Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "perhetyö"

Sort by: Order: Results:

  • Isakov, Marianna (2017)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan lastensuojelun avohuollon nopean puuttumisen perhetyön eli Nopsa-työn asiakkaiksi ohjautuneiden 12–17-vuotiaiden nuorten ja heidän perheidensä taustatietoja, elämäntilannetta ja lastensuojelun asiakkuutta ennen perhetyön asiakkaaksi ohjautumista, perhetyön aikana sekä perhetyön asiakkuuden jälkeen. Tutkielman taustalla on lastensuojelun asiakasmäärien lisääntyminen sekä erityisesti nuoruusikäisiin kohdistuneiden kodin ulkopuolisten sijoitusten määrän kasvu 2000-luvulla. Tutkielma kuvaa erästä lastensuojelun avohuollon intensiivityön muotoa. Lastensuojelun avohuollon intensiivityöhön ohjautuu nuori, jonka tilanteessa esillä on huostaanoton ja kodin ulkopuolisen sijoituksen mahdollisuus. Tutkielman teoreettisen taustan muodostaa nuoruuteen, lastensuojeluun sekä perhetyön tarkoituksiin ja työmuotoihin liittyvät tutkimukset. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ensinnäkin, millaisia taustatekijöitä nopean puuttumisen työskentelyn piiriin ohjautuneiden nuorten elämässä oli. Toiseksi tavoitteena oli selvittää, millaisia yhteneväisiä taustatekijöitä nopean puuttumisen työskentelyn piiriin ohjautuneiden nuorten elämäntilanteissa oli. Kolmanneksi tavoitteena oli saada käsitys siitä, millainen nuorten tilanne lastensuojelun asiakkaana on nopean puuttumisen työskentelyn aikana, työskentelyn päättyessä ja seuranta-ajan jälkeen. Tutkimus on luonteeltaan kvantitatiivinen. Tutkimuksen aineistona on Helsingin kaupungin Nopsa-työssä kertynyt tilastoaineisto, joka sisältää asiakkaista kootut tilastot vuodesta 2008 vuoteen 2013 asti. Tilastoaineisto käsittää yhteensä 399 12–17-vuotiaan nuoren taustatekijöitä, elämäntilannetta ja asiakkuutta kuvaavat tiedot. Tutkimuksessa tutkimuskysymyksiin vastataan sekä koko aineiston osalta ensimmäistä tutkimuskysymystä koskien että valitun otoksen osalta kaikkia tutkimuskysymyksiä koskien. Valittu otos sisälsi vuonna 2012 ja 2013 Nopsa-työhön ohjautuneet nuoret, joita oli yhteensä 169 nuorta. Tilastoaineistoa tarkasteltiin pääosin frekvenssitaulukoiden ja ristiintaulukointien avulla. Tutkimuksen keskeinen tulos oli se, että nuoret ohjautuvat Nopsa-työn asiakkaiksi moninaisissa elämäntilanteissa. Nopsa-työhön ohjautuneiden nuorten tyypillisin ikä oli 15-vuoden ikä. Perhetaustaa usein kuvasti yksinhuoltajavanhemman kanssa eläminen, viidesosa nuorista asui ydinperheessä. Nuoren perheessä oli useimmiten yksi tai kaksi lasta. Nuoren vanhempi tai vanhemmat olivat pääosin työelämässä, työttömänä oli hieman yli joka kymmenennen nuoren vanhempi. Nuoren lastensuojelun asiakkuus oli yli puolella kestänyt vuoden tai vuotta lyhyemmän ajan. Hyvin pitkiä lastensuojelun asiakkuuksia ei nuorilla tässä aineistossa juuri tullut esille. Nuorista puolet oli yleisopetuksen piirissä, koulutilanteissa esiintyi myös erilaisia erityisopetuksen ja jatko-opintojen polkuja. Suurin osa nuorista kuului suomalaiseen valtaväestöön. Sosiaalityöntekijällä oli useimmiten useita huolia liittyen nuoren omaan käyttäytymiseen sekä vanhemmuuteen tai perhetilanteeseen. Nopsa-työ sisälsi perheen ja nuoren kanssa yhdessä muodostetut työn tavoitteet ja useita kontakteja nuoreen ja perheeseen. Nopsa-työn jälkeen nuorista noin puolella lastensuojelun asiakkuus jatkui ilman erityisiä jatkotoimia tai -tukea. Noin joka viidennes nuori sai jatkossa lastensuojelun avohuollon tukitoimia. Lähes joka viides päätyi sijaishuollon tukitoimien pariin. Puolen vuoden kuluttua Nopsa-työstä 26 nuoren asiakkuus (n=169) lastensuojelussa oli loppunut. Lastensuojelun asiakkuudessa ilman jatkotoimia oli 40,4 prosenttia nuorista. Lastensuojelun avohuollon tukitoimia sai joka viides nuori, hieman yli joka viides oli lastensuojelun sijaishuollon tukitoimien piirissä. Sijaishuollossa olevien määrä oli noussut, mutta huomattavasti enemmän oli lisääntynyt asiakkuutensa päättäneiden sekä ilman jatkotoimia olevien nuorten määrä. Tutkimuksen tulokset olivat luonteeltaan asiakkuuksia ja työn tilastolukuja kuvailevia. Asiakkaiden tilanteita kuvailevan tutkimuksen lisäksi lastensuojelun tutkimusta on tulevaisuudessa paikallaan jatkaa lastensuojelun asiakkuuksien muodon ja tukitoimien pitkäaikaisseurannan sekä asiakkaiden omien kokemuksien tavoittamisen parissa.
