Browsing by Subject "otaku"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2024)This thesis examines how otaku subculture has been considered in narratives of contemporary art. I will analyze how the relationship of otaku culture and art is presented in art historical bibliography and selected curatorial texts, with special attention on the usage and discourse on character (kyarakutaa) motifs. The materials consist of literature and articles on Japanese art history, art criticism and culture industry, as well as curatorial texts from two 2022 exhibitions About Character Painting and Nijigen-ha. The theoretical framework is based on the concept of cultural fields (Bourdieu 1993), and utilizes Baumann’s (2001, 2007) outline on conditions for artistic legitimization. Additionally, in the light of subculture studies, otaku culture and aesthetic theory concerning its semiotic nature will be reviewed. Many conditions have affected the way otaku character motifs have become a recurring topic within the history of fine arts. These include broader phenomena, such as the effects of culture policy and national branding linked to economic growth. Otaku motifs in art have also been connected to the rise of social media and alternative artistic practices that elude legitimized art institutions, such as museums and art universities. The differences in the operations and objectives within different cultural fields, i.e. the field of fine art and subcultural fields, manifest especially in how subcultural phenomena is treated within the field of fine art. In order to research otaku art beyond the perspectives that center national culture policy and art historical narratives built in the landscape of the 2000s, this work’s critical attention is expanded to include alternative institutions. By recognizing points of conflict between the systems pertaining to fine art and otaku subculture, I problematize the way low-hierarchical and amateur production modes have been capitalized to evoke appearances of authenticity and novelty in fine arts. Motifs associated with otaku culture came to the spotlight in art around the turn of the 21st century. Within over 20 years, artists’ affiliation with otaku culture and the overall nature of subcultural production have undergone changes that have not been sufficiently researched in academia. In the selected art historical examples and curatorial texts, we can observe narratives pointing to an artistic movement where visual conventions of otaku culture do not necessarily follow narratives of art that pose the use of character motifs as pastiches of otaku culture and media franchises. Instead, they are presented as modes of expression emerging from the environment of internet platforms, originating their formal mannerisms from contexts of subcultural production and amateur illustration. Many artists work within both otaku spaces and the field of fine art. Especially the two curatorial texts in focus emphasize young artists’ digital nativism, social media, as well as character imagery’s permeation into the everyday. Considering some current critical approaches of “otaku” art and character motifs, I suggest that this examination of more recent phenomena, such as these exhibitions, could open possibilities for new art historical knowledge.
-
(2018)Tutkin japanilaisissa tyttöjen ja naisten sarjakuvissa esiintyviä sukupuolittuneita nörtti-identitteejä ja niiden representaantioita. Japanissa on useita erilaisia nörtti-identitteettejä, jotka on jaoteltu pääosin sukupuolen ja kiinnostusten kohteiden mukaan. Tutkielmassani tarkastelen otaku, fujoshi ja fudanshi -tyyppien edustajia. Otaku on kattotermi nörteille, mutta viittaa stereotyyppisesti heteroseksuaalisesti epäonnistuneeseen ja sosiaalisesti kyvyttömään miesnörttiin. Termi voi myös viitata naisnörtteihin. Fujoshi viittaa japanilaisesta naisille suunnatusta homoeroottisesta viihteestä kiinnostuneeseen naiseen ja sen suora käännös on mätä tyttö. Fudanshi on johdettu fujoshista ja viittaa biologiseen mieheen, joka harrastaa edellä mainittua stereotyyppisesti naisten viihteeksi miellettyä homoerotiikkaa, sen suora käännös on mätä poika / mies. Kaikki nämä erilaiset nörtit ovat kärsineet huonosta maineesta japanilaisessa valtavirta-ajattelussa ja stereotyyppisesti heidät on nähty poikkeavina ja sukupuolensa epäonnistuneina edustajina, joiden on vaikea päästä naimisiin tai saada töitä. Tutkimus perehtyy näiden kategorioiden kuvaukseen ja niiden kautta ilmeneviä mahdollisia muutoksia niin ajattelussa nörttejä kohtaan kuin normatiivisessa sukupuolellisessa käytöksessä ja odotuksissa. Aineisto koostuu kuudesta 2000–2010 luvuilla ilmestyneestä, suositusta naisten tai tyttöjen mangasta: Kuragehime (Akiko Higashimura), Watashi ga motete dōsunda (Junko), Wotaku ni koi ha muzukashii (Fujita), Fudanshi kōkō seikatsu (Atami Michinoku), Sasaki to Miyano (Shō Harusono) ja Mashita no fudanshi-kun (Chihaya Kuroiwa), joiden kaikkien pää- ja sivuhahmoina esiintyy erilaisten nörttikategorioiden hahmoja. Sarjakuvien tarinat ovat luonteeltaan romanttisia, Fudanshi kōkō seikatsu'a lukuun ottamatta, sillä naisten ja tyttöjen manga on pääsääntöisesti rakkaustarinoihin nojaavaa, minkä lisäksi romanttiset suhteet paljastavat seksuaalisesti kyvyttöminä pidettyjen nörttikategorioiden konfliktin heteronormatiivisen yhteiskunnan kanssa. Tutkimus keskittyy eritysiesti naisnäkökulmaan, vaikka kaikki tutkimusaineiston nörtit eivät ole naisia, tutkimus keskittyy erityisesti nais-otakuihin fujoshien ohella. Fudanshit asettuvat stereotyyppisesti feminiiniseksi miellettyyn kategoriaan, joten he paljastavat osaltaan heteronormatiivisen yhteiskunnan rakenteita. Teoreettinen perusta tutkimukselle on Judith Butlerin teoria sukupuolen performatiivisuudesta, sukupuolen toisin toistamisesta ja sukupuolellisesta ymmärrettävyydestä. Japanilaiset nörttikategoriat paljastavat ulkopuolisuudellaan sukupuolen rakentuneen ja epä-essentiaalisen luonteen. Tämän lisäksi heteronormatiivisen yhteiskuntarakenteen kanssa konfliktissa olevat nörtti-identiteetit vastustavat valtavirtaiseen sukupuoliperformanssiin osallistumista. Tutkimuksen tuloksena on, että valtavirtayhteiskunnan kanssa konfliktissa olevat nörtit eivät parane poikkeavasta identiteetistään rakkauden voimalla ja assimiloidu valtavirtaan, vaan he pystyvät yhdistämään poikkeavan identiteettinsä ja suhteet toisiin ihmisiin. Nähtävissä on myös normatiivisen avioliittokeskeisyyden rapautumista ja parisuhderakeneteiden monipuolistumista. Suurin osa nörteistä joutuu kuitenkin pitämään identiteettinsä salaisuutena laajemmalta yhteiskunnalta.
Now showing items 1-2 of 2