Browsing by Subject "pedagogiikka"
Now showing items 1-20 of 22
-
Dialogin monet äänet : dialogisuus suomalaisessa kasvatustieteessä Gadamerin hermeneutiikan valossa (2020)Dialogicality is an actual topic in pedagogical studies. Both in theoretical and ordinary speech, the term is often used as a synonym of discussion and interaction. The use of the concept, however, only seldom reveals the equivocal nature of the phenomenon. In pedagogical discourses, it is often difficult to discern the background conceptions or theories determining in each case the concept of dialogue. The aim of the present study is to address this challenge and help to clarify the situation by examining the various ways in which dialogicality has been understood in pedagogical studies in Finland in the 21st century. The research material consisted of 24 international research publications written in English. The material was first studied in relation to the notions and definitions of dialogicality put forward in them, and these were then analysed in the light of Hans-Georg Gadamer’s hermeneutical philosophy. The research questions to be answered were: 1. How is dialogicality defined in the pedagogical research in Finland during the las two decades 2. What do these conceptions reveal of the understanding of dialogicality, when related to Gadamer’s phenomenological-hermeneutical understanding of its nature? The research combines two different approaches: the material was organized with the method of systematic literature review and it was analysed through philosophical research. The study’s vantage point, and the theoretical framework directing its questioning, was constituted by the phenomenological-hermeneutical thought of Hans-Georg Gadamer. According to the results of the study, there are four central theoretical frameworks defining the research of dialogicality in the pedagogical research in Finland in the 21st century. Apparently, the studies are to a certain extent compatible with each other in their thematic content and in their descriptions of interconnected phenomena, but their ways of understanding the nature of dialogicality prove to be incommensurate. When analysed with the help of Gadamer’s hermeneutics, the research also shows itself as internally divided: the decisive differences are, firstly, whether dialogicality is understood as communication of knowledge, and secondly, whether dialogue is understood instrumentally as a method. With the help of Gadamer’s hermeneutical though, the study attempts to clarify the phenomenon of dialogue and to sharpen the required conceptual grasp and so to elaborate pedagogical research of dialogicality.
-
(2021)Previous research has shown that there is deficiency in the quality of early childhood education of children under the age of three. The purpose of this study is to describe with discourse analysis what kind of meanings teachers give to successful pedagogy in their narratives. In addition to discourse analysis, I reason the meanings given to successful pedagogy with National Evaluation Center’s (Karvi) process factors of quality (Vlasov ym., 2018). The main question of this study is how teachers working with children under the age of three speak about successful pedagogy. The material of the study was collected with a questionnaire that was shared in two early childhood education related Facebook groups. The material consisted of 32 narratives where teachers that work with children under the age of three talk about a pedagogically successful day. The material was analyzed with discourse analysis. The analysis and interpretation were strongly based on social constructionism that emphasizes the material as the object of the study. Four larger interpretative repertoires were found from the narratives of the teachers. These repertoires were: Adult meets child, Learning is holistic, Everyone knows what they are doing and The repertoire of insufficiency. These interpretative repertoires represented the most crucial meanings given to successful pedagogy. The repertoires performed in the narratives partly overlapped and parallel. The teachers of early childhood education emphasized sensitive and individualized encounter and interaction that takes a child's interests into account. Learning was seen holistic, and it was typically placed in situations of basic care and small group action. In the aspect of Karvi’s process factors of quality there is still need for improvement in the quality of early childhood education of children under the age of three. The lack of goal-directed pedagogy and support of peer interaction in the narratives arouses a question whether the concept of participation is understood inadequately.
-
(2019)(Objective.) Earlier studies have indicated, that reading can improve and refine one’s ability to empathise. Whilst completing my bachelor’s thesis, I indicated critically with research and studies surrounding the exploration on the effect reading and literature can have on human empathy. Four important matters were found and concluded in researches: transportation, narrativity, identifying with a positive character and customs of reading. The research purpose in this thesis is to explore the concept of preventing bullying through literary tools, based on the evidence of these four important matters. The aim of this study was to design, put into practise and evaluate pedagogical application, which is designed to use literature and these four important matters to prevent bullying. In pedagogical application, designed in this thesis, literature, narrativity, identifying with a positive character and customs of reading was used to help children accomplish experiences of transportation and perezhivanie. In the following thesis I propose to introduce and analyse the pedagogical application as an example to use literature as a concise example on how teachers and pedagogical staff can utilise literature as a measure of preventing bullying in schools. (Method.) I accomplished this study using methods of qualitative and action research. The participants of this study were eleven second-graders from an elementary school in Helsinki. As a study material I used interviews and collected textual material created by children, who took part in the pedagogical application. In the application I used drama and literature as a means as of which to work with our subject – bullying. We read one story of Pekka Töpöhäntä -book series written by Gösta Knutsson. I analysed the collected material by discursive analysis and researched the verbal content created by children. (Results and conclusions.) The results of this study attribute with experiences of transportation and perezhivanie. However, the results are by no means fully conclusive, as the research did not consider all means and circumstances surrounding the collection of data. The results give small indications of what may have created a feeling of transportation and perezhivanie amongst children responding at the time, it is however not possible to make generalized conclusions based on this evidence. The pedagogical application I have created is a partly successful tool, which aims to develop and improve understanding of how literature can be used as a successful method and tool to prevent bullying. By following research, it is possible to examine those parts of the pedagogical application, which have or have not shown effect on progressing the perceptions bullying in amongst children.