  • Popa, Tiia Janita (2017)
    Pro gradu -tutkielma tarkastelee perhetyöntekijöiden näkemysten ja kokemusten kautta ylisukupolvista huono-osaisuutta. Tutkimus keskittyy siihen, miten perhetyöntekijät käsittävät ja jäsentävät ylisukupolvista huono-osaisuutta lastensuojelukontekstissa. Tavoitteena on selvittää, millaisia näkemyksiä perhetyöntekijöillä on huono-osaisuuden ylisukupolvisuudesta ja miten heidän käsitystensä mukaan kyseiseen ilmiöön pystytäisi parhaiten puuttumaan. Pro gradu -tutkielman päätutkimuskysymykset ovat; millaisia näkemyksiä ja kokemuksia perhetyöntekijöillä on ylisukupolvisesta huono-osaisuudesta, millaisin tavoin kyseiseen ilmiöön voi puuttua perhetyön avulla ja mitä muita keinoja ylisukupolvisen negatiivisen kierteen katkaisemiseen on. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostaa katsaus sosiaalisen pääoman, sosiaalisen perimän, sosialisaation sekä köyhyys- ja riippuvuuskulttuurin teorioihin sekä aikaisempi ilmiöstä tehty tutkimus. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena haastattelututkimuksena. Tutkimusaineisto muodostui viiden lastensuojelun asiakasperheissä työskennelleen perhetyöntekijän nauhoitetuista asiantuntijahaastatteluista, jotka toteutettiin kesän 2016 aikana. Haastattelumuotona käytettiin teemahaastattelua. Litteroidut haastattelut on analysoitu teoriaohjautuvan sisällönanalyysin keinoin. Tutkimustuloksista ilmeni, että perhetyöntekijät jäsentävät huono-osaisuutta muun muassa köyhyyden, osattomuuden ja elämänhallintaan liittyvien ongelmien kautta. Ylisukupolvinen huono-osaisuus ilmenee heikkoina voimavaroina ja pääomina sekä sosiaalisina ongelmina. Perhetyöntekijöiden mukaan huono-osaisuus periytyy vanhemmalta lapselle muun muassa esimerkin, mallin, arvojen ja asenteiden kautta. Mallit, arvot ja asenteet puolestaan heijastivat usein köyhyys- ja riippuvuuskulttuurille ominaisia piirteitä huono-osaisissa perheissä. Pahoinvoinnin periytyvyyteen puuttuminen perhetyön avulla koettiin haastavana, muttei mahdottomana. Vanhempien tukeminen nähtiin ensisijaisen tärkeänä tehtävänä ylisukupolvisen huono-osaisuuden kierteen katkaisemisessa. Perhetyönteon lisäksi haastatteluista nousi esiin muita yhteiskunnallisia keinoja, joiden avulla ylisukupolviseen huono-osaisuuteen voidaan puuttua. Ennaltaehkäiseviin ja oikea-aikaisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin panostaminen nähtiin esimerkiksi tärkeänä keinona, jonka avulla voidaan ehkäistä huono-osaisuuden periytyvyyttä. Erityisesti universalistisilla, matalankynnyksen ruohonjuuripalveluilla nähtiin olevan tärkeä rooli ylisukupolviseen huono-osaisuuteen puuttumisessa. Vaikka ylisukupolvinen huono-osaisuus usein periytyy, sen ei tarvitse periytyä. Perhetyöntekijöiden näkemysten ja kokemusten mukaan ylisukupolvinen huono-osaisuus on vakava ongelma ja haaste, johon voidaan puuttua yhteiskunnallisesti, vaikka vanhemmilla onkin usein enemmän vaikutusvaltaa lapsiinsa kuin yhteiskunnalla. Negatiivisen ylisukupolvisen kierteen pysäyttämiseen tarvitaan hyvinvointijärjestelmä, jossa yksilöt tulevat nähdyiksi ja joka antaa tarvittavaa tukea ennaltaehkäisevästi ja oikea-aikaisesti.