Browsing by Subject "pääsiäinen"
Now showing items 1-4 of 4
-
(2018)Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan Helsingin Sanomien uskonnollista uutisointia uskonnollisista juhlista. Tutkimuksen tutkimuskysymykset ovat: (1) Mitä uskonnollisista juhlista uutisoidaan Helsingin Sanomista (2) Miten uskonnollista juhlista kirjoitetaan ja (3) Onko uskonnollisten juhlien uskonnollisten uutisoinnin näkyvyydessä eroja tai muutoksia tarkasteluajanjaksolla. Tutkimus on laadullinen ja tutkielman aineiston analysointimetodina on käytetty sisällönanalyysia. Helsingin Sanomat on valittu tutkimuksen aineistolähteeksi, sen valtakunnallisuuden ja laajan levikin johdosta. Helsingin Sanomilla on merkittävä yhteiskunnallinen asema ja sanomalehti on osa suomalaista yhteiskuntaa sananvapauden johdosta. Tutkimusaineisto on kerätty 2011–2016 välisenä aikana ilmestyneistä Helsingin Sanomista. Analysoitavaksi tutkimusaineistoksi on valittu neljä tarkkailujaksoa. Nämä tarkkailujaksot ovat joulu, pääsiäinen, ramadan ja hanukka. Tutkimuksen tarkkailujaksot ovat valittu mukailemaan Suomen ja erityisesti pääkaupunkiseudulle ominaista uskonnollista kenttää. Aineistosta ilmeni, että Suomen uskonnollinen kenttä heijastuu Helsingin Sanomien uutisointiin. Kristillisistä juhlista uutisointiin verrattain enemmän ja monipuolisemmin kuin islamin ramadanista. Samoin vähemmistöuskonnon asemassa olevasta juutalaisten hanukkasta uutisointiin ramadania vähemmän. Helsingin Sanomien uskonnollinen uutisointi kristillisistä juhlista toistivat uskonnolliseen juhlaan liittyviä teemoja tarkkailujaksojen sisällä. Samoin ramadanista uutisointi keskittyi ramadanin paastoon ja id al-fitrin viettoon. Aineistosta ilmeni myös ramadanista uutisoinnin kasvu, joka selittyy kasvaneen maahanmuuton ja uskonnon kentän monimuotoistumisella Euroopassa ja Suomen uskonnollisella kentällä. Hanukkaan liittyvän uutisoinnin vähyys voidaan nähdä olevan sidoksissa juutalaisten vähäiseen määrään Suomen uskonnollisessa kentässä. Tutkimuksen perusteella tuli yksiselitteisesti ilmi, että kristillisillä juhlapyhillä on vahva asema ja merkitys suomalaisessa yhteiskunnassa. Kuitenkin on selvää, että Helsingin Sanomien tarkoitus ei ole toimia yhteiskunnallisena kalenterina uskonnollisista juhlista. Tutkimuksessa ilmeni, että Helsingin Sanomien uutisoimista uskonnollisista juhlista ilmeni ensinnäkin luterilaisten perinteiden näkyvyys ja toiseksi Suomen uskonnollisen kentän monimuotoistuminen, erityisesti islamin myötä, tutkimuksen tarkkailujaksojen aikana.
-
(2018)Tämän pro gradu -tutkielmani tavoitteena on luoda käsitys pääsiäisen vietossa tapahtuneista muutoksista Suomessa 1900-luvun jälkipuoliskolla. Taustalla vaikuttaa ajatus pitkäperjantaista merkittävimpänä juhlapäivänä ennen tutkittua aikaa. Pyrin ottamaan selvää painopisteen mahdollisesta siirtymistä pitkäperjantailta pääsiäispäivälle. Lähteinä tutkimuksessani käytän kolmen seurakunnan kirkkopäiväkirjoja ja kirkollisten ilmoitusten kirjoja, jotka olen kerännyt pääsiäisen ajalta kymmenen vuoden välein 1945–2005. Lähteiksi valikoituivat Parikkalan kirkon, Kittilän kirkon ja suomalaisen seurakunnan osalta Vaasan kirkon kirkkopäiväkirjat sekä kirkollisten ilmoitusten kirjat. Pääsiäisellä tarkoitetaan yhdeksän päivän jaksoa, joka alkaa palmusunnuntaista ja päättyy toiseen pääsiäispäivään. Lähteistä on havaittavissa niiden suppeneminen kohti vuosituhannen vaihdetta tultaessa. Tutkimuksen painopiste on muun tutkimuskirjallisuuden referoinnin sijaan lähteissä ja niiden sisällön analyysissa. Pääsiäisen ajan tilaisuutta suunnitellessaan pappi käyttää ohjeenaan kirkkokäsikirjaa. Kirkkokäsikirjasta oli tutkimuksen vuosikymmeninä käytössä useita eri versioita. Merkittävimmin sitä uudistettiin vuonna 1968 ja uudestaan vuosituhannen vaihteessa. Myös virsikirjan uudistuminen vuonna 1986 on tutkielmani kannalta merkittävää. Päädyn tutkielmassani kyseenalaistamaan sekä pitkäperjantain että pääsiäispäivän aseman suosituimpana