Browsing by Subject "pedagoginen seikkailukirjallisuus"

Tutkielmassa tarkastellaan kolmen A. E. Ingmanin romaanin, Rimpisuon usvapatsas (1915), Latvasaaren kuninkaan hovilinna (1916) ja Kahden taalarin raha (1921), lajeja. Romaaneista löytyy lajipiirteitä seikkailukirjallisuudesta ja sen alalajeista robinsonadista ja uudisraivaajakertomuksesta sekä eräkirjallisuudesta, fantasiasta ja tieteiskirjallisuudesta. Tutkimuksessa selvitetään myös, millaista poikakuvaa teokset välittävät ja miten suomalainen poikakuvaus muuttaa teosten lajeja. Tutkimuksen teoreettisena taustana on Alastair Fowlerin kehittämä lajiteoria, jossa lajeja ei ymmärretä tiukkoina luokkina vaan perheinä, joiden jäsenet ovat suhteessa toisiinsa monin tavoin ilman, että niillä välttämättä on yhteisiä piirteitä, joita vaadittaisiin kaikilta lajin edustajilta. Lajiteorian lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään tutkimuskirjallisuutta seikkailukirjallisuudesta sekä sen alalajeista. Teosten analyysissä apuna käytetään myös 1800-luvun loppupuolella suosiossa ollutta herbartilaista kasvatusfilosofiaa ja tutkitaan, miten sen piirteet tulevat ilmi Ingmanin teoksissa. Herbartilaiseen kasvatusfilosofiaan ja sen suomalaiseen versioon kuuluu ajatus siitä, että kirjallisuuden tulisi synnyttää lapsessa harrastus ja mieltymys koko elämän mittaiseksi ohjenuoraksi. Ingmanin teoksissa tämä tulee esiin konkreettisina eränkäyntiin liittyvinä neuvoina, teoksiin upotettuina sananlaskuina sekä kristillisenä elämänkatsomuksena. Ingmanin teoksista löytyy runsaasti eri seikkailukirjallisuuden alalajien lajipiirteitä, mutta niitä kaikkia yhdistää opettavaisuus, jonka avulla nuorista pyrittiin kasvattamaan ihanteellisia yksilöitä ja yhteiskunnan jäseniä. Teoksissa korostuu voimakas maaseudun ja Helsingin välinen vastakkainasettelu, jossa ihanteena nähdään agraariyhteiskunnassa kasvanut ahkera, neuvokas ja käsistään taitava hurskas nuori. Teoksissa korostuvassa maaseudun ja Helsingin välinestä vastakkainasettelusta löytyy yhtymäkohtia J. V. Snellmanin ajatuksiin suomalaisuudesta sekä suomalaisesta kirjallisuudesta, joissa hän korostaa konkreettisten kädentaitojen merkitystä akateemisen kirjaviisauden rinnalla. Ingmanin teoksiin upotetut ideologiat sekä suomalainen miljöö muokkaavat niiden lajia perinteisestä kaukomaille sijoittuvasta seikkailukirjallisuudesta kohti pohjoismaista ja suomalaista seikkailukirjallisuutta, jossa yhdistyvät ahkeran ja neuvokkaan pojan rooli sekä Suomalaiset perinnemaisemat Lapin soilta Karjalan aarniometsiin.