Browsing by Subject "pediatric dentistry"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2018)Lasten hammashoidossa antibiootteja käytetään vain harvoin, mutta lääkkeiden hyvä tuntemus on hammaslääkärin työssä tärkeää. Tavallisimmat antibiootit lasten hammaslääketieteessä ovat V-penisilliini, amoksisilliini, kefaleksiini, klindamysiini, metronidatsoli ja doksisykliini. Lasten vesipitoisuus ja aineenvaihdunta ovat erilaiset, kuin aikuisilla, joten antibioottien annostus määritellään lapsen painon mukaan. Tässä syventävässä tutkielmassa tarkoitus on käsitellä lasten hammashoidossa käytettäviä antibiootteja, niiden käyttö- ja vasta-aiheita päivystystapauksissa ja profylaktisesti sekä potilasryhmiä, joille antibiootteja suositellaan. Lisäksi käsitellään akuutin hammasperäisen infektion syntyä ja kulkua sekä vertaillaan antibioottihoidon hyöty- ja haittapuolia lapsipotilailla. Syventävä tutkielma on kirjoitettu kirjallisuuskatsauksen muotoon. Aineisto kerättiin pääasiassa PubMed-tietokannasta, alan oppikirjallisuudesta ja Käypä hoito suosituksesta. Hammashoidossa antibiootteja käytetään mikrobilääkehoitona infektion ollessa jo läsnä tai profylaktisesti, jolloin pyritään ehkäisemään infektion syntyminen tai sen vaikeutuminen. Hammaslääketieteessä yleisin indikaatio mikrobilääkehoidolle on akuutin hammasperäisen infektion hoito. Antibioottisuoja annetaan ennen toimenpidettä niille potilaille, joilla vastustuskyky on heikompi tai joilla on suurentunut riski saada sydämen sisäkalvon tulehdus. Hammastraumoissa antibiootteja käytetään silloin, kun hammaskuopastaan irronnut pysyvä hammas asetetaan takaisin paikoilleen. Kuten kaikilla lääkkeillä, myös antibiooteilla on sivuvaikutuksia. Antibiootteja ei tulisikaan koskaan käyttää yksinään, vaan aina muun hammaslääketieteellisen hoidon tukena. Yleisimmät haittavaikutukset liittyvät maha-suolikanavan oireiluihin, mutta pahimmillaan antibiootit voivat aiheuttaa hengenvaarallisen anafylaktisen reaktion. Antibioottien vastuullinen käyttö on tärkeää, sillä antibioottiresistenssi on maailmanlaajuisesti kasvava ongelma.
-
(2020)Lasten hammashoidon tavoitteena on luoda pohja hyvälle suunterveydelle potilaan koko loppuelämäksi. Tämän saavuttamiseksi on tärkeää pitää suun alue terveenä. Lisäksi potilas on ohjattava käyttämään aktiivisesti hammashoidon palveluja. Hyvästä omahoidosta huolimatta, hammaslääkärin vastaanotolla joudutaan toisinaan tekemään toimenpiteitä, joihin liittyy kipua. Joskus tosin kipu voi myös olla syy hammashoitoon hakeutumiselle esimerkiksi, kun hammasydin tulehtuu hoitamattoman karieksen seurauksena. Lasten hammashoidossa toimenpiteitä, joihin liittyy kipua ovat muun muassa karioituneen hammaskudoksen poisto, endodonttiset ja parodontologiset hoidot, hampaan poistot sekä pienet kirurgiset toimenpiteet. Kivuliaat kokemukset voivat aiheuttaa pelkoa ja johtaa hammashoidon välttämiseen. Onkin ensisijaisen tärkeää, että lapsipotilaan kokema kipu otetaan huomioon ja sitä pyritään ehkäisemään ja lievittämään. Tutkielman tavoitteena on tehdä ajankohtainen kirjallisuuskatsaus kivunhallinnasta lasten hammashoidossa ja tätä kautta syventää tietämystä aiheesta. Tutkimus sisältää kolme eri aihealuetta. Ensin käsitellään kivun mekanismeja. Tämän jälkeen perehdytään siihen, kuinka lapsi kokee kivun hammashoidossa ja kuinka kipua voidaan arvioida. Lopuksi tutkielmassa käsitellään erilaisia lapsille sopivia kivunhallinnan keinoja. Tutkimusaineistona on käytetty aiheesta julkaistuja artikkeleita sekä osin myös alan ammattikirjallisuutta. Artikkeleita on haettu ensisijaisesti PubMedistä ja Ovid Medlinesta. Suomenkielisiä artikkeleita on haettu Medic-tietokannasta. Kipuaistimus välittyy periferiasta aivoihin kolmen eri tason hermosolujen kautta. Etenkin kivun aistimiseen liittyvän emotionaalisen puolen sekä kipua hermoston eri tasoilla moduloivien mekanismien takia kivun voimakkuuden arviointi voi olla ulkopuoliselle haastavaa. Apukeinoina tässä voidaan hyödyntää erilaisia kipumittareita. Lasten kivun ja siihen liittyvän pelon hallintaan on olemassa erilaisia vaihtoehtoja, joista sopivin pitäisi valita potilaskohtaisesti ja edessä olevan toimenpiteen mukaan. Pääpaino näissä menetelmissä on farmakologisissa valmisteissa: paikallispuudutteissa, kipulääkkeissä ja eriasteisissa sedaatioissa. Yhtä tärkeää on kuitenkin myös lapsen rauhoittaminen psykologisin keinoin.
Now showing items 1-2 of 2