Browsing by Subject "performance"

Aims. In the context of computing education, the vast majority of prior research examining achievement goal orientations has been conducted using variable-centred methods. In order to deepen understanding of the student population and achievement motivation, this Master’s Thesis employed person-oriented perspectives. The interplay of different goal orientations was explored by identifying prevalent motivational profiles and investigating profile differences in performance. Normative and appearance performance goals were handled as separate clustering variables in addition to mastery goals for the first time. Methods. The participants were 2059 introductory programming MOOC students. Data were collected by a questionnaire and from automatically assessed programming assignments and final exam. An exploratory factor analysis (EFA) was conducted for the achievement goal orientation items to examine the factor structure. Using TwoStep cluster analysis, the students were classified into clusters according to their achievement goal orientations. Cross tabulations and analyses of variance (ANOVA) were conducted to investigate profile characteristics and differences in performance. Results and Conclusions. Five distinct achievement goal orientation profiles were identified: Approach-Oriented (31.2%), Performance-Oriented (18.9%), Combined Mastery and Performance Goals (18.0%), Low Goals (17.6.%) and Mastery-Oriented (14.3.%). Students with Combined Mastery and Performance Goals performed significantly better than students with Low Goals regarding two metrics. Consistent with previous findings, the results highlight the positive link between multiple goal pursuit and performance. Further studies are needed to investigate motivational profiles in relation to other educational outcomes in the context of computing education. This kind of knowledge is valuable for designing interventions and new courses. The article ‘Achievement Goal Orientation Profiles and Performance in a Programming MOOC’, which is based on the present thesis, will be presented at ITiCSE 2020 (Conference on Innovation and Technology in Computer Science Education) conference and published in conference proceedings.

As the global economy grows rapidly, certain environmental and societal problems have become challenges. This pushes more and more global companies to integrate those concerns in their business operations, in the form of corporate social responsibility (CSR). This thesis analyzes leading global companies’ CSR performance by using forest and IT industry as comparable cases, in order to point out the strength and weakness of CSR practice, and to indicate the proposal for CSR development. The study also describes the differences in emphasizing CSR between forest industry and IT industry, and between globally and in China market. The method of content analysis is introduced to the study. Based on the Global Reporting Initiative (GRI) guidelines as classification frame, relevant information from the CSR reports of analyzed sampling units was classified into corresponding indicators and then transformed into the numbers that represent companies’ CSR performance. The result of the study shows that on a global scale environmental and economic responsibilities are the mainly focused areas of CSR by global companies while companies’ performance of human rights responsibility is very poor. In the future, global companies should work harder on human rights by taking actions to analyze violent risks and prevent discrimination instead of only releasing policies. Concerning differences between industries, forest product companies emphasize economic, environmental and labor practice responsibilities much more than IT companies do. IT industry is able to learn the experience from forest industry to improve its weak areas. The other finding in the study is that nearly no global companies publish separate unit CSR reports in China or sufficient information of CSR activities in China. It indicates that CSR is still at the very beginning status in China and global companies are recommended to take more responsibility for its development.