-
(2015)The interest in the use of games in education is increasing and game-based learning is seen as an effective way to teach knowledge and skills and to motivate students. Nowadays, the amount of games designed especially for teaching and learning purposes, the learning games, is growing and research on the impact of their use is increasing. However, the existing research data on the use of learning games is still inadequate and a pedagogical model for their use has not yet been developed. This study aims to give an overview of the research on learning games and show gaps in the research field. Furthermore, it focuses on the pedagogical use of the learning games. The research method used was qualitative meta-analysis, which allowed both the qualitative as well as quantitative studies to be synthesized. A systematic model was used to collect the research data. Prior to the data collection, key words and databases were defined. Moreover, the articles had to meet predefined inclusion criteria. Finally, the research data consisted of 35 empirical studies on learning games, which were published between 1998 and 2013 and examined the use of learning games of students under 18 years old. A special coding matrix was developed in order to code both quantitative and qualitative information. At the synthesizing stage, the coded information was grouped and compared. Based on the results of this study, the learning game research focuses on the use of learning games of over seven year old students. The studies, especially, concentrated in mathematics and were mostly single teaching experiments. From the pedagogical point of view, teacher's role was highly important when integrating learning games into teaching. Moreover, evidence supporting the use of learning games in small groups was found to enhance learning and joint knowledge creation. The pedagogical models of learning games found in the research data were often ambiguous. Thus, in the future, the research of learning games should pay more attention to the underlying pedagogical models of learning games. In addition, it should focus more on developing a pedagogical model where playing the game is merely part of the greater teaching process.
-
(2023)Tämän laadullisen tutkimuksen aiheena on kohteliaisuuden eri ilmausten ja muotojen opettaminen espanjan vieraan kielen oppiaineessa suomalaisissa kouluissa. Kohteliaisuus on kulttuurisidonnaisuutensa vuoksi tärkeä osa opetusta, jotta oppilaiden ja opiskelijoiden kommunikatiiviset ja pragmaattiset taidot kehittyvät kohdekielessä. Tutkimuksessa selvitetään, mitä kohteliaisuuden muotoja ja ilmaisuja espanjan vieraan kielen oppiaineessa opetetaan, kuinka paljon ja miten kohteliaisuutta opetetaan. Lisäksi tarkastellaan sitä, kuinka tärkeänä kohteliaisuuden opettamista pidetään sekä kohteliaisuuden opettamisen tämänhetkistä tilaa espanjan vieraan kielen opetuksessa. Tutkimukseni taustalla on muun muassa Leechin (1983) sekä Brownin ja Levinsonin (1987) kohteliaisuusteoriat ja Searlen (1969) teoria puheakteista. Tutkimukseni pohjautuu aiempaan tutkimukseen kohteliaisuuden opettamisesta ja oppimisesta (Landone 2009; Paloranta 2019; Brodersen 2020). Lisäksi tarkastelen, miten perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelmien perusteet (POPS 2014; LOPS 2019) määrittävät kohteliaisuuden opettamisen osana vieraiden kielten opetusta, tavoitteita ja sisältöjä. Tutkimuksen aineisto on kerätty strukturoidun kyselylomakkeen avulla. Kyselyyn osallistui 16 espanjan vieraan kielen opettajaa. Tutkimus osoittaa, että espanjan opettajat keskittyvät opettamaan eniten pyyntöjä, anteeksipyyntöjä, tervehdyksiä, kiittämistä sekä espanjan kielen tunnuksenomaista por favor -pyynnön käyttöä. Näiden lisäksi opetetaan muun muassa myös kohteliaiden lauseiden muodostamista erilaisilla strategioilla sekä kohteliaisuuden kulttuurisidonnaisia eroavaisuuksia, kuten tervehdysten monipuolista käyttöä espanjan kielessä. Vastauksista selviää, että kohteliaisuutta opetetaan paljon ja monipuolisesti käyttäen erilaisia aktiviteetteja ja menetelmiä, joista eniten korostuvat suulliset ja kirjalliset aktiviteetit sekä kuullun ymmärtäminen. Tuloksista ilmenee, että vastaajat kokevat kohteliaisuutta opettavan tarpeeksi ja he pitävät kohteliaisuuden opettamista tärkeänä, sillä se on osa viestintää ja viestintätaitoja, kieltä ja kulttuuria. El tema de esta investigación cualitativa es la enseñanza de diferentes formas y expresiones de cortesía en el español como lengua extranjera (ELE) en escuelas y colegios finlandeses. Debido a su naturaleza cultural, la cortesía forma una parte fundamental de la enseñanza para que los aprendices desarrollen sus habilidades comunicativas y pragmáticas en la lengua meta. En este trabajo investigamos qué formas y expresiones de cortesía se enseñan, cómo y cuánto se enseña la cortesía en ELE. Asimismo, investigamos también cuánta importancia la cortesía tiene en la enseñanza y cuál es su estatus actual, con el propósito de ganar un mejor entendimiento sobre la enseñanza de la cortesía en la enseñanza de ELE. Basamos nuestra investigación en las teorías de la cortesía de Leech (1983) y Brown y Levinson (1987), y también en la teoría de los actos de habla de Searle (1969), entre otros. La investigación también se basa en los estudios anteriores sobre la enseñanza y aprendizaje de la cortesía (Landone 2009; Paloranta 2019; Brodersen 2020). Además, estudiamos cómo el Currículo nacional de educación de Finlandia (POPS 2014; LOPS 2019) define y destaca la enseñanza de la cortesía como parte de la enseñanza, los objetivos y contenidos de las lenguas extranjeras. Los datos de nuestro estudio han sido colectados mediante una encuesta estructurada. 16 profesores de español como lengua extranjera participaron en la investigación. Los resultados muestran que los profesores de ELE enseñan más peticiones, disculpas, saludos, agradecimientos y el uso de por favor. Además de estas, los participantes también enseñan, entre otros, la formación de oraciones y enunciados corteses mediante diferentes estrategias, y las diferencias culturales en cuanto a la cortesía, como el uso de los saludos en el español. Las respuestas de los participantes muestran que la cortesía se enseña mucho y a través de diversas maneras mediante el uso de diferentes actividades y métodos, de los cuales se pueden destacar las actividades orales y escritas y la comprensión de escucha. Los resultados revelan que los participantes consideran que se enseña la cortesía de manera suficiente y consideran la enseñanza de la cortesía como importante, dado que forma parte de la comunicación y las habilidades comunicativas, de la lengua y de la cultura.
