekä OYL 22:1:n mukainen johdon vahingonkorvausvastuu yhtiölle aiheutetusta vahingosta. Lähestymiskulmana on käytännöllinen lainoppi: tarkoituksena on testata yhtiöoikeuden piirissä muodostettuja systematisointeja ja teorioita CSV:n mukanaan tuomien liike-elämän ongelmatilanteiden kontekstissa. Tavoitteena on siten esittää OYL:n yleisiä periaatteita koskevia tulkintasuosituksia. Tulkinnassa noudatetaan oikeuslähdeoppia: lähtökohtana on lain sanamuodon tulkinta, jota tuetaan erityisesti lain esitöissä esitetyillä kannanotoilla. Oikeuskäytäntöön viitataan siltä osin, kuin sitä on käsiteltävistä kysymyksistä annettu. Tulkinnan apuna hyödynnetään sekä kotimaista että ulkomaista oikeuskirjallisuutta, minkä lisäksi erityisesti voitontuottamistarkoituksen analyysin yhteydessä tulkinta-aineistoon on otettu mukaan myös liiketaloustieteellistä aineistoa. Esitän tässä tutkielmassa muutaman keskeisen väitteen. Väitän, että vaikka yhtiön etu samastetaan usein osakkeenomistajien etuun, kyse on enemmänkin tosiasiallisesta kuin käsitteellisestä yhteydestä. Yhtiön residuaalikassavirran omistajina osakkeenomistajat lähtökohtaisesti hyötyvät aina yhtiön arvon kasvattamisesta, ja yhtiön etu johtaa siten lähtökohtaisesti osakkeenomistajien etuun. Osakkeenomistajien etu ei kuitenkaan ole sama asia kuin yhtiön etu, sillä esimerkiksi tilanteissa, joissa osakkeenomistajat pyrkivät toimimaan opportunistisesti suhteessa yhtiön velkojiin, osakkeenomistajien intressissä voi olla sellainen toiminta, joka tosiasiassa tuhoaa yhtiön arvoa. Pidän järkevänä tulkintana sitä, että yhtiön arvoa tuhoava toiminta ei voi missään tilanteessa olla yhtiön edun mukaista. Toiseksi väitän, että OYL 1:5:n tulkinnassa keskeinen oppi valistuneesta arvonmaksimoinnista on eräänlainen CSV-liiketoimintamallin oikeudellinen vastinpari. Esitän lisäksi, että valistunut arvonmaksimointi on paitsi mahdollinen ja mielekäs, myös pääsääntöisesti ainoa rationaalinen tapa tulkita OYL 1:5:n tosiasiallista sisältöä. Näin ollen CSV-liiketoiminnan periaatteet ja osakeyhtiön toiminnan tarkoitus nykymuodossaan eivät ole ristiriidassa keskenään. Kolmanneksi väitän, että OYL:n yhtiön johdon toimintaa määrittävä sääntely mahdollistaa CSV:n harjoittamisen lähes ongelmitta ja myös kannustaa siihen de jure, muttei välttämättä de facto. Näin ollen vastuu CSV-periaatteiden integroimisesta yhtiön liiketoimintaan siirtynee jossain määrin osakkeenomistajakollektiiville, mikä voidaan toisaalta nähdä myös ilmentymänä riskin ja kontrollin osakkeenomistajille yleisestikin allokoivasta osakeyhtiöinstituution taustaperiaatteesta.

