Browsing by Subject "perheviljelmä"

Tässä tutkielmassa selvitetään, miten kuolinpesämuotoiset ja yhtymämuotoiset perhemaatilat eroavat toisistaan jatkamisen ja tulevaisuudensuunnitelmien suhteen. Ordinaalisen logistisen regression avulla saatiin 234 yhtymä- ja kuolinpesämuotoista perhetilan taustamuuttujista ja arvotekijöistä eri vetosuhteita arvoväittämälle siirtää tila seuraavalle sukupolvelle. Teoreettisena taustana toimii perheen sisäisen harmonian ja perheyrityksen jatkuvuuteen perustuva nelikenttä, jossa perheyritys voidaan jaotella ominaisuuksien mukaan neljään eri luokkaan: yksilöityminen, yhteisyritys, romahtaminen ja määräytynyt yritystoiminta. Teorian mukaan maatalousyhtymät sijoittuvat yhteisyrityksen luokkaan, joka on vahvan perheharmonian ja vahvan yrityksen jatkuvuuden luokka. Kuolinpesät puolestaan liikkuvat ryhmästä toiseen aloittaen määräytyneestä yritystoiminnasta ja mahdollisesti liikkuen eri luokkiin. Ordinaalisen regression tuloksena saatiin, että yritysmuodolla ei ollut merkitsevää vetosuhdetta arvolle siirtää tilaa seuraavalle sukupolvelle. Sen sijaan merkitseviä vetosuhteita saatiin tilan iälle, sekä arvovastauksille henkinen tyytyväisyys ja kannattavuus. Näillä vetosuhde vaikutti arvoon siirtää tila seuraavalle sukupolvelle kasvattavasti. Myös hankkimistavoista ”muu” sai merkitsevän vetosuhteen, mutta sen vaikutus vähensi vetoa pitää yrityksen siirtämistä seuraavalle sukupolvelle tärkeänä arvona. Mann-Whitney U-testillä tehdyt ryhmien väliset vertailut antoivat ainoan merkitsevän tuloksen kysymyksestä tilojen nykyisestä tilanteesta. Maatalousyhtymät olivat useammin joko tehneet sukupolvenvaihdoksen tai muuten kasvuvaiheessa, kuolinpesät puolestaan supistamassa toimintaansa. Tulevaisuuden suunnitelmissa ei puolestaan ollut eroja.