Tutkielma erittelee esityksellisen epäonnistumisen (performative failure) ilmenemismuotoja ruohonjuuritason anti-fasistisessa aktivismitoiminnassa. Tutkielma käyttää aineistonaan Loldiers of Odin aktivistiryhmästä koostettua materiaalipankkia, joka koostuu ryhmän nettisivuista, yhdestä videoidusta vastamielenosoituksesta, yhdestä YLE:n televisiohaastattelusta ja Helsinki Ilman Natseja-mielenosoituksesta koostetuista videoista, valokuvista ja muistiinpanoista. Tutkielma nojaa erityisesti Jack Halberstamin tunnetuksi tekemään queer-feministiseen epäonnistumisen tutkimukseen ja sijoittuu tutkimusotteeltaan sukupuolentutkimuksen ja esitysanalyysin välimaastoon. Aktivismiryhmän toiminnan, alkuperän erittelyn tai haastattelujen sijaan tutkimus keskittyy Loldiers of Odinin aktivismin performatiivisuuteen ja siihen miten esityksellinen epäonnistuminen ilmenee ryhmän julkisissa ulostuloissa ja interventioissa. Ruohonjuuritason aktivismin hengessä tutkimusmetodeina on käytetty artikulaatiota, provokaatiota ja yhdessä kulkemisen menetelmää. Artikulaation kautta tutkimus tarkastelee Suomen sosiopoliittista tilannetta vuonna 2016 ja avaa merkityksenannon tärkeyttä suhteessa kaduilla liikkuviin aktivisteihin ja ryhmän ulostulojen motiiveihin. Provokaatio asettaa klovniaktivistit esitysanalyysin raameihin verraten toimintaa katuteatterin ja soveltaen julkisen performanssin ja teatterin keinoja poliittiseen aktivismiin. Yhdessä kulkemisen menetelmä palauttaa tutkimuksen samalle viivalle tutkimuskohteensa kanssa kulkien mielenosoitusten mukana kokien antifasistisen aktivismin ja performatiivisen epäonnistumisen yhdessä klovniaktivistien kanssa. Tutkielma erittelee esityksellisen epäonnistumisen kolme ilmenemismuotoa: esityksellinen epäonnistuminen komiikan ja teatteriklovnerian tehokeinona, esityksellinen epäonnistuminen antifasistisen aktivistin työkaluna ja esityksellinen epäonnistuminen feministisenä tilana tai lokaationa. Teatteriklovnerian tehokeinona epäonnistuminen nojaa ajoitukseen ja yllätykseen. Vitsin voimakkuutta vahvistaa esitettävän hahmon sijoittuminen yhteiskuntanormien ulkopuolelle. Aktivistin työkaluna epäonnistuminen provosoi ja pyrkii asettamaan vastapuolen naurunalaiseksi. Loldiers of Odinin aktivismin reaktiivinen luonne tukee havaintoa siitä, että ryhmän interventiot toimivat parhaiten niiden ollessa suorassa vuorovaikutuksessa poliisin tai katupartioiden kanssa. Epäonnistuminen feministisenä tilana tai lokaationa palauttaa klovniaktivismin verrannollisuuden yhteiskunnan menestyksen ulkopuolelle jääviin rakenteellisiin häviäjiin, joihin kuuluvat mm. seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt. Epäonnistuminen näyttäytyy feministisenä lokaationa, jossa kaikki on mahdollista koska epäonnistuminen asuu yksilön sijaan yhteiskunnan rakenteissa. Tällöin epäonnistumisesta tulee performanssi, aktiivinen leikki joka tekee näkyväksi rakenteellista sortoa. Loldiers of Odinin menestys aktivismiryhmänä nojaa tutkimuksen mukaan esityksellisen epäonnistumisen luovaan ja monipuoliseen hyödyntämiseen, josta voisi hyötyä moni muukin ruohonjuuritason yhteiskunnallinen toimija.