-
(2017)The experiences of an individual build and shape his or her personality. Experiences of nature contribute considerably to the development of children’s self-esteem and self-image. It is worth bearing in mind that the children of today will become the builders and decision-makers of tomorrow and, therefore, their education is of great importance. Their attitudes and values will define the development and well-being of our society. Children’s experiences of their daily lives are a key element of this study. The study explored 5–6-year-old kindergarten children’s (n = 98) experiences of garden activities. The garden was examined as a physical, psychological, social and cognitive environment for growth and learning. The study concentrated on the children’s emotional responses that were aroused by garden activities and on the function of the garden as a social meeting place for children. A further aim of the study was to follow the development of the 5–6-year-old participants’ knowledge of the garden and nature. The children’s experiences were assessed with a drawing task, Me as a Gardener, that was supplemented with individual interviews, conducted between 2014–2015. The children’s emotional experiences and knowledge of nature were enhanced as a result of the garden activities. The activities contributed to an increase in positive experiences and self-image, especially in the case of boys, and to the development of an understanding of the effects of gardening. Based on this study can be expected to, an intentional use of the garden as a growth and learning environment encourages the growth of children in early-childhood education settings.
-
(2021)Objectives. The core of early childhood education activities is the interaction between early childhood education staff and toddlers, i.e., children under 3 years of age. The relevance of the interaction is especially emphasized in the basic functions. According to previous research, a child has a need to interact with other children as well as adults. The basic functions are realized in an interaction that makes it a pedagogical event. Singing can be used as a method of pedagogical interaction in basic functions. For example, singing can activate a child as a part of activities and it is also an important goal of early childhood education. The goal of this study was to find out how singing could be used as a method of pedagogical interaction in dressing and undressing situations in a toddler group. Research questions were: (1.) How does singing appear as a method of pedagogical interaction in dressing and undressing situations in a toddler group? (2.) What are the goals of singing in the usual dressing and undressing situations of pedagogical interaction in a toddler group? (3.) What are the consequences of singing as a method of interaction in dressing and undressing situations in a toddler group? Methods. This study was a qualitative interaction study. The total quantity of the video material was 1 hour 35 minutes and 1 second. The video featured moments of singing moments before and after the actual event of singing. These moments were reduced to 24 episodes which total duration was 23 minutes and 34 seconds. Multimodal interaction analysis was used in the study of the episodes. After transcribing the material, I reviewed the material in turn and did a theory-guided content analysis. Results and conclusions. Singing as a method of pedagogical interaction appeared as a diverse method. The study found four categories describing the pedagogical goal of singing: singing as a method of entertaining, a method of soothing, a method of connecting participants in pedagogical interaction, and giving undivided attention to one child. The study emphasized the pedagogical purpose of singing to entertain a child. The research revealed the diversity of singing as a method of pedagogical interaction. In the future, it should be considered what other pedagogical goals can be achieved in early childhood education through the interaction method of singing.
-
(2017)Happiness and welfare are extremely hot topics at the moment, especially in the western countries where pursuing happiness is an important part of people's lives. According to researches it can be said that happiness is based on welfare. But how can we affect our welfare and what are the key elements of it? Can we increase it by attending life philosophical mass lectures? Research of positive psychology has explored interventions focusing on increasing positive feelings as well as personal strengths. In this particular research we are focusing on Paphos Seminar, which can be considered globally quite unique seminar combining life philosophical mass lectures and socially intense learning environment. In this study we contrast life philosophical Paphos seminar to a positive psychology interventions even though Paphos seminar is not considered or named to be an intervention. In the seminar, participants are encouraged to reflection via life philosophical lecturing together as a group and by themselves. Environment and the atmosphere together with the lecturing make a unique space for the participants to reflect on their lives and thinking in a different and probably in a "fresh" way. The point of life philosophical lecturing is not, however, "to teach" anyone. On his lectures Esa Saarinen uses multidisciplinary research and methods, for example videos, music and dialogs, to activate people's thinking and reflection instead. The atmosphere of compassion and pro-sociality is critical for the lectures, which focus on goodness, opportunities and transition of participants. There are no exact quantitative or qualitative goals on the lectures, only a deep hope of flowering of the participants. This research is the first one to study Paphos Seminar. There are previous researches studying the lectures of Esa Saarinen with university students from the aspects of welfare or cognitive strategies. Change in cognitive strategies are also claimed to change during Saarinen's lecturing through the engaging learning experience. According to these studies, it can be addressed, that seminars have increased participants' welfare and changed their perception of knowing as well as cognitive strategies. This longitudinal study is aiming to examine is it possible to experience increased well-being and life satisfaction after participating to the Pafos Seminar. Participants of this study took part in Pafos Seminar in summer 2015. At the same time this study is measuring motivational strategies and epistemological beliefs. Furthermore the persistence of the transition has been studied in this research by the follow-up measuring with three groups (n= 87, n = 58, n= 36). Material was collected by inquiry in three different measurements between June 2015 and March 2016 and the change in well-being, motivational strategies and epistemological beliefs within eight months. Changes in all the three variables were measured with repeated measurements t-tests and Wilcoxon test. Reflection strategies and perception of knowing were studied with the one-way variance analysis. Relation between well-being, motivational strategies and epistemological beliefs were studied with the Spearman's correlation coefficient to see if there were any interesting changes in between them during and after the seminar. Results of this research show that welfare and satisfaction of life were increased during the seminar concerning all participants (n = 58). Seminars capability to increase emotional, psychologic a social well-being and satisfaction in life was proven but there was a downward trend in longitudinal perspective after the follow-up measurement. Positive change in well-being can be said to be linked to participant's motivational strategies. Seminar as an intervention of positive affects to participant's well-being fits perfectly for individuals appreciating reflection alone and together with others. Appreciating doubtless knowledge might be obstructive for the increase of well-being in this context.
-
Mahdollisuuksia vai rajoja? : diskursiivinen analyysi varhaiskasvatuksen poliittisista dokumenteista (2018)Firstly, the aim of this study was to find out what kind of functions are produced and justified for early childhood education and how this justification comes out, on political documents of the field of the early childhood education. Secondly, the aim of this study was to find out, how professional structure of the early childhood education is argued and justified, as well as, how recommended changes of the professional structure of the early childhood education are argued and justified, on political documents of the field of the early childhood education. The data of this study consists of political documents of the field of the early childhood education. The first document is a report of a working group, and the goal of this document was to produce suggestions for developing the early childhood education. The second one is a national curriculum of the early childhood education. As a research method, I used discursive analysis. I began my analysis by thematising it, and after that I concentrated on it, what kind of meanings the data produced in relation to my research questions. The data produced competing, contradictional and differential meanings. According to this study, the principal function of the early childhood education is to invest for the future of children and for the future of society. The investment function of the early childhood education is related to social targets of the early childhood education, as well as to professional skills of the professionals of the early childhood education. Professional skills of the professionals of the early childhood education were differentiated according to professional job and according to training, and pedagogic know-how and it’s strengthening were emphasized.
