Browsing by Subject "pankkipako"

Talletussuojalla on vakiintunut rooli yhtenä osana yhteiskunnan taloudellista suojaverkostoa. Pankkien ollessa keskeisessä roolissa valtioiden rahoituksen välitystoiminnassa on tärkeää kiinnittää huomiota pankkijärjestelmän toimivuuden ylläpitämiseen ja suojaamiseen. Pankit mahdollistavat rahoituksen tehokkaamman kanavoitumisen kohti tuottavampia kulutus- ja investointipäätöksiä, joista on koko yhteiskunnan taloudelliselle kehitykselle hyötyä. Näin ollen pankkijärjestelmän toimintaa tulee suojata tehokkaasti, jotta pankit kykenevät toimimaan tarkoituksenmukaisesti, eikä pankkijärjestelmän toiminta häiriinny edes talouden turbulenttisina aikoina. Talletussuojan perimmäisenä tarkoituksena on ylläpitää ja suojata kriisiherkkien rahoitusmarkkinoiden ja pankkijärjestelmän luotettavuutta ja tasapainoa kaikissa talouden tilanteissa. Konkreettisesti tämä näkyy tallettajien varojen suojaamisena ja sitä kautta tallettajien luottamuksen ylläpitämisenä pankkijärjestelmän toimintaan. Tallettajien luottamuksen ylläpitämisen taustalla on pankkijärjestelmän toimintaympäristön suojaaminen ja paniikinomaisten talletusten nostotarpeiden ehkäiseminen. Toimintakykyisen pankkijärjestelmän suojaaminen on taas välttämätön elinehto rahoitusmarkkinoiden toiminnalle. Talletussuojan suurimpana haasteena pidetään yleisesti pankkien liiallista riskinottoa. Talletussuojan katsotaan vähentävän pankkien ja tallettajien kannusteita monitoroida sijoitustensa riskipitoisuutta. Tallettajilla ei ole suurempia kannusteita kiinnittää huomiota kohdepankkiensa riskiprofiiliin tai niiden riskinoton lisääntymiseen omien varojen ollessa joka tapauksessa suojattuina. Pankeilla on näin insentiivi nostaa riskitasojaan, koska tallettajien markkinakuri on löyhentynyt ja näin lisääntynyt riskinotto ei välttämättä nosta tallettajien korkovaatimuksia samassa suhteessa. Pankkiin virtaa näin halvempaa talletussuojattua lainarahaa, jolloin pankin on kannattavampaa rahoittaa toimintaansa ennemmin halvemmalla lainarahalla kuin omalla pääomalla. Tämä voi mahdollistaa suuremman velkavivun avulla paremmat tuotot. Pankkien riskinoton on nähty osin johtuvan myös moraalikadosta. Talletussuoja alentaa pankkien moraalista korvausvastuuta, jolloin pankeille muodostuu kannuste lisätä riskinottoaan, koska riskinotosta saatavat tuotot voidaan jakaa pankin ja sen osakkaiden kanssa, kun taas mahdollisen pankin sijoitusten epäonnistumisen maksaisi lopulta talletussuojarahasto tai viimeistään valtio ja veronmaksajat pankin ajautuessa liian suuren riskinoton takia konkurssiin. Voidaan siis sanoa, että talletussuoja on ikään kuin kaksiteräinen miekka, toisaalta se antaa rahoitusmarkkinoille ja kaikille talouden toimijoille suojaa ja turvaa, mutta toisaalta turvallisuudentunne voi johtaa näiden toimijoiden riskipitoisempaan käyttäytymiseen. Talletussuojajärjestelmän tavoitteena on siten luoda mahdollisimman optimaalinen talletussuoja, joka toisaalta suojelee rahoitusjärjestelmää ja ennaltaehkäisee talouden kriisitilanteita, mutta toisaalta aiheuttaa mahdollisimman vähän negatiivisia ulkoisvaikutuksia taloudessa. Haitallisten ulkoisvaikutuksien ehkäisemisessä tulee keskittyä talletussuojajärjestelmän rakenteellisiin ja institutionaalisiin ratkaisuihin, jotka pyrkivät toiminnallaan lievittämään talletussuojan negatiivisia vaikutuksia. Toimivissa talletussuojajärjestelmissä yhdistyy talletussuojan tasapainottava vaikutus sekä sen negatiivisia ulkoisvaikutuksia lieventävä järkevä suunnittelu ja valvonta. Tärkeimpinä talletussuojajärjestelmän rakenteellisina ratkaisuina pidetään yleisesti talletussuojan kattavuutta, kannatusmaksujen hinnoittelua sekä institutionaalista ympäristöä, koska niillä on merkittävä vaikutus siihen, miten tehokkaasti talletussuoja toimii.