Browsing by Subject "perheenyhdistäminen"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2024)Maisterintutkielmassani tarkastelen pakkomuuton kokeneiden miesten kokemuksia isyyden toteuttamisesta perheenyhdistämisprosessin aikana. Tutkielmassa selvitän, miten kokemus isyydestä muotoutuu perheenyhdistämisen aikana. Perheenyhdistämistä koskevaa lainsäädäntöä on tiukennettu Suomessa viime vuosikymmenen aikana. Perheenyhdistämistä koskevien kiristysten vaikutusta pakolaisten mielenterveyteen, hyvinvointiin ja kotoutumiseen ei olla kuitenkaan riittävästi huomioitu. Aiemman tutkimuksen perusteella perheenyhdistämiseen lähes väistämättä liittyvä perheestä erossaolo heikentää pakolaisten hyvinvointia ja mielenterveyttä sekä vaikeuttaa kotoutumista. Moni pakkomuuton prosessin kautta Suomeen saapuva mies joutuu erilleen lapsistaan ja perheestään, mikä vaikuttaa isyyden toteuttamisen mahdollisuuksiin. Isyys kytkeytyy kysymyksiin yhdenvertaisuudesta ja ihmisoikeuksista, minkä takia tiedon tuottaminen isyydestä tässä kontekstissa on sosiaalityön kannalta perusteltua. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys paikantuu perhesosiologian kentälle ja hyödynnän sosiologi Janet Finchin (2007) perheen esittämisen (display) käsitettä, joka kytkeytyy vahvasti perheen tekemiseen (do). Tutkimuskysymykseni on, miten isyyttä tehdään ja esitetään perheenyhdistämisen prosessissa. Olen kiinnostunut isyyden toteuttamisen mahdollisuuksista ja tavoista toteuttaa isyyttä perheenyhdistämisprosessin aikana. Tutkimuksen tarkoituksena on luoda uusia näkökulmia isyyteen, ylirajaiseen hoivaan ja perheenyhdistämisen tutkimukseen. Käytän tutkimuksessani aineistona Tietoarkistosta saatavilla olevaa Pakkomuuttajien kokemuksia perheenyhdistämisestä 2018–2020 - haastatteluaineistoa. Tutkimukseni aineisto koostuu 15 haastattelusta, joissa haastateltava on isä ja kertoo omasta isyydestään. Analysoin aineistoani laadullisen tutkimuksen menetelmin ja hyödynnän analyysissa teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Tutkimukseni analyysin perusteella näyttäytyi, että aineiston isät pyrkivät ylläpitämään suhteitaan lapsiinsa ja perheeseensä etäisyydestä huolimatta. Isyyden kokemus muotoutui hallinnollisen epävarmuuden luomilla ehdoilla. Pitkät odotusajat ja perheenyhdistämisprosessin epävarmuus haastoivat isien toimintakykyä ja mielenterveyttä sekä mahdollisuuksia toteuttaa isyyttä haluamallaan tavalla. Yhteydenpidolla oli suuri merkitys isyyden tekemisessä ja esittämisessä. Huoli sävytti keskeisesti isien tunne-elämää ja siten myös isyyttä. Isyys perheenyhdistämisen prosessissa ajoi isät pohtimaan identiteettiään ja rooliaan isänä, mikä oli yhteydessä myös perheen tekemiseen ja esittämiseen. Isät myös uudelleen muotoilivat roolejaan isänä, ja isien rooli perheessä hahmottui hyvin moninaisina.
-
(2013)Tässä pro gradu-tutkielmassa tarkastellaan perheenyhdistämisestä käytyä julkista keskustelua. Lähtökohta tutkimukselle on ristiriita perheenyhdistämisen periaatteiden ja käytäntöjen välillä: oikeus perheeseen on universaali ihmisoikeus, mutta käytännössä perheet voidaan saattaa yhteen vain kussakin valtiossa vallitsevan perhekäsityksen mukaisesti. Perheenyhdistäminen on tärkeä työkalu perhe-elämän jatkumisen suojaamisessa toiseen maahan muuton myötä sekä esimerkiksi sota- ja kriisitilanteissa. Suomeen pakolaisina, turvapaikanhakijoina ja maahanmuuttajina tulevat henkilöt saapuvat monista eri kulttuureista, joissa perhe saattaa kattaa hyvin erilaisia kokoonpanoja. Tutkielman tarkoituksena on kyseenalaistaa ydinperheontologiaan pohjautuvaa perheenyhdistämispolitiikkaa kriittisen perhetutkimuksen hengessä. Tämän lisäksi teoreettisen viitekehyksen muodostaa sosiaalinen konstruktivismi, eli olettamus todellisuuden sosiaalisesti ja vuorovaikutteisesti rakentuneesta luonteesta. Tutkielma taustoitetaan luomalla monipuolinen katsaus perhetutkimuksen kenttään sekä sen kriittiseen haaraan. Esitellyn kirjallisuuden valossa perhe näyttäytyy moninaisena ja muuttuvana ryhmänä ihmisiä, jota koskevia yleistyksiä on hankala luoda. Aineisto muodostuu Helsingin Sanomista kerätyistä 110 perheenyhdistämistä käsittelevästä tai sivuavasta lehtikirjoituksesta vuosien 2009-2011 aikana. Aineiston haltuunotto tapahtui sisällönanalyysilla, mutta varsinainen analyysi toteutettiin diskurssianalyysillä. Diskurssianalyysin avulla oli tarkoitus löytää keskustelusta vallitsevia tulkintarepertuaareja. Aineistosta hahmottui esiin kolme tulkintarepertuaaria: humaani, familistinen ja kriittinen. Humaani repertuaari muodostui keskustelusta, jossa sekoittuivat yhteen arvot, humaanius, ihmisoikeudet, inhimillisyys, kirkon rooli ja solidaarisuus. Useat kirjoittajat kokivat vahvasti, että oikeudesta huolimatta kohtuus ei toteutunut tehdyissä ydinperheen ulkopuolisten perheenjäsenten karkotuspäätöksissä. Familistiseen repertuaariin tukeuduttiin, kun haluttiin korostaa perheen merkitystä tai ilmaista siihen liittyvää huolta. Kriittistä repertuaaria käytettiin hallitsemattoman kuvan luomiseen maahanmuutosta. Tutkielma osoittaa, että perheen moninaisuus on hankalasti sovitettavissa ydinperheen muottiin. Suomalaisen perheen maisema on värikkäämpi ja monikulttuurisempi kuin aiemmin yleistyneiden uus-, yksinhuoltaja-, maahanmuuttaja- ja muiden perhemuodostelmien myötä. Perheiden monimuotoisuus on lisääntynyt kahdella tavalla: perheenä elämisen tavat ovat monipuolistuneet samalla kun kansainvälisyys on kasvanut. Samaan aikaan, kun perhe on kokenut muutoksen, myös perheen ihanne on muuttunut. Ydinperhe ei ole enää norminkaltainen tavoite vaan elämää eletään mitä erilaisimmissa perhemuodostelmissa. Tämän vuoksi ydinperheeseen pohjautuvaa (perheenyhdistämis)politiikkaa pitäisi arvioida kriittisesti.
Now showing items 1-2 of 2