-
(2014)Tutkielmassa tarkastellaan rippikoulujen paikallissuunnitelmia Oulun ja Helsingin hiippakunnan seurakunnissa. Tutkielmassa esitetään kuva siitä mitä paikallissuunnitelmat sisältävät sekä etsitään eroavaisuuksia Oulun ja Helsingin hiippakunnan paikallissuunnitelmien välillä. Taustaluvut käsittelevät rippikoulun syntyä, kehitystä, aiempaa tutkimusta, julkisuuskuvaa sekä rippikoulun yhteyttä kasteeseen. Tutkielman inventaarioluvussa (luku 3) taustoitetaan rippikoulun suunnitteluprosessia ja tarkastellaan sitä problematiikkaa, jota rippikoulun suunnittelulta edellytetään. Tutkielman aineisto koostuu yhteensä neljästäkymmenestä rippikoulun paikallissuunnitelmasta Oulun ja Helsingin hiippakunnista, valtakunnallisesta rippikoulusuunnitelmasta Elämä, usko, rukous (RKS 2001) sekä rippikoulun suunnittelun hiippakunnallisesta ohjeistuksesta. Tässä laadullisessa sisällönanalyysissä tarkastellaan paikallissuunnitelmien sisältöjä väljänä taustateorianaan RKS 2001 sekä rippikoulun malliohjesääntö. Tutkimuskysymyksenä esitetään, mitä paikallissuunnitelmat pitävät sisällään? Tutkielman alakysymyksinä esitän, miten paikallissuunnitelmien mukaan yhteistyö koulun ja kodin välillä ilmenee sekä onko seurakunnissa yhteistyöhön yhtenevät käytännöt? Mitä muita yhteistyömuotoja ja kumppaneita paikallissuunnitelmien mukaan rippikoulutyöllä on? Tutkimuksessa etsitään paikallissuunnitelmista nousevia rippikoululle asetettuja paikallisia tavoitteita ja valintoja rippikoulun oppimisprosessille. Paikallissuunnitelmat sisältävät pääosin rippikoulun malliohjesäännön rippikoulun vuosisuunnitelmalle esittämiä sisältöjä. Näitä sisältöjä ovat rippikoulun toimintaympäristön ja paikallisten lähtökohtien pohdinta, paikallissuunnitelman tarkoituksen pohdinta ja rippikoulutyön vuosirytmin jaksottaminen. Oppimista paikallissuunnitelmissa käsitellään oppimateriaalien, ulkoläksyjen, seurakuntayhteysjakson toteuttamisen ja rippikoulumuotojen esittelyllä. Myös työmuotojen läsnäoloa rippikoulun opetustilanteissa on useissa suunnitelmissa pohdittu. Yhteistyö vanhempien kanssa on Oulun hiippakunnan seurakunnissa vilkkaampaa ja monipuolisempaa kuin Helsingin hiippakunnassa. Koulujen kanssa tehtävä yhteistyö jää kuitenkin molemmissa hiippakunnissa yksisuuntaiseksi yhteistyöksi. Muita yhteistyömuotoja paikallissuunnitelmiin ei ole kootusti kirjattuna. Paikallissuunnitelmien mukaan yhteistyö erilaisten rippikouluja järjestävien järjestöjen kanssa on mitätöntä. Konstruktivistisesta oppimiskäsityksestä huolimatta rippikouluissa opetellaan ulkoläksynä kristinuskon perusilmaisut, kuten Isä meidän, Herran siunaus, 10-käskyä, pienoisevankeliumi, kaste- ja lähetyskäsky sekä uskontunnustus. Oulun hiippakunnassa rippikoululaisilta vaaditaan ulkoläksyjen sekä seurakunnan elämään osallistumista enemmän kuin Helsingin hiippakunnan seurakunnissa. Oppikirjoina rippikoulussa käytetään Raamattua, katekismusta ja virsikirjaa. Paikallissuunnitelmien mukaan vain harvoissa seurakunnissa on käytössä muita kirjoja. Vain harvoista paikallissuunnitelmista on luettavissa RKS 2001 tavoitteiden lisäksi paikallisia rippikoulutyön tavoitteita. Rippikoulun suunnittelun ohjaus on kokonaiskirkon taholta ristiriitaista, joka heijastuu paikallissuunnitelmien kielessä, rippikoulutyöntekijöiden asenteesta paikallissuunnitelmia kohtaan, paikallissuunnitelmien sisäisissä ristiriidoissa ja paikallissuunnitelmien määrässä kokonaiskirkon tasolla. Tutkielman perusteella paikallissuunnitelman hyöty päätöksentekoprosessissa näyttäytyy laihana. Esimerkiksi rippikoulun henkilöstöresursoinnin ja tulevien ikäluokkien määrän arviointi ja pohdinta yli puolella suunnitelmista puuttuu. Oulun hiippakunnan paikallissuunnitelmissa ikäluokkien määrän arviointi oli selvästi yleisempää.
