Browsing by Subject "perherakenne"

Unella on tärkeä merkitys hyvinvoinnin kannalta, ja eri stressitekijät voivat heijastua siihen esimerkiksi unettomuutena. Satunnaiset unettomuusoireet ovat lisääntyneet Suomessa etenkin työikäisillä viime vuosikymmeninä. Epidemiologissa tutkimuksissa on tutkittu taloudellisten tekijöiden, kuten matalien tulojen ja taloudellisten vaikeuksien, yhteyttä unettomuusoireisiin. Varallisuuden yhteydestä unettomuusoireisiin ei kuitenkaan vielä tiedetä tarpeeksi. Lisäksi tutkimuksissa ei usein ole huomioitu perherakennetta, vaikka toimeentulovaikeudet ovat koko väestöön verrattuna yleisempiä etenkin yksinhuoltajaperheissä. Tulokset perherakenteen yhteydestä unettomuusoireisiin eivät ole myöskään olleet johdonmukaisia tutkimusten välillä. Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan siten kotitalouden taloudellisen tilanteen sekä perherakenteen yhteyttä unettomuusoireisiin. Tutkielman aineistona toimi Helsinki Health Study -kohorttitutkimuksen vuoden 2017 kyselyaineisto alle 40-vuotiaista nuorista ja varhaiskeski-ikäisistä kunta-alan työntekijöistä (n=4876 vastaajaa), joista enemmistö (80 %) oli naisia. Tutkielman selittävinä tekijöinä olivat tulot, varallisuus, taloudelliset vaikeudet sekä perherakenne. Selitettävänä tekijänä olivat unettomuusoireet, joita 31,2 % vastaajista raportoi toistuvasti. Taustamuuttujina huomioitiin ikä, sukupuoli, ulkomaalaistaustaisuus, koulutus, pääasiallinen toiminta, vuorotyö, työn fyysinen- ja henkinen kuormittavuus, koettu terveydentila sekä painoindeksi. Tutkielman tilastollisina menetelminä käytettiin ristiintaulukointia sekä binääristä logistista regressioanalyysiä. Matalat tulot, matalin varallisuus ja usein koetut taloudelliset vaikeudet olivat kaikki yhteydessä toistuviin unettomuusoireisiin ikä- ja sukupuolivakioiduissa logistisissa regressioanalyyseissa. Varallisuuden yhteys kuitenkin hävisi, kun se vakioitiin muilla taustamuuttujilla. Tulojen yhteys unettomuusoireisiin säilyi, kun se vakioitiin taustamuuttujilla, varallisuudella ja taloudellisilla vaikeuksilla, mutta yhteys laimeni, kun se vakioitiin perherakenteella. Tällöin tilastollisesti merkitsevä yhteys säilyi enää toiseksi alimmassa tulokvartiilissa. Usein koetut taloudelliset vaikeudet säilyttivät yhteytensä toistuviin unettomuusoireisiin kaikissa analyyseissa. Tutkielmassa havaittiin lisäksi, että lapsiperheillä ja yksinhuoltajilla oli suurempi todennäköisyys unettomuusoireisiin aikuisperheisiin verrattuna. Tutkielman tulokset osoittavat, että etenkin taloudelliset vaikeudet linkittyvät unettomuusoireisiin alle 40-vuotiailla kunta-alan työntekijöillä. Poliittisessa päätöksenteossa olisi sen vuoksi hyvä arvioida toimeentuloon liittyvien päätösten kokonaisvaltaiset vaikutukset yksilöiden ja perheiden hyvinvointiin. Koska unettomuusoireet vaikuttaisivat tutkimuksen perusteella olevan yksinhuoltajilla ja lapsiperheillä yleisempiä, jatkossa olisi kiinnostavaa tutkia esimerkiksi lapsiperheiden tyytyväisyyttä uneen.