pääsiäisen juhlapäivistä. Seurakuntien kirkkopäiväkirjojen perusteella ei voida sanoa yksiselitteisesti painopisteen siirtyneen pääsiäispäivälle. Sen sijaan kiirastorstai on muodostunut suosituimmaksi pääsiäisen päivistä tutkimuksen loppua lähestyttäessä. Ehtoollisen vietto pääsiäisenä on lisääntynyt huomattavasti, mutta samalla kirkossa kävijöiden määrä on merkittävästi laskenut. Yhteiskunnassa tapahtuneiden muutosten myötä jumalanpalveluselämään osallistuminen on muuttunut. Television ja radion yleistymisen on johtanut siihen, että tilaisuuksiin on ollut mahdollista osallistua myös kotoa. Tutkittuna ajanjaksona pääsiäisen tilaisuudet ovat seurakunnissa esimerkiksi hiljaisen viikon iltatilaisuuksien myötä monipuolistuneet. Musiikkiin ja lasten osallistumiseen on myös alettu panostaa jumalanpalveluselämässä. Ahtisaarnat ovat olleet merkittävä osa pääsiäisen viettoa tutkituissa seurakunnissa. Ahdit saarnattiin usein hiljaisen viikon iltatilaisuuksissa ja myös ehtoollinen tuli osaksi tilaisuuksia Vaasassa vuonna 1965 ja Parikkalassa vuonna 1975.
-
(2016)Tutkimuksessa selvitetään, millaisena perhejuhlat perinteisissä naistenlehdissä representoidaan. Työn lähtökohtana on ymmärtää lehtien juhlaesityksissä muotoutuva perhe idealisoiduksi kuvaksi perheestä, joka ei siten saa vastinettaan todellisuudesta. Tutkimuksessa halutaan tietää, millainen on perhejuhlien perhe kokoonpanoltaan ja millaisten elementtien, esimerkiksi rituaalien ja esineiden varaan onnellinen perhejuhla rakentuu. Perhejuhlissa muotoutuvaa perheyhteisyyttä tarkastellaan Emil Durkheimin yhteisöllisyyttä käsittelen teoriaan avulla, erityisesti Durkheimin pyhä-profaani erottelu on työssä keskeinen. Toinen tärkeä lähestymistapa on materiaalinen sosiologia, jonka lähtökohtana on ottaa sekä inhimilliset että ei-inhimilliset asiat vuorovaikutuksen muotoutumisessa huomioon. Lisäksi esineet ja asiat ovat erilaisten tunteiden, kuten onnellisuuden kasvualustoja. Tutkimuksen aineistona ovat Kotiliedet ja Kodin Kuvalehdet vuosilta 1987 & 1988, 2007 & 2008 sekä 2015, eli työssä vertaillaan, miten perhejuhlaesitykset ovat muuttuneet ja toisaalta pysyneet samanlaisina ajankohtien välillä. Tutkimuksen päämielenkiinnon kohteena on kolme suosituinta vuotuisjuhlaa: joulu, pääsiäinen ja juhannus. Aineiston ollessa pääosin kuvallista on aineistoa ensin luokiteltu sisällönanalyysin avulla, ja tämän jälkeen analyysiä on syvennetty semioottisin menetelmin. Kaikkein selvimmät muutokset tarkasteluajankohtina koskevat valmistelurituaalien sekä lapsikeskeisyyden lisääntymistä 2000-luvulle tultaessa. Nämä kaksi tekijää ovat osin yhteydessä toisiinsa, sillä lapset ottavat osaa juhlavalmisteluihin. Lisäksi lapsille suunnattuja rituaaleja on uudemmissa aineistoissa enemmän. Tulkitsen muutoksen olevan yhteydessä perhemyönteisten arvojen lisääntymiseen yhteiskunnassa. Kolmas muutos koskee perhekokoonpanojen monipuolistumista erityisesti 2015 vuoden aineistossa. Tosin ydinperhe on kaikkina ajankohtina hallitsevin perhemuoto. Naistenlehdissä rakentuva perheunelma on muutoksista huolimatta pysynyt melko samanlaisena koko tarkasteluajanjakson. Perinteet ovat perhejuhlissa hyvin tärkeässä asemassa niin esineellisyydessä kuin rituaalisessa toiminnassakin. Toinen muuttumaton asia juhlakuvauksissa on naisen rooli juhlien pääjärjestelijänä. Äiti representoituu juhlakuvausten sydämeksi ja perheen hyvinvointi on hänestä lähtöisin. Lisäksi koti ja juhannuksen juhlinnassa luonto piirtyvät pyhinä arvoina esiin. Perhejuhlaesityksissä joulu on muuttunut kaikkein vähiten, ja se on kaikkina ajankohtina eniten palstatilaa saanut juhla. Joulu representoituu vuoden tärkeimmäksi juhlaksi, ja tulkitsen joulun painoarvon olevan perheunelman rakentumisessa kaikkein merkittävin. Pääsiäinen ja juhannus muuttuivat 2000-luvulle tultaessa. Pääsiäinen avautui osittain ystävien kanssa juhlittavaksi kun taas juhannuksen hääkeskeisyys vaihtui pienen lähipiirin kanssa vietettäväksi juhlaksi.