-
(2023)Tavoitteet.Tutkimuksen tavoitteena on tutkia ja tarkastella matemaattisten oppimispelien vaikutuksia motivaatioon opetuksessa. Tutkimuksen aikana käyn läpi teoriaa opetusmenetelmistä, joiden perusteella arvioidaan oppimispelien korrelaatiota osana positiivista oppimiskäsitystä. Oppimispeli pelattiin osana kertaustuntia, jossa oppilaat saivat palauttaa aiemmin vuoden aikana opittuja murto- ja desimaalilukujen laskutoimituksia. Tutkimuksessa käydään läpi tiivistäen esiin nousseet oppimispelien hyvät puolet sekä mahdolliset ongelmakohdat. Oppimispelit valittiin tutkimukseen aihealueen sopivuuden mukaan ja tarkoituksena oli, että oppimispelissä olisi ollut hyötyä jo osatun aiheen kertaamisessa. Menetelmät. Tutkimuksessa vastauksia kerättiin 7. luokkalaisilta oppilaita. Vastauksia kerättiin 10 kappaletta. Kysely toteutettiin kyselylomakkeella koulussa, missä oppilaat saivat vastata annettuihin kysymyksiin oppimispelin pelaamisen jälkeen. Tulokset ja johtopäätökset. Tuloksista kävi ilmi, että oppimispelit koettiin pääosin hyvänä tapana harjoitella ja muistutella mieleen osaamista kertaamisen muodossa. Oppilaat kuvailivat omia tuntemuksiaan oppimispelaamisen jälkeen kyselylomakkeeseen. Johtopäätöksenä voidaan pitää tutkimuksen kannalta sitä, että tarvitaan oikeanlaisia oppimispelejä, ja oppilaat innokkaasti haluavat hyödyntää oppimispelejä erityisesti kertaamisen aikana. Oppimispeleissä on haasteena erityisesti sopivan haastavien pelien löytäminen.
-
(2020)The Act on Early Childhood Education and care, 540/2018, obliges that early childhood education is systematic, target-oriented and pedagogically focused. The updated law determines for the first time of the principles regarding the organizing of the round-the-clock kindergartens. Previous studies show that it is necessary to study nonstandard childcare both nationally and internationally. During this study, data is collected for the first time, by using the Progressive Feedback-tool in an observation study carried out in the evening hours. Objectives. In Finland, 7% of all children participating in early childhood education are placed in round-the-clock kindergartens. The aim of this study is to find out what happens in the round-the-clock kindergartens during the day. The second aim of the study is to find out how much and what kind of activities are carried out in the round-the clock kindergartens at evenings. The third aim is to find out how it would be possible to increase children's commitment to activities in the round-the-clock kindergartens at evenings. Methods. The dissertation was conducted as a part of the Progressive Feedback-method. The data were collected in five round-the clock kindergartens in Kouvola, during the autumn of year 2019. The data collection method was observation. Five trained observers participated in the data collection. 1146 observational data were collected. The data were analyzed with statistical methods by using the SPSS 25 for MacOS software. Outcomes and conclusions. The study indicated that in the evenings, the children mainly play with different items and they are committed to these activities. The proportion of target-oriented activities in the round-the-clock kindergartens was small (5,8%) in the evening and the adults functioned mainly neutrally. Commitment to various tasks in the evening was intensive, but there were only few tasks occurring in the evenings. Children engage in activities more intensively when also adults participate in them. In learning´s perspective the most valuable activity in the kindergarten appears to be playing that is supported by an adult. Evening activities differ from the activities carried out in the mornings.
-
(2020)Tutkielmassa pyritään luomaan johdonmukainen kuva roomalaisesta pedagogiikasta ensimmäisellä vuosisadalla jKr. Tutkielma yrittää vastata kysymykseen: miltä Quintilianuksen aikainen pedagogiikka näytti oppilaiden ja opettajien kannalta? Tutkielman on tarkoitus myös toimia oppaana antiikin pedagogiikkaan. Tutkielman ensimmäisissä luvuissa taustoitetaan Roomalaisen pedagogiikan alkuvaiheita, joita määritti mos maiorum, joka asetti kirjoittamattomat säännöt sille, miten lapsia tulisi kasvattaa ja opettaa. Perheen äiti huolehti lapsen varhaiskasvatuksesta, jonka jälkeen lapsen isä otti tämän hoiviinsa. Lapsi oli isän kanssa oppipoikamaisessa suhteessa n. 16-vuotiaaksi, jolloin lapsi puki toga viriliksen ylleen ja hänestä tuli laillisesti aikuinen. Tässä vaiheessa isä lähetti pojan jonkun tunnetun oraattorin luokse oppimaan retoriikkaa ja lakeja koulutukseen, jota kutsutaan nimellä tirocinium fori. Roomalainen pedagogiikka alkoi omaksua kreikkalaisia piirteitä hellenisaation myötä kolmannelta vuosisadalta eKr. eteenpäin. Kreikkalaiset opettajat perustivat Roomaan grammatiikan kouluja ja perinteisesti perhekeskeinen opetus alkoi hiljalleen menettää asemaansa. Lapsia lähetettiin nyt julkisiin kouluihin, joissa lapsia opettivat ammattiopettajat. Ensimmäisen vuosisadan aikana eKr. Roomaan perustettiin ensimmäiset retoriikan koulut, jotka korvasivat perinteisen tirocinium fori koulutuksen. Pedagoginen transformaatio oli valmis ensimmäisellä vuosisadalla jKr., jolloin roomalainen opetus oli menettänyt ainutlaatuiset piirteensä ja se oli muuttunut lähes identtiseksi kreikkalaisen pedagogiikan kanssa. Kuuluisin ensimmäisen vuosisadan opettaja oli Quintilianus, jonka teos Institutio oratoria tiivistää yhteen teokseen ajan roomalaisen kasvatuksen ja opetuksen. Historiallisen taustoituksen aineistona on käytetty useita antiikin lähteitä, sekä sekundäärilähteitä. Tärkein lähde on Suetoniuksen De grammaticis et rhetoribus. Tutkielman kolmannessa ja neljännessä luvussa tarkastellaan grammaatikon ja reetorin koulujen opintoja. Luvuissa on käytetty aineistona pääasiassa Institutio oratoriaa. Roomalaiset oppilaat aloittivat opintonsa kieltenopettajan parissa 7-vuotiaina. Kieltenopettajan koulussa lapset oppivat puhumaan, kirjoittamaan ja lukemaan latinaa ja kreikkaa. He aloittivat opintonsa aakkosilla, numeroilla ja tavuilla, jonka jälkeen he alkoivat lukea sanoja ja lauseita. Kieltenopinnot päättyivät 11-vuotiaana, jolloin lapset siirtyivät seuraavalle opintoasteelle grammaatikon kouluun. Grammaatikko opetti lapsia lukemaan, lausumaan ja tulkitsemaan runoilijoita. Grammaatikon koulussa lapset alkoivat myös seuraamaan Kreikasta lainattua progymnasmataa. Progymnasmata oli neljätoistaportainen opetussuunnitelma, jonka tehtävä oli valmistella oppilas harjoituspuheiden, eli deklamaation, opintoja varten. Grammaatikon koulu loppui noin 16-vuotiaana ja sitä seurasi kolmas ja viimeinen opintoaste eli reetorin koulu. Reetorin koulussa analysoitiin puheita ja harjoiteltiin niiden laatimista. Reetorin opinnot päättyivät deklamaatioon. Tutkielman viidennessä luvussa tarkastellaan antiikin opettajien ja oppilaiden arkea. Oppilaidenkoulupäivät eivät eronneet suuresti nykypäivän koulujen arjesta. Oppilaat menivät kouluun varhain aamulla, ja tekivät siellä opettajan laatimia tehtäviä, jotka opettajat sitten tarkistivat. Keskipäivällä pidettiin lounastauko, jonka jälkeen opinnot jatkuivat iltaan saakka. Rooman opettajat pitivät nykypäivän standardeilla luokissaan kovaa kuria. He puuttuivat oppilaiden virheisiin herkästi, ja pitivät jatkuvasti huolen lausumisen ja kirjoittamisen täsmällisyydestä. Fyysiset rangaistuksetkin olivat yleisiä. Oppilailta taas odotettiin ahkeraa työmoraalia ja itsehillintää. Oppimateriaalit olivat moninaiset, yleisimpiä niistä olivat käännös- tai tulkintatehtävät mallitekstien pohjalta. Myös kolumnityyppiset tehtävät olivat laajalti käytössä. Luvun lähteenä toimii useiden antiikin lähteiden lisäksi Colloquia hermeneumata pseudodositheana.
