Browsing by Subject "performatiivinen analyysi"

Maisterintutkielma tarkastelee de facto –valtioiden valtiokehitystä ja kansainvälistä vakiintumista, niiden asemaa ja toimintaa kansainvälisessä järjestelmässä. Tarkoituksena on tutkia valtiolle annettuja merkityksiä ja määritelmiä niiden modernissa maailmanpoliittisessa toimintaympäristössä. Tutkimuksen tavoitteita on eritelty historiallisempiirisen tarkastelun sekä kansainvälisen oikeuden periaatteiden, valitsevien poliittisten valintojen dynamiikan viitekehyksessä. Tutkielman tapausesimerkkinä on Kosovo. Analyyttisena viitekehyksenä tutkielmassa on performatiivinen analyysi. Performatiivisessa analyysissä sosiaalisten objektien ontologia muodostuu niiden jokapäiväisten käytäntöjen toisinnoissa, diskursiivisissa ilmentymisissä ja niissä tuotetuista yhteisistä merkityksistä. Sen konseptit ovat kiistanalaisia eikä tutkimuskohteiden identiteetit ole luonnollisia tai ennalta määriteltyjä. Tutkielmassa tämä kiistelty konsepti on valtio. Performatiivisesta asetelmasta tutkielma kartoittaa, mitä merkityksiä valtiolle on annettu Kosovon ulkopolitiikassa sen itsenäistymisen ensimmäisen vuosikymmenen aikana (2008–2018). Tutkielman aineisto koostuu kahdestatoista Kosovon pääministerin kanslian lausunnosta ja puheista sekä de facto –valtioiden ulkopolitiikkaa ja strategista keinovalikoimaa käsittelevästä kirjallisuudesta. Kosovon ulkopoliittinen prioriteetti on kansainvälisen tunnustamisen saavuttaminen. Tavoitettaan se edisti ensisijaisesti luomalla kansainvälisiä kumppanuuksia sekä osoittamalla hallinnollisen monopolin kapasiteettiaan osana eurooppalaista integraatioprosessia. Ulkopolitiikassaan Kosovo vahvisti yleisiä ymmärryksiä valtion ominaisuuksista ja kansainvälistä järjestelmää ohjaavista periaatteista. Keskeisimmät näistä olivat Montevideon konvention standardit, alueellisen koskemattomuuden sekä demokraattisen valtion performanssit. Kosovo myös haastoi ulkopolitiikassaan vakiintuneet kansainvälisen oikeuden ja politiikan sosiaalisia konventioita, jotka ovat usein tulkittu valtioiden yksinoikeuksiksi. Näistä esimerkkeinä jäsenyydet kansainvälisissä organisaatioissa ja osallistuminen multilateraalisiin tapahtumiin ja yhteistoimintaan. Globalisoituneessa maailmassa kansainvälisten suhteiden toimintakenttä on pirstaloitunut eikä valtioiden vakiintuneet merkitykset enää kuvaa ainoastaan valtioiden ominaisuuksia tai toiminnan mahdollisuuksia. Valtio monopolisoi suvereniteettia harvoin, se on siirtymässä uusiin toiminnallisiin kohteisiin. Kosovon ulkopolitiikan tarkastelu osaltaan kuvasi tätä muutosta kansainvälisen politiikan toimijuuden pirstaloitumisessa sekä havainnollisti valtion suvereniteettimonopolin murentumista, jakaantumista ja hajaantumista. Tutkielman johtopäätökset ilmensivät näin myös tarvetta kriittisesti tarkastella ja uudelleen arvioida maailmanpolitiikan tutkimuksen teoreettisia ennakko-oletuksia ja konsepteja. Jatkotutkimuksen aiheiksi esitetään toisten de facto –valtioiden tapaustutkimuksia sekä suvereniteetin ja kansainvälisten toimijuuden muutoksen tarkastelua. Metodologiseksi valinnaksi ehdotetaan empiirisen tutkimuksen hyödyntämistä sekä toimijuuden praktiikan tarkastelemista.