Tutkielman aihe on rajattu käsittelemään osakeyhtiön tarkoitusta ja yhtiöiden yhteiskuntavastuuta. Tutkielmassa keskitytään analysoimaan osakeyhtiölain 1:5:n mukaisen olettamasäännöksen sisältöä ja tämän sisällön yhteensopivuutta verrattuna vahvan ja heikon yhteiskuntavastuun käsitteisiin. Osakeyhtiölain 1:5:n mukaisen olettamasäännöksen mukaan yhtiön tarkoituksena on voiton tuottaminen osakkeenomistajille. Heikossa yhteiskuntavastuussa eri pääomien, kuten inhimillisen, luonnonvarojen ja taloudellisen pääoman, katsotaan olevan toisilleen substituutteja ja vaihdettavissa keskenään. Tässä näkökulmassa yritykset pyrkivät huomioimaan ympäristö- ja sosiaaliset vaikutukset päätöksenteossaan ainoastaan silloin, kun näillä toimenpiteillä on positiivinen vaikutus yrityksen taloudelliseen suorituskykyyn. Vahvassa yhteiskuntavastuussa tämä ei ole mahdollista. Aihepiiriä käsitellään ensisijaisesti voimassa olevan lain näkökulmasta, mutta tutkielma sisältää myös laajoja elementtejä oikeustaloustieteestä tutkimuksesta, joiden käyttö on perusteltua erityisesti Suomalaisen yhtiöoikeuden oikeustaloustieteellistymisen seurauksena. Osakeyhtiöiden yhteiskuntavastuu on otettu erityisesti huomioon voitontuottamistarkoituksen aineellisessa sisällössä valistuneen arvonmaksimoinnin kautta, mikä edellyttää osakeyhtiön kaikkien sidosryhmien huomioonottamista. Suomalaisessa yhtiöoikeudessa laajasti tunnustettu ja käsitelty valistunut arvonmaksimointi pyrkii kasvattamaan yhtiön kaikkien arvopapereiden arvoa yhtiön tulevia kassavirtoja maksimoimalla pitkällä aikavälillä. Yhtiöoikeuden yleiset periaatteet, vanha osakeyhtiölaki sekä pohjoismainen osakeyhtiöoikeus sekä osakeyhtiölain osakkeenomistajakeskeisyys korostavat edelleen voitontuottamistarkoituksen merkitystä. Yhtiöoikeudellista kenttää ei voida pitää ainoastaan osakkeenomistajakeskeisenä, mutta nykyinen osakeyhtiöoikeus ja osakeyhtiölaki tukeutuu voimakkaasti omistajakeskeiseen malliin. Yhteiskuntavastuun toteuttamiseen liittyy kiinteästi yhtiöiden toiminnasta aiheutuvien negatiivisten ulkoisvaikutusten minimointi. Negatiiviset ulkoisvaikutukset, kuten ympäristölliset ja sosiaaliset haitat, eivät saa suoraa huomiota osakeyhtiön tarkoitusta määrittävässä olettamasäännöksen sanamuodossa. Osa negatiivisista ulkoisvaikutuksista tulee huomioiduksi voitontuottamistarkoituksen aineellisessa sisällössä markkinoiden toiminnan ja sopimusten kautta, mikä on myös nykyisen osakeyhtiöoikeudellisen järjestelmän teoriapohjaisen tarkastelun lopputulos. Nykyinen osakeyhtiölainsäädäntö jättää negatiiviset ulkoisvaikutukset kuitenkin pitkälti erityislainsäädännön, sopimusten ja markkinoiden toiminnan varaan, mitä kautta ne voidaan siirtää yhtiöiden toiminnan kustannuksiksi. Osakeyhtiölain mukainen olettamasäännös voiton tuottamisen tarkoituksesta mahdollistaa heikon yhteiskuntavastuun toteuttamisen pääasiassa valistuneeseen arvonmaksimointiin sekä esimerkiksi markkinoiden toimintaan nojautuen. Kokonaisuutena voidaan myös todeta, että osakeyhtiöillä ja sen johdolla on suhteellisen laajat mahdollisuudet yhteiskuntavastuun toteuttamiseen voitontuottamistarkoituksen puitteissa. Vahvan yhteiskuntavastuun toteuttaminen jää kuitenkin tapauskohtaisen harkinnanvaraisuuden varaan ja yhtiön johdon toteutettavaksi, mikäli se on ylipäätään mahdollista nykyjärjestelmässä. Valistunut arvonmaksimointi ei siten edellytä tai mahdollista vahvan yhteiskuntavastuun toteuttamista kaikissa tilanteissa.