-
(2022)Lääkäriksi valmistuminen edellyttää suuren tietomäärän haltuunottamista. Opintopisteen määritelmää käyttäen voidaan laskea, että lääketieteen opintoja aloittavalla opiskelijalla on edessään 9600:n tunnin opiskelu-urakka. Vaikka tieteellinen tietämyksemme eri opiskelutekniikkojen tehokkuudesta on lisääntynyt valtavasti viimeisen vuosisadan aikana ja aiheesta on julkaistu satoja ellei tuhansia tutkimuksia, käyttävät opiskelijat edelleen pääasiassa muistiinpanojen tekemistä, alleviivaamista ja kertaamista kursseilla vaadittavien tietojen oppimiseen. Tutkimusten mukaan nämä kuuluvat kuitenkin tehottomimpien opiskelutekniikoiden joukkoon. Tämä työ koostuu kahdesta erillisestä osasta: rannevammojen diagnostiikan harjoitteluun kehitetystä Rannevammatuutori-opetusapplikaatiosta sekä kirjallisesta osiosta. Kirjallisessa osiossa perehdytään pedagogiseen kirjallisuuteen sekä rannemurtumien diagnostiikan ja hoidon lääketieteelliseen taustaan. Pedagogisen tutkimustiedon mukaan tehokkaimmat opiskelutekniikat ovat harjoittelutestaus ja aikavälikertaus. Harjoittelutestauksessa opiskelija vastaa opiskeltavaa aihetta koskeviin kysymyksiin esimerkiksi opettelukortteja käyttämällä. Opettelukortissa on yhdellä puolella kysymys ja toisella puolella vastaus. Opettelukortteja käyttämällä opiskelija saa myös välitöntä palautetta, koska hän saman tien näkee mikä olisi ollut oikea vastaus kysymykseen. Tämän on todettu entisestään parantavan harjoittelutestaamisen tehokkuutta. Opettelukortteja voidaan käyttää myös aikavälikertauksessa, jonka ideana on jakaa opiskelu pienempiin sessioihin. Tutkimusten mukaan tämä on tehokkaampaa kuin opiskelun keskittäminen muutamiin maratonsessioihin juuri ennen kurssikoetta. Koska harjoittelutestaus ja aikavälikertaus ovat tutkitusti tehokkaimpia opiskelutekniikkoja, on Rannevammatuutori-opetusapplikaatio toteutettu niiden periaatteiden mukaan. Se sisältää erilaisia rannevammapotilastapauksia röntgenkuvineen, joiden perusteella opiskelijan on mietittävä oikea diagnoosi ja hoito. Oikean vastauksen saa näkyviin painamalla Näytä vastaus-painiketta, jonka jälkeen opiskelija voi painaa, joko Oikein- tai Väärin-painiketta sen mukaan miten arveli suoriutuneensa. Tapaukset, joihin opiskelija ei mielestään osannut vastata oikein, tulevat jonkin ajan kuluttua uudelleen opiskeltaviksi. Näin jatketaan, kunnes kaikki tapaukset ovat tulleet oikein vastatuiksi. Rannemurtumien lääketieteellistä taustaa käsittelevässä osiossa perehdytään aihetta koskevaan kirjallisuuteen. Suomessa yleiset rannevamman hoitolinjaukset on esitetty Käypä hoito -suosituksessa. Jos potilas on yli 65-vuotias suosittaa Käypä hoito, että rannemurtuma hoidettaisiin pääosin konservatiivisesti. Mikäli potilas on alle 65-vuotias ja rannemurtuma ei täytä hyväksyttävän asennon kriteerejä, suosittaa Käypä hoito operatiivista hoitoa. Tieteellinen näyttö operatiivisen hoidon hyödystä ei ole kovin vakuuttavaa. Ranteen toiminnallisen lopputuloksen ja radiologisen lopputuloksen korrelaatio on heikko, jos sitä ylipäätään on. Käypä hoito -suosituksen operatiivisen hoidon näytönastekatsaus perustuu kahteen saman tutkijan tekemään tutkimukseen, jossa toisessa oli 70 ja toisessa 40 potilasta. Näiden tutkimusten perusteella näytönastekatsaus arvioi, että operatiivisen hoidon hyödystä on kohtalaista tutkimusnäyttöä. Kirjallisuudesta löytyy kuitenkin useita paljon laajempia meta-analyysejä, joiden mukaan selvää näyttöä operatiivisen hoidon hyödystä ei ole.
