Browsing by Subject "produktiivinen suullinen sanasto"

Sanastolla on tärkeä merkitys niin kielen oppimisessa kuin kielen osaamisessa ja käyttämisessä. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan suomea äidinkielenään puhuvien peruskoulun 7. luokan oppilaiden englannin kielen produktiivista suullista sanavarastoa. Tutkimuksen tavoitteena on mitata ja kuvata englannin opiskelun yleensä peruskoulun 3. luokalta aloittaneiden oppilaiden englannin kielen sanaston hallintaa suullisessa koetilanteessa sekä sanaston laajuuden että sanaston syvyyden eli laadun näkökulmasta. Lisäksi tutkimuksessa pyritään tuottamaan kaivattua lisätietoa Eurooppalaisen viitekehyksen taitotasoilla A1 ja A2 olevien kieltenoppijoiden englannin sanaston osaamisesta eli leksikaalisesta kompetenssista. Tutkimusaineisto pohjautuu Helsingin yliopiston HY-TALK-tutkimushankkeessa kerättyyn korpukseen. Hankkeessa järjestettiin syksyllä 2007 suullisen kielitaidon kokeet useammassa kieliaineessa perusasteella ja lukiossa, ja oppilaiden koesuorituksista tehtiin video- ja äänitallenteet ja ne myös litteroitiin. Lisäksi joissain kielissä arviointipaneeli kokoontui arvioimaan oppilaiden puhesuoritukset. Tässä tutkimuksessa tarkastelun kohteena on 16 samaa yläastetta käyvän 7.-luokkalaisen englannin kielen suullinen koesuoritus. Kokeessa oppilaat suorittivat neljä varsinaista koetehtävää, lämmittelykeskustelun ja lisätehtävän; he työskentelivät lähinnä pareittain keskustellen. Oppilaiden koesuorituksia analysoidaan erilaisin sanaston hallintaa mittaavin keinoin. Ensinnäkin niistä lasketaan erilaisten sanojen ja kaikkien sanojen suhde eli niin sanottu type-token-suhde, joka kuvaa oppilaiden suullisen englannin kielen leksikaalista variaatiota tai sanastollista monipuolisuutta. Toiseksi lasketaan oppilaiden puhutun englannin sanastollinen tiheys eli selvitetään heidän käyttämiensä kieliopillisten ja leksikaalisten sanojen suhde. Ja kolmanneksi määritetään oppilaiden koesuorituksissa esiintyvien englannin kielen yleisten eli frekventtien sanojen suhde harvinaisempiin sanoihin verrattuna. Tuloksista käy ilmi, että 7. luokan oppilaiden katsottiin pääsääntöisesti olevan englannin sanaston laajuuden suhteen A2-taitotasolla ja siten pystyvän suoriutumaan heille annetuista neljästä koetehtävästä ja lämmittelykeskustelusta, mutta ei vaativammasta lisätehtävästä. Puhutulle englannin kielelle ominaisesti oppilaiden puheessa esiintyi enemmän samojen sanojen toistoa kuin erilaisia sanoja; keskimäärin noin kolmannes oppilaiden kokeessa puhumista kaikista sanoista oli englanniksi tuotettuja eri sanoja. Myös sanastollisen tiheyden osalta oppilaiden puheen havaittiin noudattavan puhutulle englannille tyypillistä kieliopillisten ja leksikaalisten sanojen jakaumaa, jossa esiintyy enemmän kieliopillisia sanoja kuin leksikaalisia sanoja; sanojen luokittelutavasta riippuen oppilaiden puhe sisälsi vähintään 20 prosenttia mutta kuitenkin alle 50 prosenttia leksikaalisia sanoja. Keskimäärin 93,5 prosenttia oppilaiden puheessaan käyttämistä sanoista kuului englannin kielen 2.000 yleisimmän sanan joukkoon; kielen harvinaisemmat sanat oppilaiden puheessa olivat yleensä oppilaille itselleen merkityksellisiä ja tärkeitä osata. Neljän pääsanaluokan sanoista oppilaat käyttivät puheessaan eniten substantiiveja ja englannin kielen keskeisimpiä kieliopillisia verbejä sekä hieman pienemmässä määrin englannin yleisimpiä leksikaalisia verbejä sekä yksinkertaisia ja yhdyssana-adverbeja. Sen sijaan adjektiivien ja johdettujen adverbien osuus oppilaiden puheessa oli silmiinpistävän pieni.