-
(2015)Tutkielmassa tarkastellaan Pentateukin pääsiäislainsäädännön kehitystä Exoduksen kirjassa (23:15 & 18; 34:18 & 25), Deuteronomiumissa (16:1–8, 16), Leviticuksessa (23:5–8) sekä Numerissa (28:16–25). Pääsiäispyhän ajankohtaan kietoutuvat niin pesah kuin happamattoman leivän juhlakin. Tässä tutkimuksessa pyritään vastaamaan kysymykseen: ”Minkälaisena näyttäytyy pääsiäisen kehityksen kaari näiden tekstien kautta?”. Vaikka kaikki tämän tutkimuksen lait ovat selvästi parallleelisia toisilleen – ne alkavat juhlan ajankohdan määrittelyllä ja ovat genreltään (määrääviä) lakitekstejä – on niissä kuitenkin eroja, joita saadaan tarkasteluun tekstien vertailun avulla. Liitonkirjan samaan aikaan vietettävä juhla ei sisällä lainkaan mainintaa pesahista ja Deuteronomiumin laissa taas vältetään nimeämästä happamattoman leivän juhlaa. Exoduksen 34. luvun laki puolestaan sekoittaa hyvin hienovaraisesti Deuteronomiumin pesahin piirteitä Liitonkirjan happamattoman leivän juhlaan. Tutkimuksessa esitellään myös erilaisia ratkaisuja, joita esitetty kahden pääsiäiseksi ”yhdistyvän” juhlan tai pyhän mahdollisista alkuperistä. Lisäksi tutkielmassa pohditaan motiiveja niille muutoksille, joita tekstissä on, sekä sivutaan kysymystä siitä, ovatko muutokset olleet tahallisia vai tahattomia. Suurena motivaationa Deuteronomiumissa on pyrkimys kultin keskittämiseen, joka huokuu myös sen juhlalainsäädännössä. Leviticuksen ja Numerin pääsiäislait muodostavat kuvastimen, johon Exoduksen ja Deuteronomiumin lakeja heijastellaan. Lisäksi tarkastelen myös niiden keskinäisiä eroja. Tässä tutkielmassa suhtaudutaan kriittisesti juhlia koskevan lainsäädännön käyttöön kulloisenkin ajan elämäntavan indikaattoreina ja uskontohistorian kantajina sellaisenaan. Tekstit saattavat kaikua mennyttä maailmaa, mutta ovat kuitenkin niin lyhyitä ja useita kerrostumia sisältäviä, että varmojen johtopäätösten tekeminen on hyvin vaikeaa. Tutkimuksessa pyrin kohdistamaan siihen, mitä teksti kertoo sen ”nykyisessä” muodossaan ja nykyisellä paikallaan Pentateukissa. Vaikka Pentateukin kokoonpano on ollut melko vakiintunut jo toisen temppelin ajalta asti, on silti mahdollista tehdä jonkin verran vertailua pääsiäislainsäädännöstä masoreettisen tekstin, Septuagintan ja Samarialaisen Pentateukin välillä. Pääsiäinen rakentaa kansallista identiteettiä viittaamalla Egyptistä lähtemiseen samalla kun siihen liittyy ehdottomia määräyksiä muun muassa uhrikultista ja rituaalisesta puhtaudesta. Happamattomalla leivällä ja kiellolla uhrata hapatetta sisältävää alttarilla on lopulta melko paljon tekemistä toistensa kanssa. Vaikka tekstien antama kuva pääsiäisestä on välillä jopa ristiriitainen, täydentävät ne myös toisiaan merkittävällä tavalla. Tämä ohjaa lukijaa löytämään juhlapyhän, jolla on syviä uskonnonhistoriallisia merkityksiä. Tämän juhlapyhän ydin on moninainen.
Now showing items 1-4 of 4