-
(2022)The purpose of this Master’s Thesis was to describe and understand the memories and perceptions of warm interaction of teacher students studying early childhood education. Previous educational philosophy studies have shown that the relationships between the one-caring and cared-for and caring itself have an impact on the development of warm interaction. The theoretical framework of this thesis is based on Simo Skinnari’s perception of pedagogical love, Nel Nodding’s theory of ethics of care and Martin Buber’s theory of the conditions of dialogue supplemented by Veli-Matti Värri. The aim of this study is to foster deeper deliberation considering one’s own educational ideals and ways of acting in working life. The data was collected in quite free-structured one-on-one interviews that also make use of oral history research. Five students from the University of Helsinki participated in the study in September 2021. The research was qualitative, and both hermeneutic and thematic methodology were applied in the analysis. The results of this study show that developing the conditions of dialogue in I-Thou relationship between one-caring and cared-for is supported by understanding the other with sensitivity, recognizing and responding to the needs of the other, and a desire to see the uniqueness of the other. In addition, considering one’s own perceptions of education and work practices helps to improve professional skills. In summary, dialogue in interaction supports the emergence of warm interactions. The results of this study can be used in further research related to interaction.
-
(2020)The purpose of this study is to investigate the importance and usability of social media and visuality in home economics. The starting points of the study are the coverage of social media content in relation to home economics’ content areas and the use of social media in home economics. In terms of significance and usability, visuality, that is interpretation and viewing of an image, is playing a major role. Images, which are shared under the name of home economics, give viewers different purposes, and settle into the stream of the image sharing service. According to studies, increasing of social media use has led to browsing where inter-est towards an image and first impression are important. The purpose of sharing images can have many meanings in home economics’ phenomena and home economical thinking. This study focuses on the images shared by the teachers in the image sharing service in social media and the teacher’s images analysed by the pupils. The pupils are looking at the images and interpreting them. The qualitative study used images shared by home economics teachers, from which 50 pub-licly shared images were selected. The images were analysed with qualitative content analy-sis. From the public images, 30 images were selected for the deeper analysis. During the analysis, 11 images with the most answers were selected, and based on these images the themes for reviewing the results were obtained. The teachers’ images which were analysed according to home economics’ content areas mainly produced a result with connection to Food competence and food culture. Other areas occurred only a little in data. In the images selected by the pupils, the content areas appeared similarly. In the interpretation and viewing of the images, 6 themes were selected as the main themes, and based on the main themes analysis of the pupils’ responses was made. The themes were first impression and standing out from the image stream; aesthetics and beauty; knowledge and skill; communality; interest as well as emotions and feelings. The conclusions of the results were: the images shared in social media were mostly related to the content area of Food competence and food culture. The pupils also selected most of the images related to that content area. Through the pupils’ interpretation and viewing of the images, or visuality skills, the teachers can explore their own work and the images they share. For the pupils, the meaning of the image, the interest, and the cultural view of the image, can be very individual.
-
(2005)As computer technology evolves, both the need for knowledge workers and the pressure to increase the effectiveness of teaching with the help of ICT increase. Teaching of the skills needed by the knowledge workers requires new pedagogy, where instead facts and obedience the focus is on skills, independence and learning to learn. The use of ICT in education brings its own challenges to learning situations. Social constructivist computer supported collaborative learning (CSCL) is becoming a major challenger for the traditional teacher-centered learning. One of these methodologies is Progressive Inquiry, which is developed in Finland. Since the social constructive theory emphasizes the relations between learners more than the individuals' actions, research in this field must also take into account the interactions that occur in learning situations. While traditional psychological and pedagogical methods are not applicable, an old method of social sciences, SNA or social network analysis is designed specifically for the analysis of groups of people. Applications of SNA in psychology and collaborative learning are however few and preliminary, and no reliable evidence on the applicability nor useful results exist. The purpose of this study is to find out if SNA can be applied to this field of research. In this study SNA was used to analyze the learning situations of 23 classes in comprehensive and secondary schools that used Progressive inquiry. The results show that SNA can be applied to the study of CSCL, since the analysis produced preliminary measurements that were related to the quality of the course. The results are also in concordance with social constructivist theory: a course's usefulness increases as the several students write high quality messages and participate widely in different conversations.