Pohjois-Namibiassa, Outapin kaupungissa, järjestetään vuosittain elo-syyskuun vaihteessa Olufuko-festivaali. Olufuko on tyttöjen aikuistumisrituaali, jota on perinteisesti harjoitettu Ovambo-heimojen keskuudessa. Rituaalin aikana tyttöjen sosiaalinen status muuttuu tytöstä naiseksi. Tämän traditiota edustavan rituaalin ympärille on järjestetty jokavuotinen festivaali vuodesta 2012 lähtien. Olufuko-festivaalin myötä rituaalin ympärille oli kehittynyt kaupallinen puoli, kun rituaali itse edustaa traditiota. Luterilainen kirkko on jäsenmäärältään Namibian suurin ja se vastustaa voimakkaasti rituaalia. Ihmiset elävät kahden tulen välissä; toisella laidalla on perinne, jota halutaan ylläpitää, ja toisella kirkko, jolla on suuri rooli ihmisten elämässä. Etnografinen tutkielmani vastaa kysymyksiin, mitä Olufukossa tapahtuu, mitkä ovat rituaalin eri vaiheet ja roolit, ja mitä eri tahot ajattelevat rituaalista. Koska rituaali herättää Namibiassa voimakkaita tunteita, olen halunnut avata tätä kenttää tässä tutkielmassa. Aineistona olen käyttänyt kenttätyömateriaaliani. Osallistuin vuonna 2016 Olufuko-festivaaliin ja elin initioitavien tyttöjen keskuudessa koko rituaaliviikon. Kenttätyöjakso oli osa Namibian yliopiston Olufuko-tutkimusta, jossa toimin tutkimusassistenttina. Tutkimusryhmä haastatteli yhteensä 35 initioitavaa tyttöä, 25 huoltajaa, viisi naista, jotka olivat jo käyneet Olufukon läpi, 28 festivaalikävijää, kaksi Namungangaa (rituaalivetäjät), yhtä Meekulua (rituaaliavustaja), Outapin kaupungin valtuustoa, yhtä anglikaanikirkon edustajaa ja luterilaisen kirkon emerituspiispaa. Osa haastatteluista tehtiin englanniksi ja osa oshiwamboksi. Kaikki haastattelut on litteroitu ja käännetty englanniksi. Materiaali on Namibian yliopiston hallussa. Tässä tutkielmassa käytän lähestymistapana Richard Schechnerin performanssiteoriaa sekä tarkastelen rituaalin liminaalisuutta Victor Turnerin rituaaliteorian valossa. Turnerin teoria initioitavien tasa-arvoisuudesta ei täysin toteutunut Olufukossa. Rituaalin aikana vallitsi tietty arvojärjestys tyttöjen keskuudessa. Lisäksi tyttöjen heimotausta tuli esiin pukeutumisessa. Työssäni tarkastelen performanssiteorian valossa rituaalin eri rooleja. Pohdin, millä tavalla rituaali toimii sekä transportaationa että transformaationa. Rituaalivetäjien roolit voidaan nähdä transportaationa, sillä rituaalin jälkeen he palaavat takaisin samaan rooliin, mistä lähtivät. Tämän lisäksi rituaalivetäjät toimivat kuljettajina, jotka kuljettavat initioitavat tytöt aikuisuuden satamaan. Tyttöjen rooli puolestaan voidaan nähdä transformaationa; he muuttuvat pysyvästi tytöistä naisiksi. Lopuksi pohdin eri tahojen kantoja Olufukosta. Namibian luterilainen kirkko näkee Olufukon pakanallisena ja vahingollisena toimintana. Samoin tekee Namibian ihmisoikeusjärjestö, NamRights, jonka mukaan rituaali on osa lapsiavioliittoa. Olufukon puolustajiin lukeutuu maan ensimmäinen presidentti Sam Nujoma, joka näkee rituaalin osana Namibian omaa perinnettä, minkä juuret eivät ole kolonialismissa. Huoltajat haluavat lapsensa kuuluvan sukuketjuun, jota rituaali yhdistää. Rituaaliin osallistutaan, koska niin ovat tehneet äidit ja heidän äitinsä läpi historian. Aineistosta nousi myös esiin vääristynyt kuva rituaalista. Monet namibialaiset puhuvat rituaalista ”traditional marriage” -termillä. Tämä antaa kuvan, että rituaalin aikana mennään naimisiin, vaikka tämä ei havaintojeni mukaan pidä paikkaansa. Perinteisesti rituaalin jälkeen on järjestetty hääseremonia, joka on ollut paljon vaatimattomampi kuin itse initiaatio. Rituaalin ympärillä liikkuu paljon huhuja. Monet ajattelevat, että rituaalin aikana miehet käyttävät nuoria tyttöjä seksuaalisesti hyväksi. Nämä väittämät eivät havaintojeni mukaan pitäneet paikkansa. Rituaalivetäjien haastatteluissa kävi ilmi, että Olufukoon ei ole koskaan kuulunut miehiä.