Itsemurha on yksi yleisimmistä nuorten kuolinsyistä niin maailmanlaajuisesti kuin Suomessakin. Lapsuudessa koettujen haitallisten kokemusten, mielenterveyden ongelmien ja kuormittavien asioiden kasautumisen lisäksi myös tietyt perherakenteet ja sosioekonomiset tekijät liittyvät usein nuoren itsemurhakuolemaan. Keskeisiin nuoren itsemurhalta suojaaviin tekijöihin kuuluvat läheiset perhesuhteet ja muu sosiaalinen tuki. Itsemurhalta suojaavissa perhesuhteissa tyypillisesti korostuvat suhteet vanhempiin, mutta perhesuhteisiin kuuluvat myös sisarussuhteet. Aikaisempaa tutkimusta vanhempien merkityksestä on olemassa jo jonkin verran, mutta sisarusten lukumäärän ja itsemurhakuolleisuuden yhteyttä on tutkittu huomattavan vähän, ja tulokset ovat olleet ristiriitaisia. Sisarusten lukumäärällä voi olla keskeinen vaikutus lasten hyvinvointiin, kun asiaa tarkastellaan vanhempien resurssien ja niiden jakautumisen näkökulmasta. Suuret sisarusmäärät voidaan nähdä negatiivisina perheen lasten joutuessa kilpailemaan vanhempiensa huomiosta ja resursseista. Sisaruksista saattaa olla toisilleen kuitenkin myös hyötyä, koska vahvat ja positiiviset sisarussuhteet voivat toimia tärkeänä tuen lähteenä, erityisesti jos vanhempien tarjoama tuki on rajoittunutta, vanhemmat ovat eronneet tai toinen vanhempi on kuollut. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää sisarusten lukumäärän yhteyttä nuorten itsemurhakuolleisuuteen Suomessa. Tavoitteena on tuottaa lisätietoa nuorten itsemurhakuolemien taustatekijöistä, josta voi olla hyötyä itsemurhakuolemien ehkäisyssä. Pääkiinnostuksen kohteena on sisarusten lukumäärän yhteys 15–29-vuotiaiden itsemurhakuolleisuuteen ja se, miten yhteys vaihtelee sosioekonomisen taustan ja perhemuodon perusteella. Koska itsemurhakuolleisuuden tiedetään olevan miehillä suurempaa kuin naisilla, tarkastellaan sukupuolia erikseen. Aineistona käytetään Tilastokeskuksen rekisteridatan pohjalta taulukoitua aineistoa. Tutkimusväestönä ovat vuosina 1977–1992 syntyneet miehet ja naiset ja vastemuuttujana syntymäkohortin itsemurhakuolemat 15–29 vuoden iässä vuosina 1992–2018. Tulosten mukaan sisarusten lukumäärän ja miesten itsemurhakuolleisuuden välillä ei havaita yhteyttä, mutta naisilla yhteys sen sijaan havaitaan. Naisten itsemurhakuolleisuus on matalampaa niillä, joilla on yksi sisarus tai vähintään kaksi sisarusta, verrattuna naisiin, joilla ei ole yhtään sisarusta. Kaikkein matalinta itsemurhakuolleisuus on niillä naisilla, joilla on yksi sisarus. Sosioekonomisen taustan huomioiminen analyysissa vaikuttaa vain vähän sisarusten lukumäärän ja itsemurhakuolleisuuden väliseen yhteyteen kummallakin sukupuolella, mutta vanhempien korkea-asteen koulutus näyttää kuitenkin olevan yhteydessä matalampaan itsemurhakuolleisuuteen. Merkittävimpänä taustatekijänä esiin nousee lapsuuden perhemuoto, itsemurhakuolleisuuden ollessa lähes puolet pienempää kummallakin sukupuolella niiden keskuudessa, jotka ovat lapsuudessaan asuneet molempien vanhempiensa kanssa. Perhemuodon vakiointi näyttää naisten kohdalla heikentävän yhteyttä sisarusten lukumäärän ja itsemurhakuolleisuuden välillä. Interaktiotarkastelussa havaitaan, että niillä naisilla, joiden vanhemmalla ei ole korkea-asteen koulutusta, itsemurhariski on samalla tasolla jos sisaruksia on yksi, mutta korkeampi mikäli sisaruksia ei ole tai niitä on vähintään kaksi. Lisäksi ajallisessa tarkastelussa naisten itsemurhien havaitaan lisääntyneen miesten itsemurhien puolestaan vähentyessä. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että sisarusten lukumäärällä ja nuorten itsemurhakuolleisuudella on yhteys, mutta vain naisten keskuudessa. Lapsuuden perhemuoto on kuitenkin sisarusten lukumäärää merkittävämpi tekijä nuorten itsemurhariskin suhteen. Sisarusten lukumäärän yhteys itsemurhakuolleisuuteen näyttääkin liittyvän vahvasti siihen, minkälaisesta perheestä muuten on kyse. Sisarusten lukumäärän ja nuorten itsemurhakuolleisuuden yhteydessä on selkeitä eroja sukupuolten välillä, mitä voidaan pitää tärkeänä havaintona. Varsinkin nuorten naisten itsemurhien ehkäisyyn tulee panostaa aiempaa enemmän ja naisten kohdalla sisarussuhteiden tukemisella voi olla positiivisia vaikutuksia. Yhteiskunnassa olisi erityisesti tärkeää kiinnittää huomioita niihin itsemurhariskissä oleviin lapsiin ja nuoriin, jotka asuvat vain yhden vanhemman kanssa sekä osoittaa tukea perheille, joissa vanhempia on vain yksi.