-
(2019)Taloustieteestä ja sen opetuksesta käydään jatkuvasti vilkasta kriittistä keskustelua niin julkisuudessa kuin tiedeyhteisössäkin. Taloustiedettä koskevan kriittisen keskustelun voidaan nähdä johtuvan useista eri syistä. Taloustieteellä on merkittävä rooli modernien yhteiskuntien hallinnassa ja taloutta koskevat kysymykset liittyvät ihmisten jokapäiväiseen elämään. Valtavirtaista taloustiedettä on kritisoitu esimerkiksi pluraliteetin puutteesta ja tieteellisestä imperialismista. Taloustiede on nähty yhteiskuntatieteiden joukossa metodologisesti poikkeuksellisen eristäytyneeksi ja homogeeniseksi. Lisäksi tieteenalan teoreettista pohjaa on kritisoitu epärealistisuudesta. Taloustieteen perusopetusta koskeva kritiikki liittyy edellä esitettyyn ja siihen, ettei reaalimaailman ongelmia ja kysymyksiä käsitellä tarpeeksi peruskursseilla. Tässä tutkimuksessa taloustiedettä tarkastellaan etnografisesti kahdella taloustieteen peruskurssilla Helsingin yliopistossa. Tutkimuksen lähtökohtana on taloustieteen erityinen asema moderneissa yhteiskunnissa sekä tieteenalaa kohtaan esitetty kritiikki. Analyyttisenä työkaluna käytetään episteemisten kulttuurien konseptia, jonka avulla on ollut mahdollista muodostaa kokonaisvaltainen kuva taloustieteen tieteellisestä apparaatista ja tieteenalalla vallitsevasta kulttuurista. Episteemisten kulttuurien tutkimuksen voi tiivistää kysymykseen ”miten me tiedämme, mitä me tiedämme?” Tutkimuksessa tarkastellaan, miten taloustiedettä kohtaan esitetty kritiikki liittyy tieteenalalla vallitsevaan episteemiseen kulttuuriin. Episteemisten kulttuurien tutkimus tarkastelee tieteiden fragmentoituneisuutta ja erilaisia tapoja tuottaa tietoa. Myös taloustieteessä vallitsevat tietyt tiedonmuodostuksen mahdollisuudet ja rajoitteet, eli episteeminen konteksti. Tarkastelluilla kursseilla opetettiin valtavirtaista uusklassista taloustiedettä, johon luennoitsijat viittasivat standarditaloustieteenä. Standarditaloustieteessä näyttää aineiston analyysin perusteella vallitsevan episteeminen yhtenäiskulttuuri. Standarditaloustieteen tieteellisen apparaatin osat vaikuttavat tieteenalan maailmankatsomukseen kokonaisuutena. Toiseksi, saman tieteellisen apparaatin käyttö on standarditaloustieteen näkökulmasta mahdollista tai hyödyllistä kaikenlaisten yhteiskunnallisten ilmiöiden tutkimisessa: metodi on tieteenalan ydin. Kvantitatiivinen data on standarditaloustieteen episteemisessä kulttuurissa keskeisessä asemassa ja sillä on tiettyjä seurauksia: esimerkiksi vallan analyysi jää kursseilla havaitussa episteemisessä kontekstissa ohueksi. Taloustieteen peruskursseilla vaaditaan standarditaloustieteen teoria- ja metodipohjan omaksumista, joka rajoittaa reaalimaailman käsittelyä luennoilla. Niiden peruslogiikka opetetaan pitkälle yksinkertaistettujen esimerkkien kautta. Teoria- ja metodipohjasta on johdettavissa taloustieteellinen tapa ajatella, joka voidaan nähdä keskeisenä osana taloustieteen episteemistä kulttuuria. Kritiikki narratiivin kapeudesta, sekä teoreettisesta ja metodologisesta homogeenisuudesta näyttää tarkastelluilla kursseilla pitävän pitkälti paikkansa. Esimerkiksi poliittisen talouden tutkimus ei näyttäydy analyysissä taloustieteelle lisäarvoa tuovana, vaan vain erilaisena ja kehittymättömämpänä tapana tarkastella talouden ilmiöitä. Luennoilla ei myöskään viitata siihen, että muiden lähestymistapojen pohjalta muodostetut normatiiviset kannat saattavat usein erota standarditaloustieteen vastaavista. Tutkimus osallistuu taloustiedettä koskevaan kriittiseen keskusteluun uudella tavalla, muodostaen kuvan standarditaloustieteessä vallitsevasta episteemisestä kulttuurista opetuksen sisältöä analysoimalla. Tutkimuksen pääasiallinen meriitti on kriittisen kokonaiskuvan muodostaminen taloustieteen peruskurssien opetuksesta Helsingin yliopistossa. Episteemisten kulttuurien analyysi kuitenkin laajentaa johtopäätösten merkitystä ja rohkaisee pluralismiin talouden tutkimuksessa.
-
(2023)This master's thesis in musicology focuses on Russian and Soviet orchestral conducting education from a Finnish perspective. The thesis consists of a summary and two sub-studies. The first sub-study, titled "Russian Conducting Pedagogy in Finland", published in the journal Idäntutkimus 4/2022, provides background information by examining which Russian or Soviet conductors have taught in Finland over time and which Finns have studied orchestral conducting in Russia or the Soviet Union. The second sub-study, the article manuscript "Finnish alumni's experiences of the orchestral repertoire at the St. Petersburg Conservatory conductor education from 1979 to 2019", examines the repertoire used in conductor education at the St. Petersburg (Leningrad) Conservatory and its pedagogical nature. The study utilizes a qualitative research approach that combines interviews and autoethnography to explore conducting pedagogy and expand our understanding of Finnish-Russian music relations. The material used consists of thematic interviews with Finnish alumni of the St. Petersburg Conservatory and the author's own notes from their studies at the conservatory from 2001 to 2004. The results of the first sub-study suggest that Russian conducting pedagogy has had a significant impact on Finnish conductors. The teaching visits of Arvid Jansons in the 1970s and Ilya Musin in the 1990s inspired numerous Finnish conducting students at that time. In addition, Eri Klas, who received his training in Leningrad, served as a professor of orchestral conducting at the Sibelius Academy from 1993 to 1997. Finnish musicians have also gone to study conducting beyond the eastern border, and they have become experts in Russian orchestral music. The most popular institution among Finns has been the St. Petersburg (Leningrad) Conservatory. The second sub-study analysed the repertoire employed in conducting education at the St. Petersburg (Leningrad) Conservatory based on alumni interviews. The study examined the repertoire's composers, genres, styles, and difficulty levels, and compiled the interviewees' perspectives on its pedagogical nature. Notably, the study highlighted the prominence of Beethoven's and Tchaikovsky's works in the repertoire and the relatively high representation of Russian music. The findings suggest that the repertoire used in the conservatory's conducting education equips students with a solid foundation for developing their conducting skills and for working in the professional field.
-
(2017)The purpose of this study was to describe, analyse and determine how the applications of municipalities take places in themes placed by Finnish National Agency for Education which leads the search of government subsidy of developing Early Childhood Education (ECE). The second purpose was to determine the current visions of municipalities of developing their ECE. It was the first time when ECE has possibility to apply for this kind of government subsidy and because of that this study is unique at this moment. With this study we can have information of the current visions of developing ECE. This study includes the features of quantitative and qualitative research and it is like a case study. The research subjects were the applications of government subsidy of developing ECE. The data of this study was the applications which had received the government subsidy. The data consists of 86 applications, 76 Finnish ones and 10 Swedish ones. The content analysis was the method of the data collection. According to results the developing of the culture and pedagogy of ECE were seen more important than the developing of the pedagogical leadership. Developing of participation and agency were seen most important and after them were seen developing of pedagogical methods. National core curriculum for early childhood education 2016 has challenged applicants to reflect their culture of ECE and the need of developing. Research of ECE like basis of developing was quite small.
Now showing items 1-20 of 22