Browsing by Subject "panostus"

Tiivistelmä – Referat – Abstract Työssä tarkastellaan kolmen eteläamerikkalaisen lukioikäisen vaihto-oppilaan kokemuksia suomen oppimisesta ja käytöstä Suomessa kuuden kuukauden mittaisen seurantajakson aikana. Tutkielman teoriatausta ammentaa sosiokulttuurisesta oppimisen teoriasta sekä sen sisältä nousseesta ekologisesta näkökulmasta oppimiseen. Tästä teoriataustasta ovat peräisin käsitteet toimijuus, tarjouma ja panostus, joita tarkastellaan suhteessa vaihto-oppilaiden kokemuksiin suomen oppimisen mahdollisuuksista niin koulussa kuin vapaa-ajalla. Informantit eivät olleet opiskelleet suomea ennen vaihtovuotta lukuun ottamatta yhtä informanttia, joka oli opiskellut suomen alkeita joitakin oppitunteja. Ensisijaisena aineistona on käytetty puolistrukturoituja teemahaastatteluja, joita on kolme kultakin kolmelta vaihto-oppilaalta. Keskeinen esimerkeissä käytetty aineisto litteroitiin. Haastatteluaineiston tukena käytettiin vihkoja, joihin informantit keräsivät itseään kiinnostavia suomenkielisiä sanoja. Tutkielman tulokset viittaavat siihen, että informantit suhtautuivat vaihtoaikaan Suomessa monikielisenä ja -kulttuurisena kokemuksena, jossa suomen kielen oppiminen oli yksi mahdollinen tavoiteltava päämäärä monien erilaisten uusien kokemusten joukossa. Vaihto-oppilaat kuulivat paljon suomea lukiossa, olivat pääosin aktiivisesti tekemisissä isäntäperheensä kanssa ja tutustuivat myös paikallisiin ikätovereihin. Suomen oppiminen ei kuitenkaan tapahtunut kenenkään tutkittavan kohdalla helposti tai automaattisesti, vaan edellytti aktiivista toimijuutta ja panostusta. Kaksi kolmesta informantista panosti vahvasti suomen oppimiseen, kumpikin hieman erilaisilla tavoilla. Informanteista erityisesti yksi näytti hyödyntävän tehokkaasti kaikenlaisia ns. vapaita, eli muita kuin kielen oppimiseen suunniteltuja tilanteita, oppiakseen ja käyttääkseen suomea. Suurin haaste vaihto-oppilailla näytti olevan se, että paikalliset puhuivat heille useimmiten englantia, myös isäntäperheissä. Yrityksistään huolimatta tutkittavat eivät saaneet isäntäperheitä puhumaan kanssaan suomea tarpeeksi omiin toiveisiinsa nähden. Isäntäperheet näyttäisivätkin kaipaavan enemmän koulutusta siinä, miten suomea voi käyttää sitä heikosti osaavan henkilön kanssa. Paikallisten ikätovereiden kanssa kaksi informanteista puhui jonkin verran suomea, mutta pääkielenä oli englanti. Yksi tutkittavista kuitenkin tutustui paikalliseen ystävään, jonka kanssa hän käytti vuoroin espanjaa ja vuoroin suomea, mitä hän piti yhtenä parhaista mahdollisuuksista harjoitella suomen puhumista. Kaksi informanteista kävi koko seurantajakson ajan vapaan sivistystyön järjestämillä suomen kielen oppitunneilla, joiden he kokivat olevan osittain hyödyllisiä mutta samalla riittämättömiä oppiakseen puhumaan suomea. Itseopiskelun merkitys korostui. Kaikki informantit pitivät lisäksi lukion espanjan kielen (eli ensikielensä) tunteja hyödyllisinä suomen oppimisen tilanteina. Suomeen tulevien lukioikäisten vaihto-oppilaiden suomen kielen oppimista ei ole juuri tutkittu aiemmin. Työssä ehdotetaan erilaisia mahdollisia aiheita jatkotutkimukselle, jossa myös aineistoa ja metodeja voisi laajentaa käsittämään esimerkiksi informanttien päiväkirjamerkintöjä tai keskustelunanalyysia.